Aviomieheni oli väkivaltainen,mies on hankkinu apua ja harkitsemme yhteen paluuta.suku ei hyväksy
erosimme välissä ja eron jälkeen mies ymmärsi hakea apua.sukuni ei hyväksy asiaa ollenkaan. Mies ei käyttänyt fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä. Tuntuu kurjalle kun ihminen tuomitaan lopullisesti, eikä anneta mahdollisuutta yrittää todistaa että ihminen oikeasti voi joskus joa muuttua. Ikävää olla tavallaan kahden tulen välissä. Tietysti perheeni (mies ja lapset)ovat minulle ykköset ja jos sukuni ei hyväksy miestäni, en myöskään minä pyydä tai käy kylässä..
Kommentit (22)
ap juuri kertoi miehen hakenee apua joten olettaen hän ei ole enää väkivaltainen. muuten hoito ei toimi.
Miksi palta yhteen?
Ei se ole miehen tuomitsemista vaan FAKTOJEN hyväksymistä.
Mis saa hoitoa, hyvä. Sillä ei ole mitään tekemistä lasten kanssa.
Mieti nyt lapsiasikin ap äläkä vain omia halujasi!
eikä ole häneen kohdistunut,yöaikan aina tapahtuneet nämä pahat asiat ja haukkumiset.
apua voi hakea, mutta auttaako se, onkin jo toinen juttu. Kannattaisiko ap ensin katsoa rauhassa, miten se mies on muuttunut, eli pitäkää omat asunnot ja tapailkaa. Koita ymmärtää, että läheisesi eivät vaan halua katsoa sinun kärsimystäsi, sikseivät hyväksy. Luottamus pitää ansaita.et ole kertonut, miten pahasti mies on sinua henkisesti pahoinpidellyt?
Siksi koska rakastan sitä miestä,hän ei ole paha vaan hänellä on ongelma "sairaus" johon voi hakea apua. Hänessä on se hyvä puoli johon rakastuin,sitä on 90% hänestä ja 10% on sitä jota inhoan. Sen 10% voi hoitaa pois jos hoito onnistuu. On kyse perheestä ja halusta olla yhdessä normaalissa arjessa tasavertaisina kumppaneina.
oli meillä haukkumista, pillkkaamista, ivaamista, vähättelyä,uhkailua. Piikitteli todella arkoihin asioihin,tiesi arat kohtani ja käytti niitä hyvkäseen kun teki kiusaa. Oli todella pelottava,silissä polte ja naama vääntynyt raivoon. Tapahtumat olivat aina humalassa. Lisäksi oli mustasukkaisuutta ja kuvitelmia että pettäisin ja minulla olisi muita suhteita. Ne tosin loppuivat aikanaan ne kuvitelmat.
Jos hoito ei onnistu, niin oletteko tasavertaisia kumppaneita? Kannattaisiko nyt ensin katsoa, onnistuuko se hoito, kaikki mielenterveydelliset ongelmat eivät parane.
oli meillä haukkumista, pillkkaamista, ivaamista, vähättelyä,uhkailua. Piikitteli todella arkoihin asioihin,tiesi arat kohtani ja käytti niitä hyvkäseen kun teki kiusaa. Oli todella pelottava,silissä polte ja naama vääntynyt raivoon. Tapahtumat olivat aina humalassa. Lisäksi oli mustasukkaisuutta ja kuvitelmia että pettäisin ja minulla olisi muita suhteita. Ne tosin loppuivat aikanaan ne kuvitelmat.
siinäpä se kysymys.
Jos taas omat viettisi ja halusi, otat miehen takaisin.
Nyt punnitaan sitä aikuisuutta.
Vaikka saisitkin kiksejä tuosta tilanteesta, niin etusijalle tulee aina asettaa lapsi.
säännöllistä vaan sellaista että lähtee joskus kavereiden kanssa ottamaan ja vaikka kiekkoa katsomaan. Sitte tulee kotiin hillumaan ja purkamaan tuntoja,,aivan väärällä tapaa. En otakkaan miestä takaisin ennenkuin olen täysin vakuuttunut hoidon toimivuudesta. Puolivuotta on mennyt ja hyvältä ainakin nyt näyttää.
jotka eivät ahdistele sinua henkisesti. Itse olen palannut puolen vuoden eron jälkeen miehen kanssa yhteen ja eipä meillä mitenkään hyvin mene. Eron syynä oli se että mies halusi sekoilla, vapaana, no, ne sekoilut on jääneet, mutta eipä tuohon vieläkään voi luottaa.
Älä helvetissä...tiedätkö että henkinen muuttuu fyysiseksi ja naos vaan se ukko lyö sua!
Olen kuule kokenut itse tuon ja nyt taistelen saman kusipään kanssa koko ajan kun meillä on lapsi edelleen minuun käytetään henkistä väkivaltaa koko ajan. Erottu 2006.Että oikeesti mieti!
tehoaako se hoito ja muuttuuko mies!! Palatkaa yhteen, jos todella sitoutuu tekemään asioita ja muuttumaan, eli tätähän ei mikään viikko tai kuukausi näytä.
Ajattele lastasi! Vaikka väkivalta ei kohdistuisi lapseen, äidin kokema väkivalta vaikuttaa häneen ja jättää pahat jäljet. Mies voi muuttua, mutta usein väkivalta vain muuttuu pahemmaksi. Katso ensin, mitä tapahtuu! Mikä kiire teillä on yhteen, on kyse suurista asioista.
Älä viitsi olla niin naiivi, ettet tätä ymmärrä. Lapsi (jo ihan pienikin!) ymmärtää, että kaikki ei ole hyvin. Omalla käytöksellään esim. on niin hiljaa ja seurailee tapahtumia, ei voi luottaa turvallisuuden tunteeseen.
Olen itse elänyt väkivaltaisessa (sekä henk. että fyys) kodissa 4kk iästä alkaen. Jätti ikuiset arvet.
mitä mies tekee lapsillenne?
kohteleeko lapsianne huonosti?
Itse ole elänyt 45-vuotta turvautumatta väkivltaan. Nyt olen töninyt vaimoa ja lastani. Muistakaa että kukaan ei ole omasta halustaan paha. Hoitoon tietysti hakeudui heti. Kyse on kuitenkin sairaudesta jota kukaan ei hanki omasta halustaan. Eihän kukaan hylkää vaimoaan jos sillä on rintasyöpä ja rinnat poistetaan." Ei ne kuule siitä takas kasva koskaan vrt. ei se mies siitä muutu. Jokaisessa on ihmeisessä on paljon hyviä puolia johon rakastutaan ja jonka suhteen perustetaan tulevaisuutta. Miksi ihmeessä pitää aina luovuttaa ja panna kiertoon. Miettikääpä naiset vaikka adhd-lasta.Myös meidän perheessä lisännyt jännitettä. Se ei kuitenkaan ole hänen oma syynsä. Panetko nainen lapsesi kiertoon???
Vaikeista tilanteista nouseminen yhdessä antaa lopulta kaikkein syvimmän kiintymyksen. Se huono päivä voi koittaa huomenna sinullekin.
"Syytön heittäköön ensimmäisen kiven." Todella hyvin todettu. Minäkin ihmettelen ihmisiä, jotka ovat heti tuomitsemassa ja jakavat pikaohjeita eroamiseen ja uuden etsimiseen. Ei kai nyt alunperinkään kukaan lähtisi suhteeseen ja hankkisi lapsiakin, jos ei siinä toisessa ihmisessä olisi paljon hyvää ja ihanaa. Jokaisessa ihmisessä ja ihmissuhteessa on hyvät ja huonot puolensa, ja jokainen myös tekee virheitä. Siksi siellä kirkossakin puhutaan myötä- ja vastoinkäymisistä.
Ap:lle en kyllä osaa sanoa, mitä hänen pitäisi tehdä. Mielestäni kukaan täällä ei voi häntä neuvoa näillä pinnallisilla tiedoilla, hän itse tietää ja tekee päätöksensä. Varmasti pitkän harkinnan jälkeen ja ottaen huomioon kaikki näkökannat joista on ihan turha jeesustella (kuten lapsen asema). Henkinen väkivalta on vakava asia, mutta toivottavasti pääsette siitä yhdessä yli ja eroon. Kaikkein eniten se on miehestäsi kiinni, ja tietysti myös hänen saamastaan avusta ja tuesta.
joten ukko hakkaa uutta vaimoaan, mikä sinänsä on sääli, mutta varoitin seuraavaa, joten ehdoin tahdoin sen riskin otti.
Lapsen kaltoinkohtelu:
Alistaminen kaoottisuudelle ja väkivallalle (esimerkiksi epäsäännöllinen elämänrytmi, liiallinen päihteiden käyttö, lapsi vanhempien välisen väkivallan todistajana tai asuinolojen epämääräisyys)
Mä seurustelisin ensin vuoden pari ja sitten vasta saman katon alle.
Tarvitset turvaverkkoa jos kaikki ei sujukaan kuin unelma.