parhaat vinkit laihduttajalle, jolla ei tahdonvoimaa
yhtään. Viimeisen raskauden (kröhöm, josta kohta 3v) jäljiltä yritän vielä 7 kg pudottaa. 9 kg on jo lähtenyt pikkuhiljaa, yli vuosi on mennyt. Nyt toppasi ja meinaa lähteä ylöspäin. En ole pahin pontso ja jos tuon 7 kg saisin pois, niin hyvinkin timmi olisin.
Mutta, laihdutusvinkkejä en sinänsä kaipaa, vaan tahdonvoima tuntuu nyt puuttuvan taas. Hävettää koulutettuna äiti-ihmisenä, että jos tekee mieli suklaata tai sipsejä, niin niitähän on sitten lähdettävä hakemaan. En ole edes täysin niistä kieltäytynyt, kun olen tuon 9 kg saanut pois, mutta nyt kai pitäisi.
Olen siis tunnesyöjä ja johonkin tyhjiöön lohtua haen. Te, jotka olette samantyyppisiä, kertokaa miten olette onnistuneet, kun se makean tai suolaisen himo yllättää (joka päivä). Tuntuu, että mulla on onneton elämä, kun en aikuisen tavoin pysty ruokaan suhtautumaan.
Liikun päivittäin ja pidän kovasti kasviksista ja syönkin niitä paljon päivässä, mutta lisäksi pitää aina sitä epäterveellistä saada. Kevyt herkku ei riitä.
Jotain menttaalikikkoja nyt kiitos
Kommentit (38)
Se voi olla mitä tahansa muuta kuin herkkuja, vaikka uusi paita tai kasvohoito kauneushoitolassa. Herkkujen syöminen on pohjimmiltaan mielihyvän etsimistä muuten arkiseen elämään, joten yritä löytää sitä hohtoa elämääsi muualta. Minulla auttoi, kun sekosin sisustamiseen :D Keskityin siihen niin hulluna, että unohdin syömisen.
kun mäkin olen jo hurahtanut sisustamiseen vuosia sitten. Huomasin tämän "kikan" laihdutusyhteydessä, kun viime perjantaina hain nipun sisustuslehtiä kirjastosta ja odotin vain pääseväni niitä lukemaan. Suklaa ja sipsit eivät silloin olleet päällimmäisenä mielessä ja ensimmäistä kertaa tämän tiedostin.
Lehdet on taas jo katsottu, että mistähän saisin n. 10 kpl sisustuslehtiä päivässä ;)
Meillä nyt jo n. kerran viikossa vaihtuu sisustus koko kämpässä tuon hurahtamisen ansiosta, mutta pitänee vaihtaa kerran päivässä. Olen kai siis aika äärimmäisyysihminen, mikä myös tuota järkevää syömistä haittaa.
Se on se ainoa keino, että laihtuu. Pitää haluta laihtua enemmän kuin syödä. Seuraavan kerran kun haluat herkutella niin mieti kumpaa haluat enemmän: sitä suklaata vai laihtumista. Jos sorrut suklaaseen niin sulla ei ole vielä tarpeeksi kova motivaatio, koita se löytää jostain tai sitten hyväksy itsesi sellaisena kuin nyt olet.
Siis kuinka laaja-alaisesti? Rahasta ei taida tehdä tiukkaa... Joo, osta huonekaluja ja sisustuskamaa, kuluta ja törsää - laihdut, tosin ympäristön kustannuksella...
sillä saisit aika nopeasti ne 7kg pois. Mä en ainakaan itse saanut laihdutettua normaaleilla menetelmillä, sorruin ihan liikaa (ei kai nyt tuo yksi pala, ei kai nyt tuo yksi olut, ei kai nyt tuo yksi pulla...). Nutrauksen avulla pääsin makeanhimosta pois kokonaan, ja äärimmäisyysihminen kun myös olen, niin mulle sopi se, että joko kaikki tai ei mitään :). Itse laihduin nutraamalla kahdessa viikossa 5kg (normaalipainon rajoissa), eivätkä tulleet takaisin. En tosin tietenkään sen jälkeen enää herkutellut samalla tavalla kuin ennen.
sillä saisit aika nopeasti ne 7kg pois. Mä en ainakaan itse saanut laihdutettua normaaleilla menetelmillä, sorruin ihan liikaa (ei kai nyt tuo yksi pala, ei kai nyt tuo yksi olut, ei kai nyt tuo yksi pulla...). Nutrauksen avulla pääsin makeanhimosta pois kokonaan, ja äärimmäisyysihminen kun myös olen, niin mulle sopi se, että joko kaikki tai ei mitään :). Itse laihduin nutraamalla kahdessa viikossa 5kg (normaalipainon rajoissa), eivätkä tulleet takaisin. En tosin tietenkään sen jälkeen enää herkutellut samalla tavalla kuin ennen.
yllätyin että lähti niin paljon kahdessa viikossa, vaikka olin normaalipainossa
ja tapanapostelija myös.
Mulla auttaa vaan se, että koko ajan on jotain naposteltavaa saatavilla. Siis kevyttä, minitomaatteja, porkkanoita valmiiksi pilkottuna tms. helpppoa sellaista. Lisäksi kaapissa on niitä pahvikiekkoja (riisikakkuja)
Niitä sitten napostelen ja ahmin ja odotan lauantaita. Silloin on karkkipäivä, jolloin saan 100g irtokarkkeja ja pikku pussin (75g) sipsejä. Ah, mikä jumalainen palkito kärsimysviikosta =)
Iltaisin jos iskee paha suolaisen himo, niin poppareita voi muutaman kerran viikolla tehdä (kattilassa, ei mikropoppareita)
Se on tullut huomattua, että kun naposteltava on loppujenlopuksi aika pahaa ja kun vaikka niiden porkkanoiden pilkkominen on niin vaivalloista, niin telkkarin kattelukin alkaa onnistua ilman sitä mussuttamista ja pikkuhiljaa nämä korvikeherkut jää vaan pois ja huono napostelutapa unohtuu... Tsemppiä.
Se on tullut huomattua, että kun naposteltava on loppujenlopuksi aika pahaa ja kun vaikka niiden porkkanoiden pilkkominen on niin vaivalloista, niin telkkarin kattelukin alkaa onnistua ilman sitä mussuttamista ja pikkuhiljaa nämä korvikeherkut jää vaan pois ja huono napostelutapa unohtuu... Tsemppiä.
Mulla tuo nutraus auttoi siihen myös, että iltaisin en enää tarvinnut telkkaria katsoessa sitä naposteltavaa tai viiniä (mikä mulle oli se suurin pahe itse asiassa....). Olen tuon nutrauksen jälkeen vielä laihtunut 2kg ihan itsekseen, ihan vaan sen takia, kun se napostelu/tissuttelutapa jäi pois. Laihtumisen lisäksi upeaa onkin, että tämän avulla pääsin myös tuosta pahasta tissuttelutavasta eroon, eli oli ihan oikeaa terveyshyötyä :-). t. se nutraaja
Mä huomasin, että kun pitkän tauon jälkeen kaivoin kutimen esiin, niin napostelu jäi vähemmälle, kun käsillä oli tekemistä.
tällä palstalla, jos vähänkin virheellisesti sanat asetan. En nyt ajatellut niin syvällisesti tuohon sisustuspuoleen mennä.
Mutta, ei en vaihda viikottain sisustusta tavaroineen, vaan tavaroiden paikat. Osa huonekaluista on vanhempia kuin suurin osa meistä täällä ja uudetkin hankinnat teen kirppiksiltä tai huutiksesta ja muutenkin kierrätän kovasti. Saanko nyt synninpäästön tästä asiasta?
Jatketaanko tuosta laihdutuspuolesta taas, kiitos hyvistä vinkeistä ja pointeista tähän asti..
cambridgeläisillä on ilmenny kaikkia ikäviä ja vaarallisiakin oireita..
tunnen monta joilla on mennyt terveys rempalleen pitkäksi ajaksi.
parilla ystävälläni oli niin pahoja vatsakarmppeja että kävivät muutaman kuukauden ajan n. kerran viikossa ensiavussa.. ja tutkimuksissa löytyi molemmilta todella korkeat maksa-arvot ja kivut oli sappikohtauksia.
toinen on nyt leikattu kun sappi oli täynnäkiviä.
tämä toinen ei uskonut että kohtaukset johtui dietistä ja kokeili taas uudestaan..oli viikon kuluttua viety lanssilla sairaalaan kun oli niin kipeä.
se on kyllä todella tehokas dietti kun kaikki sillä niin paljon laihtuu mutta pelottaa itse mitään tuollaista aloittaa..
sitten ap:n alkuperäiseen kysymykseen!
mulla makeanhimoon auttaa pepsimax! siinä on vain se hounopuoli että mä en saa sitten nukuttua kun olen aika kofeiiniherkkä! mutta mieluummin sitä kuin kakkua tai karkkia.
ominpäin ei kuitenkaan saa nutrata kuin max 2-3 viikkoa.
En yleensä kiinnitä huomiota (olettamiini) tuon tyyppisiin juttuihin, mutta ehkä kuitenkin mulle sopisi. En ole perehtynyt ollenkaan.
Ovat siis jotain kalliita pussiruokia, -juomiako?
En yleensä kiinnitä huomiota (olettamiini) tuon tyyppisiin juttuihin, mutta ehkä kuitenkin mulle sopisi. En ole perehtynyt ollenkaan.
Ovat siis jotain kalliita pussiruokia, -juomiako?
Niitä on erilaisia, nutrilett, naturdiet, allevo ja taitaa varmaan olla vielä muitakin. Eli korvaat kaikki ateriat näillä pirtelöillä, 5/päivä. Vihanneksia saa syödä. Toimii nimenomaan ihmisille, jotka ovat "kaikki tai ei mitään"-tyylisiä.
nautinnonhaluinen ruumiinikin ei vaan voinut olla himoitsematta kaikkia herkkuja joista olin luopunut pitkäksi aikaa laihduttaessani. Kun oli vielä kiloja tiristettävänä pois kaipasin kovasti lohtusyömistä. No, tein karkkipäivän. Launataina oli lupa ostaa kaupasta mitä tahansa ja lupa oli se myös syödä. Huomasin että kun oli lupa, mieliteko oli vain joku 1/5 siitä mitä se on silloin kun "ei pitäisi". Söin siis aikani näitä herkkuja mutta hetikohta ei maistunutkaan ihan kaikki.
No, kielletyn hedelmän statuksen poisto auttoi, mutta viikolla olin taas vaikeuksissa sillä herkut oli jälleen pannassa. Maalaan ja piirrän paljon ja kun pääsen "kuvaan sisälle" unohdan syödä. Siinä on hyvä sekä huono puoli. Jos unohdan syödä niin hyvässä lykyssä olen ollut ilman herkkuja tuntikaupalla. Mutta jos on syömättä tuntikaupalla tulee niin huutava nälkä ettei usko sen vihanneksilla lähtevän ja sitten sortuu hakemaan kaupasta sen sipsipussin ja pizzan ja suklaata "jälkkäriksi". Keksin että tällaisen olon pitää poissa teen sekä veden juominen. Liitin tämän myös muihin tilanteisiin joissa uhkaa napostelunhimo: telkkarin katseleminen tai netissä pälyily. Aina kun tuli himo menin keittämään teetä. Sitä saa jopa suklaanmakuisena. ;)
Vatsa täynnä ei tee mieli mahdottomia, ja pitää muistaa syödä muuten tasapainoisesti.
tällä palstalla, jos vähänkin virheellisesti sanat asetan. En nyt ajatellut niin syvällisesti tuohon sisustuspuoleen mennä. Mutta, ei en vaihda viikottain sisustusta tavaroineen, vaan tavaroiden paikat. Osa huonekaluista on vanhempia kuin suurin osa meistä täällä ja uudetkin hankinnat teen kirppiksiltä tai huutiksesta ja muutenkin kierrätän kovasti. Saanko nyt synninpäästön tästä asiasta? Jatketaanko tuosta laihdutuspuolesta taas, kiitos hyvistä vinkeistä ja pointeista tähän asti..
Pahoittelut, saat synninpäästön. ;) Tuli vaan mielikuva omanapaisesta törsääjästä, joka ostelee verhoja ja huonekaluja täyttääkseen tyhjiötä elämässään, jonka ennen on täyttänyt ruoalla... Että olis syytä tehdä jotain, eikä törsätä ja tuhota ympäristöä. MUTTA, tavaroiden paikkojen vaihtaminen sallitaan, sekä kirpparilöydöt. ;)
Sori vielä. :)
- 6
Mutta "ilmaiseksi" niitä ei saanut. Lenkin, imuroinnin, lumitöiden tms. jälkeen sain ottaa jotain herkkua, mutta ei kokonaista suklaalevyä vaan pieni laku tai muutama hitaasti imeskeltävä karkki. Näitä oli aina varalla, mutta riittävän vaikeassa paikassa ettei ohi mennen tullut napsittua. Herkuttelun jälkeen purkka suuhun ja hampaiden pesulle.
Kerran viikossa sai herkutella, mutta nekin herkut oli ostettava etukäteen, että pysyi kontrollissa ostoksetkin.
Herkkuja opettelin syömään hitaammin. Suklaapalasta haukkaan neljä kertaa ja maistelen joka palaa suussa ennen nielaisua. Vähitellen opin hotkimisesta eroon.
Pahimpaan makean nälkään pidin varalla terveellisiä herkkuja (viinirypäleitä, valmiiksi pilkottuja porkkanoita yms.). Niitä popsin riittävän kauan eikä enää tehnytkään mieli makeaa.
Mites te muut, jotka koette olevanne samantyylisiä kuin minä. Minä välillä ajattelen, että mielenterveydessäni on vikaa, kun olen ruuan parissa kuin pieni lapsi mielitekoineni.
Uskotteko kuitenkin olevanne ihan normaaleja (pilke silmässä nyt)?
Välillä mietin, että onkohan minulla jotain vikaa tunne-elämässä tms? Alitajunnasta punkevia ongelmia, käsittelemättömiä traumoja, kun se tahdonlujuus puuttuu tässä asiassa täysin. Tunnen toki pari muuta samantapaista kuin minä ja ihan fiksuilta vaikuttavat.
Sitten on niitä tuttuja, jotka katsovat tosi pitkään ja kauhuissaan/kummissaan, jos kerron, että meillä ei kaapissa voi herkkuja pitää, kun minä syön ne aina ja heti tai ainakin pitkin iltaa.
Silloin aina hetkittäin epäilen tarvitsevani psykiatrin apua..
Saatan kokeilla tuota nutrausta tai vastaavia, olen niitä tähän asti vähän ylenkatsonut.
Sellainen kuva, mikä oikeasti aiheuttaa sinussa yökkörefleksin, sellainen millaiseksi et missään nimessä halua päätyä. Tulosta tämä kuva ja teippaa peilin viereen. Joka ikinen kerta kun sinun tekee mieli herkkuja, mene peilin viereen, katso kuvaa ja kysy itseltäsi, että haluatko päätyä samanlaiseksi. Voin kertoa että herkkuhimo häviää alta aikayksikön! :)
Tällä konstilla pudotin itse 25kg puolessa vuodessa. Raskauden jälkeen painoin tasan 80kg, nyt olen 55kg. Pituutta löytyy 160cm, eli ihan normaalimitoissa olen. En varsinaisesti laihduttanut missään kohtaa, söin ihan normaalia kotiruokaa ja liikuin säännöllisesti. En vaan syönyt karkkia, suklaata, kakkuja, sipsejä tms.