En pärjää 1-vuotiaan kanssa!!

keittiön kaappeihin. Meillä ei sellaisia ole, lapsi saa vetää puulastoja sun muita laatikosta (jossa ei ole mitään vaarallisia välineitä, kuten veitsiä). Viimeistään illalla siivoan kaikki sotkut, antaa lapsen leikkiä.

taitaa olla äiti mahdoton. Tuon kaiken voi estää saneeraamalla kodin, meillä kaikki kirjat, lehdet ja cd:t ylähyllyillä j alaatikot teipillä kiinni, ja jonkun huoneen ovi aina kiinni jossa kielletyt kuten pyykin kuivaus. Ja loput saakin olla hujan hajan, semmosta se katsos lasten kanssa on :)

Mutta muista antaa kalanmaksaöljyä, että aivot saa voitelua ja hyviä rasvahappoja, rauhottuu ehkä inan. :)

Tottakai tuon ikäinen on utelias kaikelle eikä voi tietää mihin ei saa koskea jne. mutta lapset kyllä oppivat nopeasti. Kaikkiin ei tarvitse/saa koskea eikä se ole mitään lapsuuden riistoa.

nauraa vaan ja innostuu kahta kauheammin.

ei kai tässä muu auta kun teljetä vaan kaikki kaapit ja laatikot. (paitsi sitten muksu huutaa kiukkuaan kun ei saakaan niitä auki =( )



ap

Istuu tuolilla aamupäivän ja lukee kirjaa. Syö ja sanoo kiitos ja menee päiväunille 3 tunniksi. Herää ja syö välipalan, pukee ulkovaatteet ja menee pihalle. Haravoi pihaa ja juttelee naapurin lapsien kanssa. Syö ja tekee sen jälkeen palapeliä illan. Käy kylvyssä, toivottaa hyvät yöt ja menee nukkumaan.

Näin lapsia opetetaan päiväkodissakin. Jos haluaa jatkuvasti uusia leluja ja tavaroita esiin, pitää ne myös korjata takaisin. Tästä seuraa se, että lapsi oppii että kaikkea ei kannata levitellä koska ne joutuu kuitenkin siivoamaan ja siitähän lapsi ei tykkää. Lelut pysyvät ehjinä eivätkä kärsi inflaatiota ja lapsi oppii vähitellen leikkimään pitkäkestoisempia leikkejä. JO 1-vuotialle voi opettaa tämän systeemin käyttöä!

Nyt se on 1v 7kk ja tottelee, ymmärtää jo mitä saa tehdä ja mitä ei, tottelee kun napakasti kieltää " ei" . Ihana lapsi. Mutta kyllä mä olen töitäkin sen eteen tehnyt, itse ei todellakaan ole sitä oppinut, kyllä se on ihan järjestelmällisen kasvattamisen ja opettamisen tulos. Koita kestää ja jaksaa, lopussa kiitos seisoo... Sitä paitsi nyt lasta jo kiinnostaa lelut, kun se on oppinut " käyttään" niitä, ja puuhailee niiden kanssa sen sijaan että menis ympäri kämppää järjettömästi tuhoten. Tiedän mitä tarkoitat, miltä tuntuu... Aika aikansa kutakin, se on vaan vaihe taas joka sillä lapsella on päällä...

MEillä oli tuollainen noin 10-kuisena, mutta nyt 1,5-vuotiaana on jo oikein mallikansalainen. Kun miljoona x miljoona kertaa kieltää ja hakee pois " eistä" , niin kyllä se vähitellen huomaa, että sinne ei saa mennä. Mutta jos joskus oot muka ettet huomaa ja annat tonkia, ei se opi KOSKAAN. On jaksettava joka kerta mennä muutaman kuukauden, ja kas, palkkio odottaa joskus! Sulla on tottelevainen taapero! VIeläkin meillä joskus kokeillaan, josko nyt sais mennä, mutta pääosin kyllä uskoo eikä enää mun tarvi hakea pois, vaan tulee, jos käsken.

toinen muksu tulossa helmikuussa. En enää jaksa välittää kaikesta sotkusta.



Tsemppiä, muuta en osaa sanoa, kun itselläni on samanlainen " taistelupari"

Meillä 1v 3kk ikäinen taitaa sitten olla aika rauhallinen tapaus. Yrittää toki monta kertaa päivässä väännellä hellan nappeja, säätää videoita, kauhoa vettä vessanpöntöstä mutta on kuukauden sisällä alkanut uskoa eitä. Kirjahyllyn kirjat, pyykit sun muut jättää rauhaan.



Siis onko ap:n kuvailema käytös todella normaalia?

Meillä oli ihan samanlaista. Paitsi että mainitsemiesi asioiden lisäksi meillä taapero oli myös kova kiipeilemään, esim. sillä aikaa kun kävin vessassa oli työntänyt keittiön tuolin tiskialtaan eteen ja kiivennyt tiskipöydälle ja oli juuri vetämässä tiskikaapista laseja alas, kun ehdin hätiin...



Ja te " sinä olet aikuinen, käske, kiellä komenna" -tyypit, olkaa hiljaa... Ette tiedä _yhtään_ mitään. Meillä lasta alettiin systemaattisesti kieltää heti kun alkoi liikkua ja päästä pahoille teille. Samat asiat kiellettiin aina ja kieltoa tehostettiin viemällä lapsi pois pahanteosta. Ja mitä sitten? Lapsi meni takaisin heti kun silmä vältti. Ja taas kiellettiin ja vietiin pois ja taas meni pahantekoon kun silmä vältti jne. Ei ollut kyse siitä, etteikö kuria ja rajoja olisi pidetty. Niillä vaan ei ollut mitään tehoa kuin sen yhden sekunnin.



Meillä apu tuli vasta tuhmatuolista. Tämä otettiin käytöön kun taapero oli 1,5v. Aina jos ei kiellosta lopettanut tuhmuutta, niin sanoin " jos et heti lopeta, niin joudut tuhmatuoliin" ja jos ei lopettanut, niin laitoin tiettyyn tuoliin istumaan ja siitä sai tulla pois vasta kun oli kiltti. Ekan viikon aikana tuhmatuolissa istuttiin noin tunnin välein. Seuraavalla viikolla ehkäpari kertaa päivässä ja sitten pikku hiljaa väheni kerrat... Nyt poika on 2v. ja on istunut tuhmatuolissa viimeksi viime viikolla. Eli nykyään riittää, kun vain uhkaa tuolilla ja tuhmuus loppuu siihen paikkaan. Saattaapa jopa oma-aloitteisesti siivotakin tuhmuutensa jäljet ja jos ei itse sitä tee, niin tehdään yhdessä.



Jonkun mielestä 1,5v. on liian pieni ymmärtämään jäähyrangaistusta, mutta meillä ei vain ollut enää mitään vaihtoehtoa. Ei auttanut pelkkä kielto, sitä oli pakko tehostaa jollain. Ja koska väkivaltaa en hyväksy ja huutaminenkaan ei nyt kovin pitkälle auta, niin tuhmatuoli oli ainoa ratkaisu, minkä keksin siihen hätään. Ja miellä toimi.



1v. on varmaan vielä liian pieni ymmärtämään moista... joten ap., olen pahoillani puolestasi... Ymmärrän, että tuo on ärsyttävää, sillä olen itse sen kokenut myös. Koita vain jotenkin jaksaa ja sinnitellä ja olla yhtä päättäväinen kuin tähänkin asti!!!

Kotitöiden ajaksi laita lapsi leikkikehään.

Kyllä niistä (osasta) sitten tulee aikuisena sellaisia masentuneita, mistään innostumattomia apaatikkoja.

On täysin normaali nyt 3-vuotiaana. Mutta vilkas ja utelias luonne ei ol ehävinnyt. Vieläkin pitää toisinaan muistuttaa, että jotkut jutut ovat äidin. Esim. koriste-esineet...



Toinen on eri maata. On nyt vuoden ja koskaan ei ole kaappia avannut eikä mieleen juolahtanut tyhjentää laatikkoja. Se leikkii leluilla!!!



Luonne-eroja luonne-eroja...

Niin nykyaikaa: kaikelle löytyy diagnoosi, myös normaalille ikävaihelle tai luonteenpiirteelle:D



Kuulostaa varsin normaalilta 1-vuotiaalta. 1v. ei tohella kiusatakseen äitiä vaan hänellä on kyltymätön tarve tutkia uusia paikkoja ja esineitä.



Ihan ekaksi telkeät kaikki mahdottomat ja vaaralliset paikat. Esim. keittiön veitsilaatikot kiinni, videot sun muut arvokkaammat tavarat ylös. Muissa paikoissa sitten vaan opetellaan, opetellaan ja vielä kerran opetellaan. Ylimitoitettu paikkojen lukitseminen saa lapsen kiinnostumaan kielletystä kahta kauheammin.



Toiseksi kaikki turha romu pois ja kerrallaan vain osa leluista esille. Se auttaa hallitsemaan kaaosta ja helpottaa lapsen keskittymistä yhteen leikkiin kerrallaan. Keksi kaikille leuluille oma paikka. Lelut vaikka laatikkoon ja kirjat hyllyyn. Opetelkaa laittamaan tavarat paikoilleen leikin jälkeen, ja tavaroiden heittelystä kieltoja vaan toisensa perään.



1v+ on siitä autuas ikä, että energiaa pystyy myös suuntaamaan kaikkeen hyödylliseen. Tuon ikäinen tykkää auttaa tai ' auttaa' kotitöissä tai vaikka pihatöissä. Siivotkaa, nostakaa lehtiä kottikärryyn, tyhjentäkää tiskikonetta...Lapsi oppii nopeasti, mikä missäkin hommassa on ideana.



Kolmanneksi olkaa paljon ulkona. Usein ulkoilu rauhoittaa menoa ja antaa molemmille mahdollisuuden hengähtää.

Kuule, toiset lapset on jääräpäisiä vaikka niille hokisi 3 vuotta johdonmukaisesti eitä.



Tuupa sitten viisastelemaan kun sulla on vaikka 4...

Vierailija:

Kuule, toiset lapset on jääräpäisiä vaikka niille hokisi 3 vuotta johdonmukaisesti eitä.

Tuupa sitten viisastelemaan kun sulla on vaikka 4...

Vuoden ikäisenä lapset vain ovat tuollaisia. Tämän ekan kanssa minäkin hurskaasti uskoin, että kieltämällä se oppi menee perille ja siitä ähtien kun lapsi 7 kk ikäisenä oppi konttaamaan ja tuo " täystuhokausi" alkoi, hoin ei ei ei ei ei seuraavan puolen vuoden ajan joka päivä n. 700 kertaa ja siivosin, siivosin, siivosin. Sitten kerran juttelin asiasta mieheni sukulaisen kanssa, joka on lastenpsykologi ja aloin oikeasti miettimään sitä, että ehkä se ei ole vain viherpiipertäjien sössötystä se, mitä lastenpsykologit sanovat lapsen kehityksestä: lapsi ei pysty konkreettisesti käsittämään kiellon merkistystä ennen kuin vasta lähempänä puolentoista vuoden ikää, ja että hysteerinen kaiken koko ajan kieltäminen stressaa vanhempia ja rajoittaa lapsen kehitystä. Lapsi käsittää ja tajuaa vain sen, että äiti/isi on vihainen/negatiivinen, kun hän periaatteessa toteuttaa ihmislapsen tärkeintä tehtävää, eli tutkii ja tutustuu maailmaan ja ympäristöönsä, on utelias ja kiinnostunut. Lisäksi jatkuva ei ei ei:n höpöttäminen saattaa tehdä sen, että sana kärsii inflaation ja siinä vaiheessa, kun lapsella on eväät ymmärtää ei:n käsite, niin sanasta on tullut taustameteliä, jotakin mitä äiti höpöttää koko ajan ilman, että siihen pitää reagoida. On olemassa tietenkin rauhallisempia lapsia, joita ei kiinnosta kaikki siinä määrin kuin jotakuta muuta, mutta on olemassa hyvin vilkkaita, uteliaita lapsia, jotka kertakaikkiaan vain tutkivat ympäristöänsä, ja on väärin leimata se heti adhd:ksi.



Aloin itse miettimään, että haluanko tosiaan antaa lapselleni sen kuvan, että uteliaisuus ja kiinnostuneisuus ovat pahoja asioita. " Annoin periksi tiukkapipoperiaatteistani ja " saneerasin" kotimme: alahyllyiltä kirjat ja muut tavarat pois (ja tilalle mahdollisesti lastentavaroita), cd' t korkealle hyllylle, viherkasvit pois lattiatasosta, lapsilukot keittiön kaappeihin ja sellaisten huoneiden, jossa kiellettyjä tavaroita (meillä kotikonttori) ovet AINA kiinni, matalan, avoimen tv-tason tilalle lukollinen kaappi viihde-elektroniikalle. Ei tietenkään sisustuksellisesti kovin kaunista, mutta elämä helpotti huomattavasti!!



Nyt lapsi on 1 v. 9 kk ja tilanne on jo aivan eri, vaikka tätäkin lasta sitkeästi adhd-lapseksi väitettiin :-)) Uskoo kiellot, ei pengo kaappeja ja laatikoita, laittaa takaisin jos jotain ottaa hyllystä ja suurin osa tavaroista on muuttanut takaisin entisille paikoilleen. Ainoastaan olohuoneessa oleva kaappi, jossa säilytän mm. viinilaseja ja posliinia, on edelleen lapsilukittu.

Tietysti jo 1-vuotiaalle saa ja pitää olla rajoja, mutta myös sallittavia asioita kodissa. Meillä on esim. ehdottomasti kielletty tietyt asiat, kuten WC-pöntöllä tuhraaminen ja kirjojen repiminen. Katsoa kirjoja saa, myös meidän aikuisten. Mutta heti, jos alkaa repiminen, kirja myös katoaa lapsen kädestä.



Ja jatkuvan ei:n hokemisen sijaan, olen alkanut sanoa lapselleni joskus tyylin: " Kiitos avusta, mutta nyt pesukone sulkeutuu" . tmv. Ja kun lapsi itkee pettymystään häneltä poisotetusta asiasta, osoitan tavallaan sympatiaani. " Niin, olisi kiva " lukea" kirjaa, mutta kun sitä ei voi repiä" .



Erilaisia tunteita kehiin! aAnakin meidän tunteikkaalle pikkumiehelle toimii.