Seurustelen miehen kanssa joka erosi vasta 5kk sitten.
Miehellä on kaksi lasta.
Olivat erittäin tiivis perhe ja lapsille tuo ero on ollut vaikea.
Mies puhuu päivittäin siitä että haluaa minun tutustuvan lapsiin.
Pidän lapsista ihan valtavasti mutta mielestäni vielä ei ole sopiva aika tuoda uutta naista heidän elämäänsä.
Olemme seurustelleet 3kk. Äitinä en myöskään pitäisi ajatuksesta, että lasten isä esittelisi naisystävänsä jo nyt.
Millaisia kokemmuksia teillä on ollut vastaavasta tilanteesta?
Kommentit (25)
halua esitellä uusi tuttavuus lähes välittömästi lapsille. Odottakaa nyt vuosi ennen kuin alatte tutustua toistenne lapsiin sen paremmin.
Johan se olisi kummallista keskustellakin, lapset ovat kuitenkin tärkein asia elämässä ja usein puheissa. Niin hankalaa jutella lapsista kun toinen ei ole ikinä heitä tavannut. Minä ja miesystäväni olemme molemmat tahoillamme eronneet reilut puoli vuotta sitten (tarkoittaa erilleenmuuttoa, molemmilla suhde loppui henkisesti jo yli vuosi sitten). Kuukauden seurustelun jälkeen tapasimme toistemme lapset. Ennen olin sitä mieltä, että en esittele lapsille ketään ainakaan puoleen vuoteen, mutta nyt olen tajunnut kuinka absurdi tilanne se on. Olemme varmoja toisistamme ja yhteisestä tulevaisuudesta, ja lapset ovat hyvin tiiviisti molempien elämässä, joten seurustelu olisi erittäin vaikeaa jos lapsia pitäisi "vältellä".
ottamatta kantaa AP:n kirjoitukseen, kommentoin muutamille, ketkä sanoivat että ovat erotyönsä tehneet jo vuosi tai vuosia sitten, että heti on lapset esitelty.
Vaikka TE olette valmistautuneet eroon jo kenties vuosia ja tehneet surutyön, niin lapset EIVÄT OLE. Ero on heille iso shokki, joten on aivan älytöntä esitellä uusi kumppani samantien. LAPSILLE pitää antaa aikaa toipua vanhempiensa erosta.
Lapsille vanhempien ero on kova paikka, saatika jos vielä joutuu muuttamaan ja jopa hoitopaikkaa/koulua vaihtamaan. Vanhemmat eivät tätä tunnu tajuavan oman onnensa huumassa.
ottamatta kantaa AP:n kirjoitukseen, kommentoin muutamille, ketkä sanoivat että ovat erotyönsä tehneet jo vuosi tai vuosia sitten, että heti on lapset esitelty.
Vaikka TE olette valmistautuneet eroon jo kenties vuosia ja tehneet surutyön, niin lapset EIVÄT OLE. Ero on heille iso shokki, joten on aivan älytöntä esitellä uusi kumppani samantien. LAPSILLE pitää antaa aikaa toipua vanhempiensa erosta.
Lapsille vanhempien ero on kova paikka, saatika jos vielä joutuu muuttamaan ja jopa hoitopaikkaa/koulua vaihtamaan. Vanhemmat eivät tätä tunnu tajuavan oman onnensa huumassa.
Ainakin minun lapsilla elämä säilyi hyvin samanlaisena, muutin 2 km:n päähän yhteisestä kodistamme ja lapset ovat meillä vuoroviikoin. He ovat olleet hyvin innoissaan isän tyttöystävästä ja pitävät minunkin miesystävästäni. Paljon auttaa se, että ero oli sopuisa. Emme puhu toisistamme tai toisen uudesta suhteesta pahaa.
Ei ero siis aina ole mikään hirveä trauma lapsille, alle kouluikäiset ottavat asiat hyvin suoraviivaisen rennosti kun heille annetaan siihen mahdollisuus (eli ei pilata juttua riitelemällä aikuisten kesken).
Ei ero siis aina ole mikään hirveä trauma lapsille, alle kouluikäiset ottavat asiat hyvin suoraviivaisen rennosti kun heille annetaan siihen mahdollisuus (eli ei pilata juttua riitelemällä aikuisten kesken).
Lapset alle kouluikäiset, molemmat sanovat, että toisella viikolla on hirveä ikävä isää ja toisella äitiä. Erosta alta vuosi, sopuisa ero, asialliset suhteet, ei uusia suhteita jne. Joten kyllä se vaatii aika kauan aikaa lapselta tottua uuteen tilanteeseen. Ei ylimääräisiä hämmennyksiä lasten elämään.
Johan se olisi kummallista keskustellakin, lapset ovat kuitenkin tärkein asia elämässä ja usein puheissa. Niin hankalaa jutella lapsista kun toinen ei ole ikinä heitä tavannut.
Minä ja miesystäväni olemme molemmat tahoillamme eronneet reilut puoli vuotta sitten (tarkoittaa erilleenmuuttoa, molemmilla suhde loppui henkisesti jo yli vuosi sitten). Kuukauden seurustelun jälkeen tapasimme toistemme lapset. Ennen olin sitä mieltä, että en esittele lapsille ketään ainakaan puoleen vuoteen, mutta nyt olen tajunnut kuinka absurdi tilanne se on. Olemme varmoja toisistamme ja yhteisestä tulevaisuudesta, ja lapset ovat hyvin tiiviisti molempien elämässä, joten seurustelu olisi erittäin vaikeaa jos lapsia pitäisi "vältellä".