Päiväkotitätien on turha odottaa, että vanhemmilta tulee paineita päättäjille.
Se on kuitenkin niin lyhyt aika, jonka lapsi on päiväkodissa vain muutamia vuosia. Kun kuitenkin toiveissa vielä uuden lapsen hankinta, niin ajatellaan, että vanhempi lapsi säästyy niiltäkin ajoilta päiväkodilta.
Päiväkodissa lapsen kaverit on tärkeitä ja niiden kanssa leikkiminen sekä kaikenlainen askartelu yms. vanhemmille. Se aikuiskontaktin ei halutakaan tulevan kiintyväksi, koska opet vaihtuu kuitenkin kohta, tulisi turhaa surua. Vanhemmat on ne jotka lapsella pysyy pysyvästi, ei hoitotädistä haluta kilpailijaa.
Jos päiväkoti on huono, vanhemmat äänestää jaloillaan ja vie lapsensa muualle hoitoon.
Yksikään vanhempi ei tajua, missä se päättäjä on kelle valitetaan. Jos valittaa päiväkodinjohtajalle, niin tämä ottaa sen loukkauksena. Asia ei mene siitä eteenpäin.
Päiväkoti on siis sellainen välttämätön paha muutaman vuoden ja sitten vaan huokaistaan, kun siitä vihdoinkin (ja pyritäänkin pääsemään mahdollisimman pian) päästään eroon. Kun sen jättää taakse elämässä, niin eipä pahemmin kiinnosta enää.
Jokainen on tässä oravanpyörässä hetken oman lapsensa kanssa, mutta koska tosiaan niin ohimenevä vaihe, niin siihen ei riitä rahkeita puuttua. Muutenkin pienten lasten ja työn yhteensovittaminen vie ihan omia voimiaan.
Työelämässä olevat vanhemmat kutsuvat tätä päiväkotirumbaksi. Ihan kuin jokin tanssi, joka on kohta ohi.
Kommentit (2)
Ja hatun nosto sulle viitseliäisyydestäsi!
terv. ap
en siis ole olemassa, koska osasin hoitaa asian suoraa lääninhallituksen valvontapuolen kanssa. Koko kunnan päivähoito kerralla kuriin.