Tietääkö kukaan opiskelutekniikasta? Lapsi siirtymässä yläasteelle.

on ainakin hyviä ohjeita miten lukea reaaliaineita, tietty soveltaen niitä yläkouluun.

Parhaat keinot riippuu siitä että oppimistyyli visuaalinen / kuuloon perustuva / kinesteettinen (vaatii liikkumista, tekemistä).

Aina joltakin tietyltä aikakaudelta tai tietystä aiheesta?



(joita voisi katsoa netissä) Onko sellaisia edes olemassa?

onhan siitä tietenkin apua, jos lapsi lukee sen luettavan alueen ennakkoon. Etenkin jos on hidas lukija tai ongelmia keskittyä myös tunneilla - näin niistä. Silloin hän voi saada tuntiopetuksesta enemmän irti. ja onhan se tietty yksi kerta lisää. Mutta toisaalta se on kuitenkin vain yksi kerta lisää sitä samaa tekstiä.



Raaliaineet on yleensä sellaisia, että niissä pitäisi tajuta asioita ja niiden yhteyksiä. Kaikille se ei aina aukea minkä tahansa tekstin kautta. Silloin voisi auttaa, jos samoja asioita lukisi jostain myös muusta kirjasta kuin siitä koulukirjasta.Jotain voisi päässä klikata kun sitten toista kirjaa lukiessa muistasi että "hei mähän tiesinkin tän, joo ja katos se liittyykin tuohon".



Mutta rehellisesti sanottuna, yläluokkalaisen pojan äitinä: tuskinpa ne viitsivät lukea ylenmääräisesti kouluaineita toisista kirjoista tai edes päntätä sitä yhtä. Eikä sitä liene loputtoman viisasta vaatiakaan.



Sen sijaan kokeisiinlukutekniikka on hyvä opetella: Se menee niin, että kaikki koealueet käydään läpi kolmeen kertaan: 1. kerralla silmäillään sisällysluettelo ja vähän otsikoita. Samalla voi vähän miettiä, että mistäs tässä taas olikaan kyse. 2. kerralla luetaan koko alue läpi, mielellään suhteellisen yhtäjaksoisesti. 3. kerralla katsellaan taas niitä otsikoita ja kuvateksteja ja tiivistelmiä ja muistellaan, että mitä asioita missäkin oli. Ykkös- ja kakkoskierroksilla voi tehdä myös muistiinpanoja kynällä ja paperilla, jolloin kolmoskierroksen voi käydä myös niitä muistiinpanoja tarkastelemalla.



Reaaliaineissa kannattaa aina miettiä lukiessaan, että mikä liittyy mihin. Jos on historiasta kyse niin syy- ja seuraussuhteita, mitä tapahtui tätä ennen, mitä tämän jälkeen, mitä samaan aikaan. Jos on biologiasta kyse niin miten nämä ja nämä elinolot vaikuttavat siihen millaisia nämä eliöt ovat. jne. Lisäksi kannattaa aina miettiä, että liittyykö tämä johonkin minun elämässäni, näenkö minä tästä jotain ympärilläni/koulumatkallani/jossain muualla. Mitä käytännön väliä? (ja jotain pitää keksiä, kaikilla niillä on jotain käytännön väliä, älä anna jäädä siihen teinivastaukseen, että ei mitään väliä.) Tätä sanotaan syväsuuntautuneeksi oppimiseksi ja se on pintasuuntautunutta ulkoaopettelua kestävämpää ja hyödyllisempää.



Tämä opiskelutekniikka toimii. Ongelma on sit -näin teinin äitinä todeten - että miten sen selität sille teinille niin että se ymmärtää ja ennen kaikkea uskoo.

ap

aika paljon kaikenlaisia viedoita ja ohjelmia esim yläkoululaisille ja lukioilaisille.



Ja just reaaliaineet on siellä tosi selkeästi.



Valitettavasti mä en itse ole tajunnut, kuinka niitä kielenopiskelujuttuja (enkku, lähinnä) siellä käytetään.

aika paljon kaikenlaisia viedoita ja ohjelmia esim yläkoululaisille ja lukioilaisille.

Ja just reaaliaineet on siellä tosi selkeästi.

Miten voi testata minkälainen oppija on?

Oppimistyylitestejä (visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen) löytyy netistä aika paljon. Suurin osa kuitenkin on aika suppeita ja siksi ei hirveän luotettavia. Plus jokainen ihminen on sekoitus eri tyylejä. Lisäksi tietysti oppimistuloksiin ja sopiviin tekniikoihin vaikuttaa muut lahjakkuuden piirteet - onko oppijalla taipumusta kielelliseen tai matemaattiseen lahjakkuuteen jne. - ja se oppiko helpommin yksityiskohtia vai kokonaisuuksia. Tyylit myös muuttuvat iän myötä, lapsissa on enemmän kinesteettisiä oppijoita, mikä vähenee iän myötä ajattelun kehittyessä - siksi nuorilla oppilailla pelit ja leikit on hyvä keino opetella asioita. Siksi useimmiten kannattaa kokeilla montaa erilaista opiskelutekniikkaa ja karsia ne, jotka tuntuvat tehottomilta tai ikäviltä.

Auditiiviset pärjäävät yleensä koulussa hyvin, viihtyvät luennoilla, muistavat mitä ihmiset ovat sanoneet, "kuulostelevat" mielellään esim vieraan kielen sanoja lukemalla ääneen, selittävät mielellään ja seuraavat hyvin sanallisia ohjeita, saattavat olla musikaalisia, oppivat usein ääntämistä kielissä helpommin jne.

- Opiskelutekniikoista keskusteleminen, kuunteleminen, asian selittäminen omin sanoin, ääneen lukeminen jne. sopivat yleensä

Visuaaliset oppijat kiinnittävät huomiota siihen miltä asiat näyttävät, pitävät kuvista, väreistä, muodoista, muistavat esim missä kohtaa kirjaa joku juttu luki, hyötyvät aikajanoista tms., kiinnittävät ehkä huomiota enemmän käsialaan ja siisteyteen, saattavat olla taiteellisia ja kiinnittää huomiota esim ulkonäköön.

- Opiskelutekniikoista aikajanat, ajatuskartat, sarjakuvat, piirrokset, kaaviot, kuvat, värien käyttö muistiinpanoissa, siistit vihkot jne. sopivat yleensä

Kinesteettiset eivät yleensä ole niitä koulumenestyjiä ja pojissa on usein enemmän kinesteettisiä oppijoita kuin tytöissä. Kinesteettiset haluavat päästä itse tekemään, kokeilemaan, koskettamaan, liikkumaan. Tunnustelevat, räpläilevät, purkavat jne, mielellään tavaroita. Viihtyvät usein esim köksässä, käsityöntunneilla, kemian kokeiden kanssa, atk-tunnilla, liikunnassa.

- Opiskelutekniikoista kaikki käytäntöön linkittäminen ja itse tekeminen, teoria-aineissa esim tietokoneen käyttö opiskelussa, liikkuminen samalla kun opiskelee (esim.koealueesta juttelu kävelylenkillä), pienoismallit (maailmansota karttakirjan ja muovisotilaiden avulla, kemian yhdisteet itsetehtyjen "palapelien" avulla, matikassa geometriset palikat), myös esim muistilaput, joita voi itse järjestellä voivat toimia.

Kärjistäen voisi sanoa, että uuteen paikkaan mennessä auditiivinen kysyy ohjeita, visuaalinen etsii kartan ja kinesteettinen harhailee kunnes löytää. Tai huonekaluja kasatessa auditiivinen lukee sanalliset ohjeet / kysyy neuvoa, visuaalinen katsoo kaavakuvaa ja kinesteettinen kokeilee ensin itse.

millä tekniikalla oppii.

En suosittelisi lukemaan ennakkoon, mutta tiukan säännöllisesti sitä mukaa kun asiat koulussa etenevät.

Ai mutta tämähän on tylsä neuvo, siis läksyt ajallaan :)



Tärkeämpää on selvittää miksi ei kiinnosta. Onko vaikeuksia hahmottaa vai aukkoja jo aiemmassa oppimäärässä niin ettei pysty seuraamaan opetusta? Kiinostuksen puute niemenomaan reaalissa? Eikai lapsesi nyt tammikuussa ole yläasteelle siirtymässä vai erityisoppilas?

Uskonto ja historia eivät jostain syystä kiinnosta niin kovin.

En tiedä sitten onko opettajasta kiinni ja sen vuoksi ajattelinkin yrittää hieman auttaa lasta lukutekniikassa.



Mutta kun siitä lukutekniikasta en itse tiedä mitään.



ap

sille voisi sanoa, että se joutuu vastaisuudessakin tekemään ja lukemaan todella paljon kaikkea, mikä ei niin kiinnosta, joten nyt on hyvä harjoitella sitä. Jos ei ole minkäänlaista motivaatiota niin ei siihen mikään lukutekniikka auta.

Riippuu paljon oppijasta ja aineesta, mikä toimii parhaiten ja mihin riittää energia.



Yksinkertaisimmillaan: seuraa tunnilla, tekee läksyt ja pysyttelee lukemisessa ajantasalla eli ei jätä lukemista kokeen alle vaan sitä mukaa kun koulussa edetään, ni lukee. Tähän kannattaa kiinnittää huomio, koska opet olettaa, että oppilaat lukee kappaleet kotona, vaikkei sitä aina erikseen läksyksi annetakaan. Kokeita ennen voit vaikka kuulustella suullisesti koealuetta.



Jos haluaa oikein panostaa, niin oppimista voi tehostaa esim. tekemällä muistiinpanoja lukemastaan (ajatuskarttoja, tiivistelmiä, ranskalaisia viivoja, piirtämällä aikajanoja, tekemällä sarjakuvia, kuvittamalla jne.) tai vaikka lyhyesti kertomalla jollekin kappaleen sisältö sen jälkeen kun on lukenut sen. Parhaat keinot riippuu siitä että oppimistyyli visuaalinen / kuuloon perustuva / kinesteettinen (vaatii liikkumista, tekemistä). Saman tiedon voi etsiä myös netistä / kirjaston kirjoista tai katsoa tv:n dokkareita aiheesta jne. Eri lähde tuo eri näkökulman ja syventää oppimista. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että opittavaa voi olla pienet yksittäistiedot (esim. vuosiluvut), sekä toisaalta suuremmat kokonaisuudet (esim. toiseen maailman sotaan johtaneet syyt) eli kannustaa lasta huomaamaan eri tasot opittavassa aineessa.



Minua opiskelutekniikat kiinnostavat, mutta tiedän kyllä että harva jaksaa opiskeluun käyttää niiden monipuoliseen käyttöön kovin paljon energiaa.

uskonto ja historia on siinä mielessä anteliaita aineita, että niistä löytyy melko helposti myös niitä vaihtoehtoisia lähteitä, jos viitsii etsiä: dokumentteja, kirjoja, sarjakuvia jne. Jos oppitunti tuntuu tylsältä, voi kotona katsottu tv-dokkari / ylen elävän arkiston ohjelma tuoda siihen ihan eri näkökulman!

Riippuu paljon oppijasta ja aineesta, mikä toimii parhaiten ja mihin riittää energia.

Yksinkertaisimmillaan: seuraa tunnilla, tekee läksyt ja pysyttelee lukemisessa ajantasalla eli ei jätä lukemista kokeen alle vaan sitä mukaa kun koulussa edetään, ni lukee. Tähän kannattaa kiinnittää huomio, koska opet olettaa, että oppilaat lukee kappaleet kotona, vaikkei sitä aina erikseen läksyksi annetakaan. Kokeita ennen voit vaikka kuulustella suullisesti koealuetta.

Jos haluaa oikein panostaa, niin oppimista voi tehostaa esim. tekemällä muistiinpanoja lukemastaan (ajatuskarttoja, tiivistelmiä, ranskalaisia viivoja, piirtämällä aikajanoja, tekemällä sarjakuvia, kuvittamalla jne.) tai vaikka lyhyesti kertomalla jollekin kappaleen sisältö sen jälkeen kun on lukenut sen. Parhaat keinot riippuu siitä että oppimistyyli visuaalinen / kuuloon perustuva / kinesteettinen (vaatii liikkumista, tekemistä). Saman tiedon voi etsiä myös netistä / kirjaston kirjoista tai katsoa tv:n dokkareita aiheesta jne. Eri lähde tuo eri näkökulman ja syventää oppimista. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että opittavaa voi olla pienet yksittäistiedot (esim. vuosiluvut), sekä toisaalta suuremmat kokonaisuudet (esim. toiseen maailman sotaan johtaneet syyt) eli kannustaa lasta huomaamaan eri tasot opittavassa aineessa.

Minua opiskelutekniikat kiinnostavat, mutta tiedän kyllä että harva jaksaa opiskeluun käyttää niiden monipuoliseen käyttöön kovin paljon energiaa.

mind map tekeminen on helpottanut omaa lastani.

Kannattaa harjoitella mind map helpolla asialla, sitten lukea kirjan kappale ja siitä tietokoneelle ko. kartta.

aiheeseen ratkaisee historiassa ja uskonnossa.

Ylä-asteen kurssit ovat normaalille oppijalle aika suppeat ja helpot jos on kiinnostunut aiheesta.

Jos koulun opinnoista kiinnostus ei herää, voisi se löytyä jotain muuta kautta asioihin tutustumalla.

Kun on innostunut jostain historiaan liittyvästä ja esim. saanut ahaa-eläymyksiä siitä miten historian tapahtumat selittävät nykyaikaa alkavat muutkin historian asiat kiinnostaa.

Ylä-asteen uskonnonkursseissa on paljon muiden uskontojen historiaa, joten vaikka kirkon toiminta ei teiniä kiinnosta voisi siihen löytää kiinostuksen muiden kultturien ymmärtämisestä?

ap lähtee nyt nukkumaan. Jatketaan huomenna ;)

on ainakin hyviä ohjeita miten lukea reaaliaineita, tietty soveltaen niitä yläkouluun.