Lue keskustelun säännöt.
parhaat vinkit laihduttajalle, jolla ei tahdonvoimaa
17.01.2011 |
yhtään. Viimeisen raskauden (kröhöm, josta kohta 3v) jäljiltä yritän vielä 7 kg pudottaa. 9 kg on jo lähtenyt pikkuhiljaa, yli vuosi on mennyt. Nyt toppasi ja meinaa lähteä ylöspäin. En ole pahin pontso ja jos tuon 7 kg saisin pois, niin hyvinkin timmi olisin.
Mutta, laihdutusvinkkejä en sinänsä kaipaa, vaan tahdonvoima tuntuu nyt puuttuvan taas. Hävettää koulutettuna äiti-ihmisenä, että jos tekee mieli suklaata tai sipsejä, niin niitähän on sitten lähdettävä hakemaan. En ole edes täysin niistä kieltäytynyt, kun olen tuon 9 kg saanut pois, mutta nyt kai pitäisi.
Olen siis tunnesyöjä ja johonkin tyhjiöön lohtua haen. Te, jotka olette samantyyppisiä, kertokaa miten olette onnistuneet, kun se makean tai suolaisen himo yllättää (joka päivä). Tuntuu, että mulla on onneton elämä, kun en aikuisen tavoin pysty ruokaan suhtautumaan.
Liikun päivittäin ja pidän kovasti kasviksista ja syönkin niitä paljon päivässä, mutta lisäksi pitää aina sitä epäterveellistä saada. Kevyt herkku ei riitä.
Jotain menttaalikikkoja nyt kiitos
Kommentit (38)
niin onko se nyt tosiaan niin vaikea päättää, että niitä ei lähdetä ostamaan, vaikka vähän mieli tekisi. Jos sen sijaan vaan lopettaisit sen ovelle päin liikkumisen ja kääntyisit vaikka kohti telkkaria, niin ei se edes vaadi mitään tahdonvoimaa. Eli tuota asiaa vähän ihmettelen, että eihän kyse ole edes mistään tahdonvoiman puutteesta, vaan siitä, että sinä olet antanut itsellesi ihan luvan lähteä hakemaan herkkuja heti, kun mieli tekee. Ei sulta puutu tahdonvoimaa, jolla vastustaisit herkkuja. Vaan sä olet liian aktiivinen herkkujen hankkimiseksi.
Itselläni mulla on toiminut samat keinot kuin 18:lla. Karkkipäivä lauantaisin auttaa jaksamaan muut päivät. Jos viikolla tekee mieli herkkuja, niin ajattelen vaan, että niinhän mä saankin herkkuja heti kolmen päivän päästä lauantaina.
Ja kun tekisi mieli napata jotain naposteltavaa (jota ei kotona ole, mutta paremman puutteessa kelpaa vaikka juustonsiivu), niin en menekään nappaamaan mitään syötävää, vaan hanalle ottamaan lasin vettä. Ja sitten vain päätän, että se oli siinä ja palaan siihen mitä olin tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko monisisarusperheestä?
Itsellä 3 sisarusta, ja olen juuri tuollainen, että levy menee kerralla, ja kaappiin ei voi hommata mitään, keksipakettihin menee siltä istumalta. Huomasin ajatusmallini taannoin: syön kerralla, koska lapsena jäi ilman jos ei kyynärpäillä tapellut ja syönyt kun sai. Siis oli iso perhe, ja levyllinen suklaata häipyi nopeasti, jos ei pitänyt puoliaan.
Nyt olen koittanut tästä tavasta eroon, ja nutrilett-kuuri käynnistyy että saan alkusysäyksen pienempiin annoksiin.
Omalle lapselleni olen antanut jo herkkuja, ja koitan opettaa, että pala namia riittää, se ei lopu kesken vaikka ottaa vain yhden. Myöhemmin saa toisen (tyyliin parin päivän päästä). Syökin nyt mieluummin omenaa kuin karkkia. Toivottavasti katkaisen tämän kierteen.
Ja vaihteleeko se kovasti päivästä toiseen?
Jos päästät itsesi nälkäiseksi, niin ei ihme, jos tekee mieli herkkuja ja tahdonvoima ei riitä. Ei kenenkään tahdonvoima pidemmän päälle riitä, jos verensokeri pääsee laskemaan päivittäin ja jopa useamman kerran liian alas.
Helpoiten mielihaluja välttää sillä, että pitää kiinni säännöllisestä ruokarytmistä. Ruokailuväli ei saa ikinä päästä yli 4 tunnin tai sen jälkeen et pysty hallitsemaan syömisiäsi. Alle kahden tunnin välein syöminen taas ei ole tarpeellista.
Eli se perinteinen noin kolmen tunnin välein syöminen pitää syömähimot poissa. Ja jos et ole tottunut tuollaiseen rytmiin, niin sun täytyy alkaa vahtimaan kelloa haukan lailla ja oikeasti syödä kohtuullinen ruoka tai välipala 2 - 4 tunnin välein. Myös iltapala, tai muuten se herkkuhimo iskee ennen nukkumaanmenoa.
Jos pientäkään allergiaa niin en suosittele.Mä ostin ison pakkauksen sitä suklaa juomaa ja ekalla kerralla leikkas nielu melkein kiinni.En tiedä oliko siinä pähkinäjäämiä vai soijako sen aiheutti mut roskiin meni ne rahat.Höh.
pyysinkin oikein hd-vinkkejä, katsokaas kun kaapissa ei herkkuja ole, mutta saahan niitä kaupasta, Hgissä kun asun, niin liian helppoa tuo on. Ihan keskellä yötäkin onnistuu, tosin yöllä en sentään ole hakenut.
Enkä myöskään nälkäisenä sorru, vaan saatan keitellä vihanneksia ja vaikkapa vähän kalaa siihen, mutta sitten jää vaivaamaan kunnes se joku herkku on jälkkäriksi saatu. Ja siitä se usein repeää. Kuten olen yrittänyt kertoa, en ole helppo tapaus ja tunne menee järjen ohi tässä asiassa. Ehkä olen tunnevammainen sitten. Ennen sortumista nautittu ruuan laatu tai määrä ei ole oleellinen, vaan tulen ihan levottomaksi, jos en iltaan mennessä ole jotai hyvää syönyt. Ja se on yleensä aika rasvainen hyvä sitten.
Ehkä pitäisi olla ihan jotain vieroitusklinikoita kuten alkoholi- tai huume- riippuvaisille. En pilkkaa nyt heitä, mutten tunne itseäni vahvemmaksikaan ja ymmärrän heitä tässä suhteessa. Mulla on siis kunnon addikti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos karkkipäivä lauantaisin ei toimi, vaan keskellä viikkoa on PAKKO saada herkkua, tee itsesi kanssa sopimus, että herkku on haettava kaupasta kävellen tai pyörällä eli herkku on tienattava! Ei tietenkään toimi jos kauppa/kioski kulman takana mutta jos pari kilometriäkin matkaa, asia ok. Ja silloinkin saa vain jonkun pienen, eli koko suklaalevyä kerralla vaan esim. pätkis tms. Itsellä käynyt myös niin, että kun lähtee kävellen hakemaan sitä pätkistä, ei sitä teekään enää mieli vaan käy sitten vain lenkillä kaupan pihan ohi ;)
Ihan taatusti iskee herkkuhimo, jos pelkillä vihanneksilla yrität pärjätä ja lisäksi vähän kalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ikään kuin itselleni väittänyt, että niitä mun herkkujani (suolainen+rasvainen on mun juttuni) ei tavallaan "ole olemassa". Jos vaikka näen Mäkkärin ja alan himoita tuplajuustohampurilaista, käännän vaistomaisesti pääni toiseen suuntaan ja lopetan sen ajattelun alkuunsa.
En siis hoe itselleni että "sä et saa sortua tuplajuustohampurilaiseen, sun pitää laihduttaa" tai ala laskeskella päässäni että kauanko pitäisi polkea kuntopyörää että sillä voisi korvata sen hampparin, vaan totean itselleni lyhyesti että tuohan siis ei kuulu ollenkaan mahdollisiin asioihin ja ohitan sen. Vähän samalla lailla kuin että tiedän kyllä maailmassa olevan 50 000 euron iltapukuja, mutta ne eivät liity mun elämääni mitenkään.
Mä olen itse varsinainen herkuttelija, ja ikävä kyllä kaikki kelpaa - karkit, leivonnaiset, sipsit... Joskus laihdutin n. 7 kiloa kolmessa kuukaudessa syöden joka päivä kolme pienehköä ateriaa ja kaksi välipalaa, paitsi että perjantai-iltana sai syödä ihan mitä vaan. Ekat pari viikkoa vedin sitten perjantaisin pizzaa tai hampurilaisen, ison pullon limsaa, sipsejä ja karkkia. Mutta hiljalleen se tasoittui ja herkkujen määrä kävi pienemmäksi. En myöskään täysin kieltänyt itseltäni herkkuja viikolla, silloin tällöin saatoin syödä pienen suklaapatukan tms teemukillisen kera toiseksi välipalakseni. Nyt kun saisi itse tahdonvoimaa kokoon sen verran että tekisi saman uudestaan, raskauskiloja täälläkin...
Tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain herkkuja pitää saada, suklaa-addikti olen.
Olen huomannut, että jos olen matkoilla ja on paljon tekemistä, niin silloin en ehdi ajatella syömistä. Esim. lasten kanssa lomamatkalla viime kesänä (3 viikon automatka) laihduin 3 kiloa.. Välillä sen sijaan on työmatkoja, jolloin tarjotaan hyviä päivällisiä, ja silloinhan sitä tulee syötyä...
Olen yhdistänyt nyt tän mun mässytyksen kotiin. Täällä kuuluu saada herkkuja, se kuuluu siihen, että pystyy rentoutumaan. Ja esim. siivoamisesta en tykkää, jotenka siitä tarvitsee palkkion.. Sisustamisen miettiminen on mullakin välillä auttanut, mutta en jaksa siitä aina ihan täysillä innostua. Nyt en ole töiden takia ehtinyt enkä jaksanut kuntosalilla käydä, aion sen aloittaa, koska sitten siellä kävisin taas täysillä. liikunnan jälkeen mulla ei ole oikeastaan nälkä.
Nutrata en halua, vaan haluaisin opetella syömään normaalisti, nauttia ruoasta hyvällä omallatunnolla. Olen kyllä tehnyt työtä sen eteen, että hyväksyn ja arvostan itseäni tällaisena kuin nyt olen.
Eli sinnittelet aina päivän ilman herkkuja. Ja illalla saat palkinnon... vaikka yhden suklaapalan. Mutta jos et onnistu siinä, että ottaisit vaan yhden, niin korvaapa iltapala vaikka nutrilettin patukalla. Saat suklaata, ja iltapalan, ja vielä hyvän mielen. Vertailet vaan, mikä olis paras maku.
Mun makeanhimo katos, ihan totaalisesti hävis, kun kävin hierojalla. Meni oikeesti reilu viikko ilman että oli pakko saada suklaata. Karkkipäivän pidin tottumuksesta, mutta ei ole tullut kauhotta kaksin käsin herkkuja naamariin sen jälkeen. Seuraava hieroja on muutaman päivän päästä, eli varmaan jaksan loppuajan sinnitellä. Jospa sitten jaksais taas 2 viikkoa. Ihan normaali puolihieronta. Ja niin, ennen söin vähintään 100g suklaata päivässä, kun oli pakko. Onneksi imetän, ei kilot kerry, mutta ei kyllä katoakaan...
Tai hae vaan herkkuja, mutta kato, että otat vaan 100 kcal kerralla, eli esim. pikkutupla, sellanen pinkki.
Mulle nyt kunnon palkinto 2 viikon herkkulakosta on tuo hieroja (karkkipäivää eli lauantaisin ounaan jälkeen pöydän ääressä perheen kanssa herkuttelua ei ole kielletty, määrää vaan vähennetty). Toivottavasti saan venytettyä 2 viikon välin kuukauteen, niin ei rahat lopu...
Miksei enää ole kaupassa lo`lightiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites te muut, jotka koette olevanne samantyylisiä kuin minä. Minä välillä ajattelen, että mielenterveydessäni on vikaa, kun olen ruuan parissa kuin pieni lapsi mielitekoineni.
Uskotteko kuitenkin olevanne ihan normaaleja (pilke silmässä nyt)?
Välillä mietin, että onkohan minulla jotain vikaa tunne-elämässä tms? Alitajunnasta punkevia ongelmia, käsittelemättömiä traumoja, kun se tahdonlujuus puuttuu tässä asiassa täysin. Tunnen toki pari muuta samantapaista kuin minä ja ihan fiksuilta vaikuttavat.
Sitten on niitä tuttuja, jotka katsovat tosi pitkään ja kauhuissaan/kummissaan, jos kerron, että meillä ei kaapissa voi herkkuja pitää, kun minä syön ne aina ja heti tai ainakin pitkin iltaa.
Silloin aina hetkittäin epäilen tarvitsevani psykiatrin apua..
-ruoka antaa sinulle turvallisuuden tunnetta ja täyttää henkistä tyhjyyttä/ kaipausta, yritä löytää apua näihin muualta
-sisimmässäsi et koe olevasi oikeutettu olemaan hoikka ja voimaan hyvin. Jokin estää, et koe ansaitsevasi sitä. Palkitset itsesi herkuilla, eikö niin? "Minä ansaitsen tämän kun oli niin rankka päivä"? No mitä sinä OIKEASTI ansaitset? Ei sokeria, rasvaa ja tyhjiä kaloreita, vaan liikuntaa, hierontaa, saunomista tai kylvyn, hyvää rasvaa ja herkullisia, eksoottisia hedelmiä eikö niin? Kumpi on oikeasti hemmottelua sinulle?
-Kuva jääkaapin ovessa tsemppaa, mutta positiivinen kuva! Laita siihen kuva itsestäsi, jossa olet hoikka ja onnellisen näköinen, ei mitään läskikuvaa! Saat elämääsi sen, mihin keskityt, läskikuvat pois!
Tämmöisiä tuli mieleen...
Ehkä olen tunnevammainen sitten. Ennen sortumista nautittu ruuan laatu tai määrä ei ole oleellinen, vaan tulen ihan levottomaksi, jos en iltaan mennessä ole jotai hyvää syönyt. Ja se on yleensä aika rasvainen hyvä sitten.Ehkä pitäisi olla ihan jotain vieroitusklinikoita kuten alkoholi- tai huume- riippuvaisille. En pilkkaa nyt heitä, mutten tunne itseäni vahvemmaksikaan ja ymmärrän heitä tässä suhteessa. Mulla on siis kunnon addikti.
Mä oon kanssa ajatellut, että pitäs päästä katkolle, kunnon irtiotto kaikesta, melkeen vankilaan, jossa terapeuttisesti käytäs läpi elämää ja syömsongelmaa. Ihan nin un telkkarin katkolla. SItten opeteltas käymään ravintolassa pelkällä pääruualla, ja käveltäs karkkihyllyn ohi...
Karkkihyllyn ohi pääsee, jos on lapsi mukana, kun lapsille pitää opettaa hyvät ruokatavat. Eli yritän olla menemättä yksin kauppaan.
Nyt oon omalla katkolla, eli kun miehellä ei ole työmatkoja hetkeen, niin pyrin eroon herkuista. Mies on hiukan niin kun kyttääjä, suostui siihen=) Ja että katk onnstuis, niin nutraan kanssa 2 viikkoa, ehkä siinä ajassa pudoneet kilot motivois irti herkuista.
Jos joku tekis "katkolla suklaa-addiktit" -ohjelman, ja jörjestäs lasten hoidon siksi aikaa, niin mä tarjoaisin varmasti viihdettä koko kansalle hermostumalla pieistä, hyppimällä seinille, vittuilemalla ja kiroilemalla jne... Toivottavasti sellasessa kumminkin onnistuisin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sokeri ja jauho lihottaa, ei rasva.
Esim. 2dl kuohukermaa, 2dl turkkilaista paksua jukurttia, mustikoita ja puolukoita. Ei tartte sokeria, edes keinotekoista makeutusainetta, koska on tota rasvaa.
Eipä tee mieli muutamaan tuntiin napostella :D
Tai sitten muutama pala yli 70%tumma suklaata kahvin kanssa, enempää ei pysty syömään,on niin tujua. Jotain kevytherkkuja kun vetää, nousee verensokeri hetkeksi ja taas kohta tekee mieli jotain suuhun laittaa.
arvoisia pointteja teillä.
Ja kyllä, tiettyyn tyhjyyteen lohdutusta haen, on vaan pakko nyt tsempata ja ryhtyä "aikuiseksi" ja hommata jotain nutrilett-patukoita.
Mulla on välillä tehonnut syöpöttelyyn. Juon lasillisen ja se makeanhimo taittuu siitä. Paha vaan, kun mulla se itsekuri ei riitä pitkään. Sain ennen joulua oltua herkuttomalla 6 viikkoa, mutta sitten taas riemu repesi moninkertaisesti...
arvoisia pointteja teillä.
Ja kyllä, tiettyyn tyhjyyteen lohdutusta haen, on vaan pakko nyt tsempata ja ryhtyä "aikuiseksi" ja hommata jotain nutrilett-patukoita.
ap. Suosittelen kuitenkin nutrilettien tilalle aitoa puhdasta ruokaa. Itse olen laihtunut syömällä pähkinöitä, siemeniä, kaakaonibsejä, raakasuklaata, avocadoja, sardiineja yms.
fiksusti olet saanut pudotettua tuon painon, totaalikieltäytyminen ei ole koskaan hyvä painonpudotuskeino. Mutta vielä lisää... Mistä haet suklaat ja sipsit? Onko kauppa liian lähellä vai menetkö autolla?
Oletko sitä tyyppiä, joka syö sen koko suklaalevyn, kun on kerran päässyt alkuun? Miten olisi tumma suklaa, sitä ei tee mieli syödä niin paljon. Ostat kotiin valmiiksi jotakin tummaa suklaat, jossa lukee bitter. Kun se on jo valmiiksi kotona, niin lähdetkö silti hakemaan kaupasta lisää suklaanhimon iskiessä?
Sipsejä voisit kokeilla ostaa minipusseissa, kun syöt sen yhden tyhjäksi niin on aika korkea kynnys avata seuraavaa, siinä näkee niin selvästi paljonko on tullut syötyä, eikä voi huijata itseään.