Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vituttaa, kirjaimellisesti:

Vierailija
16.01.2011 |

Olen hyvänäköiseksi ja fiksuksi kehuttu brunette, mutta en ole päässyt sektaamaan neljään vuoteen, kun ensin oli lähdettävä väkivaltaisen miehen luota vauva kainalossa ja sen jälkeen olen kaksi vuotta joutunut vastaamaan hänen toistuviin oikeushaasteisiin, jossa ongelman ydin on se, miten yhdistää vakivaltainen, epävakaa mies ja pienen lapsen fyysiset ja henkiset perustarpeet. TÄä on vienyt kaiken ajan ja voimat enkä nyt vapaalla (isä oikeutensa saaneena) jaksa edes lähetä mihinkään. Ristiriita siinä, että haluun liittyy inho siitä, että taas törmää johonkin sadistiin. Toiveena tavallinen perhe-elo ja toinen lapsi, mutta haaveeksi taitaa jäädä...ja nettideitti sivuilla vientiä ois.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
16.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksinhuoltajille ei yleensä taida olla vientiä?

Etsitkö enemmän niitä satunnaisia kertoja, vai sitä perhe-elämää?

Vierailija
2/7 |
16.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehdotan että jätät ne nettideitit. En siksi, että pitäisin niitä huonoina ja väheksyttävinä, vaan koska pidän mahdollisena että ne eivät ole kannaltasi paras ratkaisu.



Minusta pelkosi on vähintäänkin ymmärrettävä. Ja arvostan sinua siitä, ettet tuomitse kaikkia miehiä väkivaltaisiksi narsisteiksi. Toivottavasti meitä on muunkin laisia.



En tiedä kuinka syvä ja kaikenkattava pelkosi on, mutta ajattelisin että sinun voisi olla parempi löytää uusi miehesi ihan arjesta. Kelpo miehet pakkaavat olemaan varattuja, mutta aina joku sentään on vapaanakin, ja jos tarpeenne ja henkilökemianne sattuvat sopimaan, niin ehkä voit taas ihastua turvallisin mielin. Ja jos kerran olet kaunis, eli että ulkonäössäsi ei ole mitään järisyttävän kummallista, ja sosiaalisesti edes auttavassa kunnossa, niin kyllä se siitä... Uskoisin että kun ahdistuksesi menneistä helpottaa, muutut ehkä helpommin lähestyttäväksi, saatat hymyillä entistä enemmän ja olla virkeämpi. Eiköhän niillä eväin miesten huomiota saa.



Neljä vuotta on pitkä aika näissä asioissa. Uskon että sinua pännii. Toiveesi uudesta perhe-elämästä ei kuitenkaan ole mikään vähäinen haave. Ymmärtäväinen mies ehkä kestää kipuilusi menneiden vuoksi, mutta olettaisin että paremmin käy, jos löydät jonkinlaisen rauhan noille asioille ennen kuin päädyt vakavaan suhteeseen. Tuntuisiko sinusta kamalalta pyytää apua vaikka terapeutilta. Kokemuksesta tiedän, ettei terapia ole mikään automaattinen ratkaisu ja se voi mennä mönkään monesta syystä. Mutta jo pelkästään se saattaa auttaa, että puhuu kasvokkain jonkun kanssa ja saa tuntea myötätuntoa. Ja kenties myös näyttää vihansa ja katkeruutensa.



Jaksamista sinulle! Älä oleta, että sinun pitää yksin jaksaa edes kaikkia omia asioitasi. Apua on saatavissa ja aikanaan sinä vastaavasti voit auttaa muita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
16.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

haasteisiin on vastattava, joten kysymys on jatkuvasta exän kiusanteosta oikeustoimin. Mennyt on jäänyt hänelle päälle ja siten vaikka itse olen tässä päivässä ja tulevaa suunnitteleva, nämä oikeustoimet, joihin olen haastettu, vievät voimat lausuntoineen etc. Voi kun voisikin heittää haasteen roskiin kuin mainospaperit! On ymmärrettävää, ettei kukaan mies ole kiinnostunut tulemaan tähän kuvioon, kun exä tekee näin. Exä toimii siten varmana ehkäisykeinona saada uutta miestä ja normaalia eloa ilman jatkuvaa haastepostiin vastaamista. Neljä haastetta ja kaksi oikeudenkäyntiä jo yhden vuoden aikana on paljon jo pelkässä ajassa! Näin väkivalta jatkuu exän taholta oikeustoimimuodossa jälkeen eron, josta on kuitenkin jo yli kolme vuotta.

Vierailija
4/7 |
16.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensinnäkin voimme olla varmoja, että miehesi käyttämä oikeuslaitos on häneen kerrassaan tympääntynyt. Jäin tässä pohtimaan, olisiko keinoa, millä oikeuden saisi kieltäytymään käsittelemästä noita ns. shikaaneja, kiusallaan nostettuja juttuja. En tiedä saako turhisa haasteista nostettua juttua, ja kannattaako ylipäätään vastata hänen temppuiluunsa samoilla keinoilla joita hän käyttää.



Tietääkö lastensuojeluviranomaiset tuosta pelleilystä? En tiedä, onko heistä apua vaiko peräti haittaa, mutta kävipä mielessäni. Ja entä lapsi? Mitä hän ajattelee ja kertoo? Kyllähän jossain vaiheessa jopa oikeuden on tajuttava, ettei kyse ole lapsen edusta vaan kiusanteosta. Ihmettelisin, miten lapsella voisi kertomasi perusteella olla hyvä olla...

Vierailija
5/7 |
18.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi palasi ensimmäisestä vkonlopputapaamisesta kahdeksaan kuukauteen ja repussa oli reikiintynyt laatupaita. Kun kysyin, mistä nämä olivat tulleet, lapsi sanoi, että isi oli tökkinyt häntä piikillä ja hakannut vasaralla päähän. Oikeus oli katsonut, ettei ole seikkoja tapaamisten rajoittamiseen, vaikka rikostutkinta isän tekemästä edellisestä pahoinpitelystä on yhä kesken ja lukuisia lausuntoja, ettei kaikki ole isän tapaamisissa hyvin.



Viimeksi lastensuojelu kuunteli kolmivuotiasta lasta vasta neljän kuukauden päästä pahoinpitelystä. Enää en suostu siihen, että lapsi ei saa pahoinpitelytutkimukseen perheneuvola-apua, vaan sen takia, että isä - joka tarpeen on aiheuttanut - yhteishuoltajana sen kieltää. Yksinhuoltajuus ja valvotut tapaamiset on saatava!

Vierailija
6/7 |
18.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti vituttaa. Häkkiin tuollainen sika joka käy jo lastenkin kimppuun, voimia sinulle. M45.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
18.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa sanoa mitään muuta kuin että jos kertomasi pitää paikkansa, menet lapsen kanssa seuraavien ongelmien ilmettyä suoraan poliisin puheille. Ei siis kodin kautta vaikka lapsisi huutaisi väsymystään tauotta. Viivasuoraan, mutkitta.



Ja istut siellä poliisiasemalle sitkeästi, kunnes teitä kuunnellaan. Ihmisiä ne poliisitkin ovat, kyllä he lopulta kuuntelevat, kun tosiaan näytät, että olet vakavissasi.



Tiedän, että lasta ei kuulla kovin helposti ilman molempien vanhempien tai lastensuojelun suostumusta, ja ikävä kyllä lapsi on tässä avaintodistaja.



Jos kertomasi seikat pitävät paikkansa, ehdotan kuitenkin kahta asiaa: jos sinulla on varaa, ota lakimies. Mielellään kokenut ja hyvä. Ja muista, että tämä on vain viheliäinen keskustelupalsta. Parhaassa tapauksessa täältä saa myötätuntoa, mutta tuskin mitään kouriintuntuvaa. Ehdotan siis, että hankit myös tuskaasi apua. Ehkä hyvä ystävä riittää, mutta jonkin sortin ammattiapukin voisi tulla kyseeseen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi kahdeksan