Lue keskustelun säännöt.
Mitä olet tehnyt vanhoille päiväkirjoillesi?
14.01.2011 |
Oletko tuhonnut vai säilyttänyt? Mä en mitenkään raaskisi hävittää omiani, vaikka niillä sivuilla on kaikenlaista mitä en haluaisi muiden lukevan - ja kuitenkin joku ne väistämättä lukee jos en keksi niille superhyvää piiloa tai sitten hävitä niitä. Ehkä pitäis vaan sensuroida sieltä ne kohdat jotka herättää eniten myötähäpeää...;)
Kommentit (5)
Mutta mietin ihan samaa.
Olen ajatellut, että jos saisin tietää olevani kuolemansairas, niin sitten tuhoisin ne. Käytän päiväkirjoja omaan terapiointiin ja siksi on ollut hyvä säilyttää vanhoja, jotta voi palata joihinkin asioihin jälkikäteen.
Toivon, että jälkipolvet ymmärtävät tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omiani niin kauan kunnes silloinen poikaystäväni meni ja luki yhtä niistä.Sen jälkeen tuhosin kaikki...
Niitä on niin paljon ettei mikään paikoittainen sensurointioperaatio tulisi kuuloonkaan, joten yritän vain olla ajattelematta sitä mitä musta ajateltaisiin jos joku ne kuolemani jälkeen lukisi...
En kyllä mitenkään raaski heittää niitä pois. Olen pitänyt päiväkirjaa neljännesvuosisadan, ja haluan itse pystyä palaamaan menneisiin ajatuksiini jos haluan. Toivottavasti en kuole yllättäen vaan ehdin jossain vaiheessa lukea ne läpi ja sitten hävittää hyvässä järjestyksessä.
Ei tulisi mieleenkään tuhota niitä. Kyllä mokat ja muut hävettävät jutut kuuluvat elämään.
Lapseni voivat lukea ne kuolemani jälkeen, jos haluavat.
hyvässä jemmassa. Aikanaan varmaan tuhoan, en todellakaan halua niitä vääriin käsiin... just tässä yhtenä iltana lueskelin yhtä 15vuotta vanhaa päiväkir.jaa, ja melkein tuli tippa linssiin kaikesta siitä tunteesta jota sinne oli vuodatettu. Kuinka tosiaan luulin tietäväni kaikesta kaiken... Hauskahan niitä on lukea =)
Mutta tosiaan aikanaan varmaan hävitän ne, ehkä säästän joitain sivuja, ehkä en. Mutta vielä en ole valmis niitä hävittämään... Ja mulla on tosiaan MONTA kirjaa, pidin ahkerasti päiväkirjaa ikävuosina 12-20 joten aika paljon on ehtinyt kirjasten kansien väliin elämää kertymään...