Lue keskustelun säännöt.
Kuinka uskallan aloittaa uuden suhteen? Uusperhekuvioista.
15.01.2011 |
Onko kellään antaa hyviä neuvoja? Edellinen uusperhekuvio romuttui kun mies ei jaksanut. Oli muutenkin tottumaton parisuhteisiin. Tämä oli ensimmäinen suhteeni avioliiton jälkeen ja päättyi siis myöskin ikävästi.
Nyt olen tavannut miehen, joka kiinnostaa ja joka on myös kiinnostunut minusta. Hän tietää tilateeni täysin ja on 'sinut' sen kanssa, ei pelkää lapsia jne. Kuinka kannattaisi edetä orastavassa suhteessa, kun mulla on lapset elämässäni mukana (jaettuna 50/50 isänsä kanssa). Auttakaa ja rohkaiskaa, viisaammat siskot :)
Kommentit (3)
Ajattele paljonko lapsillasi on elämässään ollut muutosta. Ensin vanhempien avioero, sitten uusi ihminen perheeseen, sitten taas tämän ihmisen poistuminen. Haluaisitko oikeasti taas lasten sopeutuvan uuteen ihmiseen perheessä? Aika paljon lapsilta vaaditaan jos tuota tahtia perheen jäsenet vaihtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta entä jos molemmat, minä ja hän, haluamme vielä lapsia?
Jos mahdollista, niin voisiko suhteen ajatella olevan vain suhde? Ettei yrittäisikään tähdätä yhteen muuttoon ja uusperhekuvioon. Tämä voisi olla helpointa. Eli mies sinun luonasi lähinnä kun lapset ovat isällään ja muuten lapsia sitten aikanaan tutustuttamaan mieheen, niin että käytte kaikki yhdessä jossain missä lapsetkin viihtyvät (retkillä, lasten kohteissa tai vaikka museoissa, elokuvissa, teatterissa yms.). Olisi varmaan helpompaa ettei yrittäisikään niin ylläpitää suhdetta olla miehen kanssa silloin kun lapset sinulla. Vaan silloin keskittyisi lapsiin ja omaan elämään ja sitten kun lapset ovat isällään, niin silloin vuorostaan enemmän keskittyisi suhteeseen.
Tietenkin jos kaipaat lisää lapsia, niin tämä ei ehkä paras kuvio. Toisaalta jos olet kovin nuori ja lapset pieniä, sekä kaipaat vielä kiinteää parisuhdetta, niin ei ehkä myöskään silloin vastaa toiveitasi. Mutta muuten jos lapsilla on yhtään ikää ja et ole itsekään mikään tytön heitukka, niin ehdottaisin tuota kevyempää vaihtoehtoa yhdessäololle.
Näin uusperhekuviot ei pääsisi niin rassaamaan. Mies olisi lapsillesi vastaavassa asemassa kuin muut sinun kaverisi ja heidän ei tarvitsisi taas sopeutua uuteen isäpuoleen, joka voisi kyllä olla lapsille rankkaa. Teidän perheen ei tarvitsisi oppia uuden ihmisen tapoja ja huomioida niitä joka käänteessä, mutta sinä saisit tutustuttua mieheen ja seurusteltua. Saisit kuitenkin myös omaa aikaa lasten kanssa ja ei tarvitsisi joka hetki olla miehen seurassa.
Jos jostain syystä itse jäisin lasten kanssa ja lapset olisivat noinkin paljon isällään, niin en haluaisi muuttaa yhteen kenenkään miehen kanssa ennen kuin lapset ovat muuttaneet kotoa, vaikka se tarkoittaisikin seuraavaa 15v eteenpäin etäsuhdetta. En haluaisi lapsille sitä sopeutumista ja en ehkä itsekään haluaisi sopeutua muuttamaan minun ja lasten elämää. Uskon että olisi jopa hyvä sekä itselle, että erityisesti lapsille, jossei sen miehen kanssa oltaisi koko ajan. Elämä on muutakin kuin parisuhdetta ja itse varmaan arvottaisin tuollaisessa tilanteessa niitä muitakin asioita kuin parisuhdetta.
t: Itse avioerolapsena ollut (jolloin kyllä vanhemmat uuden rakkauden hurmassa helposti unohtavat lapset tai lasten tuntemukset jäävät taka-alalle) nykyään avioliitossa oleva 3lapsen äiti