Lue keskustelun säännöt.
Anopista...
16.01.2011 |
eilen koitti viimein se päivä kun "uskaltauduimme" kysyä anoppia lapsenvahdiksi EKAA KERTAA 1,5v lapsellemme. Olisimme vieneet lapsen hänelle n. 3 tunniksi, että olisimme saaneet yhteistä aikaa miehen kanssa(käydä syömässä ja shoppailemassa). No eipä se anoppi suostunut :( En kyllä ymmärrä miksei...ei ole ikinä ehdottanut että ottaisi hoitoon lapsemme. Muuten kyllä tykkää meistä ja lapsesta mutta mikähän mättää.
Onko muilla tällaista? Oma äitini on kuollut ja isä asuu kaukana, joten heistä ei ole apua lapsen hoidossa.
Kommentit (13)
joka toinen viikonloppu on sitten sidottu, jos kerrankin uhrautuu hoitajaksi. Anoppi ei halua seuraavaa 15 vuotta olla hoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka anopilla on oma elämä niin ei kai se estä viettämästä muutamaa tuntia lapsenlapsen kanssa? Tämä viesti siis 2. viestin kirjoittajalle.
Eihän ketään voi "pakottaa", mitä ette ole yrittäneetkään, mutta tosi harmillista. Johtuukohan vain mukavuuden halusta vai voisko anoppi pelätä ettei pärjää?
Itsestä tuntuu hassulta kun oma äiti hoitas aina kun vaan saa ja omilta menoilta kerkee ja anoppikin, hänellä ja meillä vaan niin pitkä etäisyys ettei vielä ole hoitopuuhissa ollut.
Löytyskö teiltä ystävää joka voisi lasta katsoa tai kummeja?
Toivottavasti saatte laatuaikaa!
Ei kaikki raahaa lapsiaan hoitoon joka viikonloppu. Minulla esikoinen täyttää 4 vuotta ja ihan on yhden käden sormilla laskettavissa hoitokerrat.
No tiedättepä ap ettei anoppisi halua/jaksa auttaa teitä! :/
Vaikka anopilla on oma elämä niin ei kai se estä viettämästä muutamaa tuntia lapsenlapsen kanssa? Tämä viesti siis 2. viestin kirjoittajalle.
Oli menossa shoppailemaan tai kirjastoon, televisiosta tuli toiveohjelmaa? Kai sitä nyt anopeillakin saa olla asioita, joita ei halua siirtää`?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ei aina ymmärrä kuinka perheenjäsenet ei ole toistensa tukena ja turvana. Meillä perheen kesken niin läheiset välit vaikka avioeroa ja uusperhettä kehissä, et kaikille kyl aina tarpeen vaatiessa yritetään järkätä jeesiä. Tuntuu siis hassulta et jotkut pitää niin kovin kiinni omasta ajasta/halusta/tilasta/yms...mitäs sitten kun itse tarvitsisi apua tai tukea?
tosin silloin pitää ajoissa varata hoitaja eikä keksiä, että nyt samantien. Yhteistä aikaa saa kyllä, jos sitä oikeasti haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ei aina ymmärrä kuinka perheenjäsenet ei ole toistensa tukena ja turvana. Meillä perheen kesken niin läheiset välit vaikka avioeroa ja uusperhettä kehissä, et kaikille kyl aina tarpeen vaatiessa yritetään järkätä jeesiä. Tuntuu siis hassulta et jotkut pitää niin kovin kiinni omasta ajasta/halusta/tilasta/yms...mitäs sitten kun itse tarvitsisi apua tai tukea?
minusta se ei ole mikään akuutti kriisitilanne. Tuntuu hassulta, että ympäristön pitää pyöriä lapsiperheen päähänpistojen ympärillä. Sillä ap:n anopilla oli omat syynsä sanoa ei, ehkä hän ajatteli, että tarve ei ollut kovinkaan akuutti tai että lapsen isälle tekee hyvää olla lapsen kanssa tms.
Jos se ei ikinä suostu auttamaan niin älä säkään enää suostu näkemään sitä. Näin ollen ei sit nää lapsenlapsiakaan. Ehkä sillä tulee sit joku päivä ikävä ja tarjoutuu auttmaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmeksi tunniksi niinkin läheiseltä henkilöltä kuin lapsen mummilta. Ainahan kysyä voi, toinen siis voi kieltäytyä niin kuin tässä tapauksessa tekikin.
Ap, mielestäni sinulla ei vielä ole oikeutta loukkaantua. Aika myöhään heräsitte sitten kysymään tuota asiaa. Jos meillä on hoitotarvetta, kysytään aina viikkoa ennen, ja jos tulee ylläri (esim. lääkärireissu), niin aina edellisenä päivänä. Kerran olen soittanut anopille niin, että lähti tulemaan heti, kun pienempi lapsista sairastui ja piti lähteä viemään sairaalaan.
Anopillasi on voinut olla jokin meno, josta ei halunnut mainita (tyyliin oma shoppailureissu tai ystävien tapaamista tai ihan vaan suunnitelma mennä saunaan). Tai sitten häntä vain ei huvittanut. Monet ihmiset reagoivat noin, kun yllättäen tuleekin jotain ylimääräistä vaivaa. Esim. minä itse olen sellainen, että haluan tietää päivän tapahtumat reilusti etukäteen ja olen huono muuttamaan suunnitelmia spontaanisti, vaikka niitä on pakko tehdä lapsiperheessä. Luonnekysymys.
Kysykää parin viikon päästä uudestaan, ja tällä kertaa reilusti etukäteen. Vastaus voikin olla nyt ihan eri, kun on ollut aikaa pohtia ja miettiä asiaa. Jos anoppi ei suostu lainkaan, on asia kyllä harmillinen, mutta niinhän on hänen oikeutensa. Itse kyllä ehkä ajattelen, että jos ei kolme tuntia viitsi viettää lapsenlapsensa kanssa kerran 1,5 vuodessa, niin ei ole niin tarviskaan nähdä ainakaan usein koko perhettäkään.
Onneksi oma anoppini ja äitini aina pyytelevät meitä kylään ja lapsia hoitoon. Anoppi pyytelee isompaa jopa yökyläänkin. Silti olen tarkka, että en liian usein itse pyydä. Isompi oli juuri pari viikkoa sitten yökylässä, kun anoppi pyysi, mutta itse olen pyytänyt hoitoapua viimeksi joulukuun ekalle viikolle, kun kävin kampaajalla muutaman tunnin.
Teillä on vain yksi lapsi ja teillä ei edes ollut mitään pakottavaa menoa - sairaalareissu, äkillinen sairauskohtaus, kiireellinen työmeno tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kysyä ihan yleisesti, että mitä mieltä anoppi olisi siitä, että joskus hoitaisi jonkin aikaa lastanne.
Voi olla oikeasti sitäkin, että anopilla on ollut raskas pikkulapsiaika henkisesti omiensa kanssa, ja jännittää pärjäämistä. Tai hänellä juuri silloin oli meno. Tai hoitaisi sitten tosiaan, jos on joku 'oikea' tarve. Yhdestä kieltäytymisestä ei kannata loukkaantua, kun ei tiedä, mistä on kyse.
Ja jos se ajattelee, että kyllä kaksi tervettä aikuista nyt yhden lapsen pystyy hoitamaan, vaikka olisivat vähän avuttomiakin.
En muuten minäkään ottaisi meille lasta lauantaina kesken kaikkien kiireiden ja tekemisten, jos joku noin vain olisi etukäteen sopimatta tuomassa.