Valmentajan silmätikkuna..

Olen miettinyt jo pitkään tulisiko meidän vanhempien puuttua asiaan, kun valmentaja on ottanut poikamme silmätikuksi? Hän komentaa meidän poikaa usein jopa ilman syytä tai jos joku muu poika menee häiritsemään poikamme keskittymistä, saa meidän poika syyn niskoilleen. Räikein näistä jutuista oli, kun poikani oli maannut maassa ja toinen poika oli hypännyt poikani selän päälle, poika alkoi itkemään ja noustuaan kävi tönäisemässä tätä toista poikaa.

Mitä teki valmentaja? Pisti meidän pojan jäähylle ja pyytämään anteeksi ja toiselle ei sanonut mitään. Poika on lahjakas lajissaan, mutta on nyt jo useamman kerran sanonut, ettei halua lähteä reeneihin, kun valmentaja komentaa vain häntä. Isä on aina reeneissä mukana ja hänkin alkaa kyllästyä tuohon jatkuvaa komenteluun. Eilen oli pienempi tapaus, jossa poikani kaveri juoksi meidän poikaa päin ja meidän poika sai siitä huudot. Kotiin tullessa poika puhkesi itkuun ja sanoi, ettei enää mene sinne.

Enkä nyt todella kuvittele, että lapsemme olisi aina kiltisti reeneissä, mutta miehen mukaan hän on kuitenkin pääsääntöisesti kuuntelee hyvin ja tottelee. Ja jos hän nyt joskus riehaantuu, niin ei hän silloin koe komentelua mitenkään vääräksi. Ongelmana onkin nämä turhat komentelut, poika kokee sen todella epäoikeudenmukaisena. Itse olen selittänyt, ettei valmentaja aina näe kaikkea, mutta ei se poikaa kyllä enää helpota, niin jatkuvaa ja selkeätä tuo on. Ja siis itse käyn satunnaisesti reenipaikalla ja samat kokemukset on niiltäkin kerroilta.

Hyvä kun joku pistää teidän nilkkinne kuriin, jos teistä itsestänne ei siihen ole. Ei se vika aina muissa ole.

miksi hän ei ole puuttunut asiaan?

mikä vastaus kakkosella...



Mutta ap:ltä kysyisin, että onko valmentaja niin pelottava, ettet sinä tai lapsen isä uskalla keskustella tästä asiasta hänen kanssaan? Jos on, niin kyllä lopettaisin harrastuksen.



Tiedän toki, ettei aina ole näin helppoa ja ettei halua leimautua hankalaksi vanhemmaksi, mutta kyllä nyt jotain olis tehtävä.

Olen miettinyt jo pitkään tulisiko meidän vanhempien puuttua asiaan, kun valmentaja on ottanut poikamme silmätikuksi? Hän komentaa meidän poikaa usein jopa ilman syytä tai jos joku muu poika menee häiritsemään poikamme keskittymistä, saa meidän poika syyn niskoilleen. Räikein näistä jutuista oli, kun poikani oli maannut maassa ja toinen poika oli hypännyt poikani selän päälle, poika alkoi itkemään ja noustuaan kävi tönäisemässä tätä toista poikaa. Mitä teki valmentaja? Pisti meidän pojan jäähylle ja pyytämään anteeksi ja toiselle ei sanonut mitään. Poika on lahjakas lajissaan, mutta on nyt jo useamman kerran sanonut, ettei halua lähteä reeneihin, kun valmentaja komentaa vain häntä. Isä on aina reeneissä mukana ja hänkin alkaa kyllästyä tuohon jatkuvaa komenteluun. Eilen oli pienempi tapaus, jossa poikani kaveri juoksi meidän poikaa päin ja meidän poika sai siitä huudot. Kotiin tullessa poika puhkesi itkuun ja sanoi, ettei enää mene sinne. Enkä nyt todella kuvittele, että lapsemme olisi aina kiltisti reeneissä, mutta miehen mukaan hän on kuitenkin pääsääntöisesti kuuntelee hyvin ja tottelee. Ja jos hän nyt joskus riehaantuu, niin ei hän silloin koe komentelua mitenkään vääräksi. Ongelmana onkin nämä turhat komentelut, poika kokee sen todella epäoikeudenmukaisena. Itse olen selittänyt, ettei valmentaja aina näe kaikkea, mutta ei se poikaa kyllä enää helpota, niin jatkuvaa ja selkeätä tuo on. Ja siis itse käyn satunnaisesti reenipaikalla ja samat kokemukset on niiltäkin kerroilta.

Hyvä kun joku pistää teidän nilkkinne kuriin, jos teistä itsestänne ei siihen ole. Ei se vika aina muissa ole.

Mielestäni asiaton kommentti tältä vastaajalta. Mielestäni ap:lla on ollut asiallinen suhtautuminen tilanteeseen ja vaikutat ymmärtäneen tilanteet juuri niin, kuin ne ovat. En tiedä tilannettanne, kun en ole ollut paikalla, mutta vastaavia kokemuksia veljeni kohdalta. Pelasi jääkiekkoa ja jalkapalloa nuorena ja tällainen oli hyvin tuttua. Vaikea tuolle on mitään tehdä. Jos mainitset asiasta valmentajalle, niin saattaa jättää poikasi istumaan vaihtopenkille. Niin ja selvyydeksi, että tämä ei siis liittynyt veljeeni vaan erääseen toiseen poikaan, joten en kuvittele omasta perheestäni mitään.

Olisin tästä lähtien paikalla jokaisissa treeneissa ja seuraavan kerran kun tuollaista tapahtuisi, sanoisin asiasta sille valmentajalle. Kysyisin myös perusteita siihen, miksi lapsi sai rangaistuksen vaikka ei ollut syyllisenä tapahtumaan ja vaatisin häntä antamaan vastauksen.

Keskustelisin myös toisten vanhempien kanssa, että ovatko he nähneet näitä tilanteita ja kokevatko asian samalla tavoin kuin te.

Jos hekin olisivat sitä mieltä, niin sittenhän on selvää että valmentaja tosiaan on puolueellinen.

Tässä tapauksessahan voisi ottaa vaikka yhteyttä

urheiluseuraan ja pyytää asian käsittelemistä siellä, tai ääritapauksessa jopa valmentajan vaihtoa jos ei tyyli muutu.

mikä vastaus kakkosella... Mutta ap:ltä kysyisin, että onko valmentaja niin pelottava, ettet sinä tai lapsen isä uskalla keskustella tästä asiasta hänen kanssaan? Jos on, niin kyllä lopettaisin harrastuksen. Tiedän toki, ettei aina ole näin helppoa ja ettei halua leimautua hankalaksi vanhemmaksi, mutta kyllä nyt jotain olis tehtävä.

Valmentaja ei ole oikeastaan pelottava ja luulen, että hän jopa pitää meidän pojasta. Kuten jo kerroin, poika on melko lahjakas lajissaan ja nyt on juuri kiikun kaakun siirretäänkö hänet kokeneempiin, koska hän on ryhmänsä paras. Luulen, että tuo on valmentajalta jonkin sortin testiä, pärjääkö poika kokeneempien ryhmässä, mutta tuo jatkuva tylyttäminen vie pohjaa pojan innolta.

Valmentaja ei ole itse harrastanut kyseistä lajia ja minä taas olen, joten voihan tässä olla se kuuluisa "kateus-asetelmakin". Olen aina antanut valmentajan hoitaa työn, en koskaan puutu valmennukseen, mutta luulen, että hän kokee minut silti uhkana. Hän ei selkeästi myöskään pidä minusta, vaikka en hänelle oikeastaan ole koskaan mitään sanonutkaan. Kurjaa vain jos pieni lapsi joutuu tämän vuoksi kärsimään.

Ja siinähän tuo syykin tuli, miksi ei olla vielä puututtu.. En halua antaa kuvaa, että kyseenalaistaisin valmennuksen tai hänen auktoriteetin. Pojalle en ole näistä valmentajan epäasiallisuuksista myöskään puhunut, joten hän kyllä pitää valmentajaa edelleen auktoriteettina. En vain tiedä kantaako motivaatio vielä eteenpäin jos aina kokee tuota epäoikeudenmukaisuutta.

Suosittelen kahdenkeskeistä keskustelua valmentajan kanssa.



en julkista

Sillä vaan kysyn, kun meidän pojan valmentaja, vaikka ei kylläkään syrji ketään, pitää erityisen hyvänä pelaajilla sitä ominaisuutta ettei valiteta vammoja, ei itketä vaikka mitä tapahtuu, ei välitetä siitä vaikka joku tönäisisi naamalleen hiekkakentälle. Pitää nousta vaan ylös ja jatkaa, jos ei nyt suorastaan veri lennä ja nää on vasta 10-vuotiaita.

Mun poika on saanut erityistä kiitosta, on kuulemma "reipas", kun on just tällainen. Jolla on ilmeisesti luonnostaan korkea kipukynnys.

Yhden pojan isä oli tosiaan maininut huomanneensa erilaisesta kohtelusta, mutta hänkin oli arvellut sen johtuvan siitä, että poika on todellakin hyvä. Itse en voi olla miettimättä, että pitääkö noin pieniä (ekaluokkalainen) jo "koulia" karuu kilpamaailmaa varten? Luulen, että tässä käy enemminkin niin, että poika lopettaa lajinsa ja se siitä sitten.

Ap ei vain vastannut esitettyyn kysymykseen: miksi isä ei ole tilanteeseen puuttunut vaikka on ollut paikalla?

Olisin tästä lähtien paikalla jokaisissa treeneissa ja seuraavan kerran kun tuollaista tapahtuisi, sanoisin asiasta sille valmentajalle. Kysyisin myös perusteita siihen, miksi lapsi sai rangaistuksen vaikka ei ollut syyllisenä tapahtumaan ja vaatisin häntä antamaan vastauksen. Keskustelisin myös toisten vanhempien kanssa, että ovatko he nähneet näitä tilanteita ja kokevatko asian samalla tavoin kuin te. Jos hekin olisivat sitä mieltä, niin sittenhän on selvää että valmentaja tosiaan on puolueellinen. Tässä tapauksessahan voisi ottaa vaikka yhteyttä urheiluseuraan ja pyytää asian käsittelemistä siellä, tai ääritapauksessa jopa valmentajan vaihtoa jos ei tyyli muutu.

Hienosti puolustaa poikaansa. Varmasti poika kokee, ettei isäkään häntä puolusta vaikka sivusta kaiken näkee.

Yhden pojan isä oli tosiaan maininut huomanneensa erilaisesta kohtelusta, mutta hänkin oli arvellut sen johtuvan siitä, että poika on todellakin hyvä. Itse en voi olla miettimättä, että pitääkö noin pieniä (ekaluokkalainen) jo "koulia" karuu kilpamaailmaa varten? Luulen, että tässä käy enemminkin niin, että poika lopettaa lajinsa ja se siitä sitten.

lajissaan enempi sisunsa ja tuon valmentajan ehkä hakeman "kovuuden" vuoksi kuin että olisi huisin lahjakas (kuten äitinä haluaisin mieluummin uskoa :)).

Valmentajia on laidasta laitaan. Koettu ja aina uudet sukupovet sen kokevat.



Jos on ns. ammattivalmentaja niin tietysti pitää puhua ja valmentajan pään pitää se kestää ja jos kovat piippuun niin sitten seuran kanssa käsitellä se tarvittaessa.



Jos harrastelija, niin syitä "käytökseen" voi olla useita. Jos paikkakunta on tarpeeksi iso, niin on niitä muitakin joukkueta ja ottajia on varmasti, jos poika ns. pelimies.



Omalla junioriurheilijan vanhemman uralla todistanut mm. huonon pelaajan savustamista epäoikeudenmukaisella metodoilla, yleistä ikätasoon kuulumatonta huutamista, pelaajien yleistä nöyryyttämistä yms. On olemassa ns. vanhan liiton miehiä, jotka toistavat omat kokemukset uudelle sukupolvelle, mutta myös uutta valistuneempää valmennustaitoista sukupolvea on tullut todistettua. Eli valmentaminen a la perkele on suuresti voimissaan.



Kurinpito-ongelmissa voi olla se ongelma, että vain se kosto sitten huomataan. Ja lapset ovat todella julmia, jos poikasi provosoituu herkästi, niin jo lapsissa on niitä kusipäitä, jotka käyttävät sitä hyväksi. Koettu on.



Puhua pitää. Jos kohtelu menee pahemmaksi, niin sitten poika pois joukkueesta. Ei tee hyvää lapselle pidemmän päälle. Huonolla tuurilla tappaa innostuksen lajiin vaikka syy sitten olisi huono valmentaja.



Ja se totisen tosi, etteivät kaikki ihmiset pidä kaikista ihmisistä, lapsistakaan. Se aikuinenkin on ihminen ja valta turmelee sekä kaikki käyvät joskus tuulella osa jopa koko ajan.

Vastaanpa vielä miksi isä ei ole puuttunut tuohon.. Syitä on varmaan monia, mutta itse luulen, että miehellä on tällainen ajatus, että valmentaja sanelee ja pojan pitää sitten vain kestää. Tilanteet on mennyt usein niin nopeasti ohi, että mies on tavallaan ajatellut sen olevan väärin, mutta ei ole ymmärtänyt pojan oikeasti siitä kärsivän. Nyt vasta kun poika on alkanut "oireilemaan" näitä epäoikeudenmukaisuuksia, on isäkin vasta tajunnut miten poika on kärsinyt.



On tästä puhuttu kotona ja mies on luvannut ottaa asian puheeksi.. Varmaan pelkää, että kun tämän "leijonaemon" päästää irti, niin siitä ei hyvää seuraa. ;)



Valmentaja on käynyt ohjaajakoulutuksen kyllä ja hänen valmentamisestaan ei ole mitään pahaa sanottavaa. Hän huomioi poikaamme kyllä ihan hyvälläkin, mutta eihän se poika niitä muista, kun joka kerta saa peetä niskaan toisten toilailujen vuoksi. Mietin myös, että kokeeko tuo valmentaja meidät jo niin tutuiksi, että "uskaltaa" näyttää nuo negatiiviset tunteensa meille (tai lähinnä pojallemme)?



Toisten lapsille ei varmaan kehtaa vielä korottaa ääntänsä ja pelkää heidän lopettavan. Myös vanhempia hän kohtelee eritavoin. Minulle ei puhu koskaan, mutta muille vanhemmille on todella ystävällinen. Sensijaan miehestäni hän tuntuu pitävän. AP

Sillä vaan kysyn, kun meidän pojan valmentaja, vaikka ei kylläkään syrji ketään, pitää erityisen hyvänä pelaajilla sitä ominaisuutta ettei valiteta vammoja, ei itketä vaikka mitä tapahtuu, ei välitetä siitä vaikka joku tönäisisi naamalleen hiekkakentälle. Pitää nousta vaan ylös ja jatkaa, jos ei nyt suorastaan veri lennä ja nää on vasta 10-vuotiaita. Mun poika on saanut erityistä kiitosta, on kuulemma "reipas", kun on just tällainen. Jolla on ilmeisesti luonnostaan korkea kipukynnys.

Mietinkin, että pitäisikö siirtää poika johonkin joukkuelajiin.. Näköjään samankaltaisia ongelmia on sellaisessakin. Ja en kyllä ymmärrä mikä ihmeen reippauden mittari se on jos ei itke kun sattuu, mutta näinhän toki monet valmentajat ja jopa vanhemmatkin ikävä kyllä ajattelee. Meidän poika on viimeaikoina herkistynyt melko paljon ja saattaa itkeä vähän "pienemmästäkin". En tiedä mistä nuo itkut johtuu, mutta arvelisin sen osaltaan liittyvän näihin epämiellyttäviin kokemuksiin harjoituksissa.

Jalkapalloa harrasti ja ei päässyt peleissä pelaamaan ollenkaan.

Valmentaja voi tehdä mitä vain, koska on vapaaehtoinen.

Vaihdettiin ryhmään ja toisessa ryhmässä ei ollut mitään ongelmaa.

En ottanut asiaa puheeksi, koska tuli vain tunne ettei kannata.

Pientä lasta ei saa kohdella julmasti.

Meidän poika ei edes tehnyt mitään pahaa ja silti joutui syrjityksi.

Yleensä poikani on hyvin tykätty kaveri.

Kerroimme sille toiselle valömentajalle, että poikamme vaihtaa ryhmää, ei muuta. Varmaan tajusi asian ja sai näpäytyksen, kun ilme oli niin myrtsi.