Sisustuksessa mua häiritsee todella paljon, kun muuten on tiptop

pölyisistä viherkasveista valkoisissa muovisissa altakasteluruukuissaan mieleen Kelan tai jonkin muu kunnan virasto. Onko niitä edes oltava?

Enemmän minua häiritsee selvästi isolla rahalla arkkitehdin suunnittelemat tyylikkäät modernittalot, joissa sisustus on... no sitä ei ole; tyyliin ikivanhan kuluneet ja painuneet nahkasohvat, sotkan halpa-himpula ruokaryhmä ym. kammotukset. Olisivat nyt sitten käyttäneet budjettia vähän sisutusuunnittelijaan ja uusiin huonekaluihin.

pölyisistä viherkasveista valkoisissa muovisissa altakasteluruukuissaan mieleen Kelan tai jonkin muu kunnan virasto. Onko niitä edes oltava?

Jaa. Ei mulla vaan noita altakasteluruukkuja. Ruukkuja saa valkoisia, lasitettuja ja kauniin muotoisia. Pakkoko sun on ostaa niitä altakasteluruukkuja?

haluan kertoa kaikki ärsyttävät sisustusjutut!



Eli ykkösenä kirjahylly, joissa pikku posliininorsuja -ja kissoja ym. pikku tilpehööriä koristeena. Matkamuistokrääsää, pieniä pulloja, oi joi miten joku kehtaa...



Kirjat, jos niitä on, on sitten jotain pehmeäkantisia hömppäkirjoja.



Ylipäätään kuka tarvii kirjahyllyä, avonaista sellaista!? Kirjat voi piilottaa jonnekin. Ja kuka tarvii koriste-esineitä?



Sitten ne hirveät stereoräkit, ja cd-levytornit. Huh.



Kappaverhot olohuoneessa on aivan kaameita!!



Semmoiset plyysiset matot ja sohvat. Soikeat olohuoneen -ja keittiönpöydät tekopuusta. Pehmolelut sisustuksessa = omg.



Kaikki halvat lastulevyiset hyllyt ja lipastot. Mappihyllyt on kaikkein karmeimmat.



Se, että on paljon pieniä huonekaluja, arkkuja, lelulaatikoita ym. sälää eikä yhtään suurta kunnollista huonekalua. Tekee huoneesta sotkuisen ja levottoman. Voi näitähän riittäis.



Oma koti on sisustuksellisesti pahasti kesken, mutta ainakaan meillä ei ole mitään mikä ärsyttäis!

on erityisen junttia. Eikö niitä voisi säilyttää vaikka keittiön kaapissa?

ihan siis kirjoille. Meillä on kolme seinää täynnä kirjahyllyä ja kirjoja, mutta onneksi omassa erillisessä huoneessa.



Musta karseinta sisustuksessa on sellainen kliinisyys ja laskelmoivuus, kaikki on kuin suoraan sisustuslehdestä tai suunnittelija taikasauvasta. Mihinkään ei ole uskallettu laittaa esille mitään omaa. Hellyyttävämpää mun mielestä on se lapsen savesta muovailema karhunkuvatus hyllyllä kuin joku eeroaarnion saamarin tuplakupla. Kuitenkin jos joka paikka pursuaa krääsää ja pölyisiä tavaroita, niin se on jo asia erikseen. Tai jos huonekalut ja tekstiilit ei millään lailla kohtaa, ts. kaikki on eri paria ja eri väriä.



Mutta makunsa kullakin. Mulla sisustukseen vaikuttaa hirveästi mielialat, vuodenajat yms.

Eli ykkösenä kirjahylly, joissa pikku posliininorsuja -ja kissoja ym. pikku tilpehööriä koristeena. Matkamuistokrääsää, pieniä pulloja, oi joi miten joku kehtaa...

Kirjat, jos niitä on, on sitten jotain pehmeäkantisia hömppäkirjoja.

Ylipäätään kuka tarvii kirjahyllyä, avonaista sellaista!? Kirjat voi piilottaa jonnekin. Ja kuka tarvii koriste-esineitä?

Sitten ne hirveät stereoräkit, ja cd-levytornit. Huh.

Joo, voisihan nuo meidän kirjat piilottaa johonkin. Tarvitsisi vaan aikamoisen piilopaikan! Rakastan kirjoja ja kyllä myös kirjahyllyä. Pitäisi ostaa itseasiassa sitä metri lisää.

Lisäksi miksi sua ärsyttää pehmeät hömppäkirjat, kun et taida olla mikään suuri kirjallisuuden ystävä itsekään - jos kerran niin kauhistelet kirjahyllyjä.

Cd-torneista en ihan hirveästi ihastu minäkään, mutta mieheni on muusikko ja hänelle on tärkeää saada pitää harrastustaan käsien ulottuvilla. Meillä on kirjahyllyssä sitten esillä myös musiikkia.

Vaikka joku jonkun kotona ei olisi esteettisesti se kaikista ihannoiduin vaihtoehto, on se varmasti kuitenkin omistajansa näköinen. Jos joku rakastaa pieniä posliiniesineitä, kai ne kuuluu olla esillä?

Liika sisustaminen on minusta kurjaa, kodin kun kuuluu olla elettävässä kunnossa. Mutta taas toisaalta onhan se hotelliksi sisustettu kotikin sitten omistajansa näköinen.. ;)