Cheerleading harrastuksena?

riippuu ihan valmentajasta...

toiset välistä kyykyttää ihan kunnolla, siinä on vanhemmat sit puuttuneet asiaa ja homma taas pelaa.

Missähän välissä kerkeisivät punttikselle.. vaikka oon kyllä samoilla linjoilla.

iloisuutta ja energiaa ja tasapuolista kannustusta, joka lajiin liittyy. KAIKKI puhaltavat yhteen hiileen. Laji on harrastajistaan oikeasti HAUSKA. Ei tarvitse vetää pakkohymyä naamaan, vaan harrastajat ovat oikeasti iloisia.



Ja ne kaikkein kovatasosimmilta harrastajilta vaaditaan jo todella kovaa kuntoa, täydellistä tasapainoa ja miehiltä vahvoja lihaksia, että jaksavat tyttöjä/naisia nostella ja heitellä.

Todellista urheilua. Pomeja käytetään lähinnä sivuroolissa.

t: 15

jonka tytär juuri siirtyi astetta ylemmäs ja harrastaa nyt 4 h viikossa

Harrastin kyllä sitä hetkutusta :) Pikkukoulu, olihan meillä porukassa pari taitavampaakin, mutta meillä kyse oli yhdessäolosta, hyvästä fiiliksestä, yhteishengen nostattamisesta sekä koulussa että urheilutapahtumissa (jotka olivat tärkeä osa nuorten vapaa-ajan viettoa).



Eihän se kauhean vakavasti otettavaa ollut, mutta hauskaa oli! Tutustui ihmisiin, pääsi viikonloppuisin kisamatkoille, oppi englantia siinä porukassa ja aika kului mukavasti. Me suomalaiset otetaan itsemme niin vakavasti, voihan sitä vaikka hetkuttaakin huvin vuoksi ;-D



Jumppa- tai kilpaharrastuksena minusta tämä on laji muiden joukossa, varmasti kehittää kuntoa ja (motorisia ja sosiaalisia) taitoja tehokkaasti.

on haasteellinen laji. Olen seurannut cheerleading touhua sivusta useita vuosi työpaikallani. Teen töitä telinevoimisteluvalmentaja, joten ymmärrän hyvin cheerleading mukana tulevat haasteet. Yhteisiä liikkeitä telinevoimistelun kanssa on lukuisia, mutta kilpa-alusta cheerleadingissä on kovempi kuin telinevoimistelussa. Tämä tekee akrobatialiikkeiden teon todella vaativaksi ja vamma-alttiiksi (ranteiden-,polvien- ja nilkkojen kasvulevyvammat) Siksipä nosta hattua cheerleadereille että he tekevät noinkin haastavia liikkeitä noin vaativalla alustalla.



Usein cheerleadingiin siirtyy entisiä telinevoimistelijoita ja he yleensä ovat ryhmiensä parhaita. Miksi?

1. Liikkeiden perusteet on tehty hyvin ja oikein

2. Fyysinen kunto; liikkuvuus, nopeus ja VOIMA!

3. Asenne harjoitteluun



Eli kritiikkini cheerleadingiin on täysin käytännön tasolla ja ne ovat yleisiä nuorille lajeille.

1. Lapset ja nuoret tekevät liian vaativia liikkeitä liian heikoilla vartaloilla. Lasten ja nuorten telinevoimistelijoiden 3h treenistä noin 50-60% on fyysistä harjoittelua. Menestyvällä telinevoimistelijalla tulee olla nopeutta, voimaa, liikkuvuutta. Tämä asia on todella tärkeä!!! Jos vartalo ei ole kunnossa niin liikkeiden suorittaminen on huomattavasti vaikeampaa ja tapaturma-alttiimpaa. Eli jos tehdään kovia liikkeitä, pitää fyysinen harjoittelu olla samalla tasolla.



2. Ryhmiä usein valmentaa teini-ikäiset kokemattomat ohjaajat. Jos halutaan pitkällä aikajaksolla tuloksia, tulee alkeisryhmillä olla kokeneimmat ohjaajat. Tällöin perusteiden (voima, liikkuvuus, nopeus ja liikkeet) laatu pysyy korkealla. Ymmärrän toki että tässä tulee usein vastaam resurssipula.



3. Liikkeiden opettaminen on liian hätäistä ja laadutonta. Liittyy edelliseen, mutta halusin tuoda tämän vielä tarkemmin esille. Minulla on voimistelijoita ketkä tekisivät cheerleading alustalla kovempia temppuja kuin kukaan suomalainen cheerleaderi. Kuulostaa itsevarmalta ja koppavalta, mutta tiedän sen koska voimistelijani ovat fyysisesti kovassa kunnossa ja liikkeiden opetus on ollut pitkäjänteistä työtä suurella tarkkuudella. Nopeinreitti ei ole lainkaan usein se parhain, varsinkaan urheilussa. Jokaisella harjoitteella tulee olla merkitys sekä valmentajan tulee olla hyvin perillä liikkeisiin vaikuttavista tekijöistä. Mistä siis puhumme? Kouluttautumisesta! Valmentaja ei saa arvailla!



Tässä on vain muutamia asioita mitä olen huomannut sivusta ja toivon että nämä asiat laitettaisiin seuroissa kuntoon. Takaan että taso nousisi huomattavasti!!



Moni varmasti närkästyy tai ymmärtää kirjoittamani väärin, mutta kerron näitä ainoastaan huolestani lajia kohtaan. Taustani valmentaja on yli 20 vuoden takaa ja olen myös toiminut ulkomailla huippuvalmennus keskuksissa. Valmentajana olen urheilijoiden kautta saavuttanut useita kansainvälisiä mitaleja.



Toivon mukavaa talvea kaikille!

Hei! :) 

Olen 13 vuotias, olen harrastanut hieman yli vuoden KILPAcheerleadingiä. Voin sanoa, että laji ei ole perseen vatkausta, eikä vartalon, tai rintojen esittelyä. Kilpacheerleadingiin kuuluu akrobatia, nostot, heitot (ja ilmassa saatetaan tehdä jopa voltti), huuto (joka on tunnelman nostattamista varten),  tanssi, hypyt ja ennen kaikkea yhteishenki. Minulle joukkueestani tuli kuin perhe, aina treeneihin mennessä oli sellainen tunne, että kohta näkee taas ihania ihmisiä. ♥ Huipputason joukkueilla on treenit jopa 5-7 krt viikossa. Vasta-alottaneetkin voivat päästä huipputasolle. Itse vaihdan juuri joukkuetta vanhemman ikäluokan joukkueeseen, minusta se on mielenkiintosta, kun pääsee tekemään uusia nostoja, hyppyjä ja jopa heittoja. Mini-ikäiset (noin 8-12v) eivät saa heittoja tehdä, ne ovat haastavia. Katsokaa Youtubesta tämä video -->

Lisäksi aloitin hieman vuoden vaihteen jälkeen cheerdancen, joka on eri asia kuin cheerleading, siihen kuuluu piruetit, hypyt, tanssisarja, venyvyydet ja paljon muuta. Jääkiekkopeleistä ja elokuvista saa aivan väärän käsityksen cheerleadingistä ja cheerdancestä. Ottakaa selvää asioista, ennen kuin muodostatte niistä mielipiteen.

Terveisin 13 vuotias cheerleader & cheertanssija.

Olen sama henkilö, mutta lisään vielä, että ensimmäiset cheerleaderit olivat pelkästään miehiä, joita vieläkin on joissain sekajoukkueissa.

Olen kans aiemmin jo vastannut. Tytär harrastaa edelleen, 6. vuosi taitaa olla menossa. Ikää 11v.

Meidän neiti aloittaa täällä.

http://www.funkyteam.fi/events.php?view=event&eventId=189

Temppujumppa tyylinen kiva 45min tunti Funky Teamilla.

Cheerleading on tosi hyvä harrastus kaiken ikäisille:) ite alotin n. Vuosi sitten alkeisjoukkueessa ja nyt olin puolivuotta alkeistason kisaavassa joukkueessa ja nyt siirryin sitten sm tason joukkueeseen:) oon tykännyt:) ite oon ollut nousija. Lajissa tarvitaan kisajoukkueissa älytöntä tiukkuutta:) mutta suosittelen!

[quote author="Vierailija" time="17.01.2011 klo 16:43"]

jotkut pikkubimbot hyppimässä xD tuo ei edes ole harrastus.

[/quote] On harrastus. Itse harrastan joukkueessa Päijät-Häme Panthers ja tykkään. Siinä tehdään yhteistyötä ja erilaisia tanssillisia liikkeitä ja akrobatiatemppuja, heittoja, kannustushuutoja, muodostetaan erilaisia muodostelmia ryhmässä. Omia suosikkitemppujani ovat flikki, voltti ja kierrehyppy (heitosta).

hehkuttaa kun miehet urheilee, naurettavuuden huippu.

että cheerleading ei oo mitää perseen heilutusta ja toiseks jos ei tiiä lajista mitää ei sillo oo mitää asiaa tulla tänne kirjottelee perättömii tietoja ! Cheerleading on vaativa ja aika vaarallinenkin laji, jossa suurin osa kilpailee !!

Tekevät mm. pyramideja, jos ylinä oleva tipahtaa jostain syystä elinostajat eivät ole hoitaneet tehtäväänsä, nostajat punnertavat rangaistuksena.

Mies meillä ihmettelikin kerran että miksi eivät ota voimaharjoittelua mukaan treeneihin. Eli kerran viikossa punttikselle.

Oli laji mikä tahansa, niin kasvavan lapsen ei hyvä treenata painoilla. Voimatreenejä voi tehdä ilman punttisalia, jolloin kyseessä on esim. vatsalihaslinkkarit, punnerrukset, leuanvedot yms.

No ei oikeastaan edes ole, ensinnäkään niille leireille ei tarvitse mennä, kilpailut ovat mahtava juttu ja ne ovat unohtumattomia , niitä varusteita ei tarvitse hankkia kokoajan tyytyköö siihen mitä on. On mustaki tullu aika hiton venyvä puolessa vuodessa.

high schoolissa, että onpa naurettava laji. Siellä se jotenkin meni, kun ne "kannustettavat" oli sentään samanikäisiä poikia. Mutta Suomessa: jotkut pikkutytöt isojen ukkojen cheer leadereina. Noloa, niin noloa.



Pistä tyttösi johonkin oikeaan tanssiharrastukseen.



Tuo on jotenkin niin vahvasti tyttöjä esineellistävä harrastus, että minua oikein puistattaa.

high schoolissa, että onpa naurettava laji. Siellä se jotenkin meni, kun ne "kannustettavat" oli sentään samanikäisiä poikia. Mutta Suomessa: jotkut pikkutytöt isojen ukkojen cheer leadereina. Noloa, niin noloa. Pistä tyttösi johonkin oikeaan tanssiharrastukseen. Tuo on jotenkin niin vahvasti tyttöjä esineellistävä harrastus, että minua oikein puistattaa.

chiidut on usein niiden vanhojen ukkojen omia tyttäriä tai nuorempien tyttöystäviä. ;o) Että puistattele sitä.

high schoolissa, että onpa naurettava laji. Siellä se jotenkin meni, kun ne "kannustettavat" oli sentään samanikäisiä poikia. Mutta Suomessa: jotkut pikkutytöt isojen ukkojen cheer leadereina. Noloa, niin noloa.

Pistä tyttösi johonkin oikeaan tanssiharrastukseen.

Tuo on jotenkin niin vahvasti tyttöjä esineellistävä harrastus, että minua oikein puistattaa.

Ja kuitenkin sekin asia on tässä ketjussa jo moneen kertaan selitetty...

USAssa kirkonmenotkin on hauskempia kuin suomalainen urheilutapahtuma.

Moi! mä kilpailen SM-tasolla cheerleadingia. Se on tosi urheilullinen harrastus ja tosi kivaa! Kannatan cheerleadingiin liittymistä. Mun seuran nimi on päijät-hämeen  panthers :)

Tyttäreni on harrastanut 4 vuotta. 8 vuotiaana aloitti ja 12 nyt. Ollut viisissä kisoissa.