Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko muilla isovanhempia, joita eivät lastenlapset juuri kiinnosta?

Vierailija
12.01.2011 |

Kuinka olette toimineet asian kanssa? Kuinka estätte itseänne katkeroitumassa tilanteessa?

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja luonteesta.

Jos ei ole esim omaa kokemusta ettei ole ollut omia vanhempia tai isovanhempia,voi isovanhemmuus olla hakusessa.Mitään kursseja orvoille ei järjestetä,miten olla isovanhempi.Kantapään kautta se opitaan..

Vierailija
2/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ylistävät itseään isovanhempina ystävilleen, tuttavilleen ja meille. Todellisuudessa eivät jaksa käydä, kun itsellä aina jotain menoa, eivätkä halua puhua lapsille puhelimessa. No emme me mitään asialle kuitenkaan voida, mutta tuskin mekään jaksetaan tukea ja auttaa heitä kun vanhuus koittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käy harvoin kylässä tai kutsuu meitä, nämä lähinnä minun aloitteestani. Tulee hoitamaan vaan, jos todella hartaasti pyydetään ja ei ole mitään muuta tekemistä. Anoppi on kuitenkin eläkkeellä ja nuori (n. 60 v.), joten ei luulisi hirveästi rassaavan. Asuu samassa kaupungissa.



Eipä tälle mitään voi. Muuten anoppi on ihan mukava.



Nyt juuri vihjaili miehelleni, että voisimme auttaa häntä rempassa. Mietin, että olenko kauhea ihminen kun tekisi mieli sanoa ettei auteta kun ei hänkään osallistu meidän elämään.

Vierailija
4/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen vanhemmat eivät ole kiinnostuneita. Entiedä ovatko sitten miehen veljen lapsesta kiinnostunut, mutta tännepäin ei juuri yhteyksiä ole. Tai entiedä odottavatko kutsua meille, eivätkä tule kutsumatta, mutta eivät kyllä myöskään kutsu meitä sinne, eivätkä juurikaan kysele lapsen kuulumisia.



Kyllä mua jotenkin ketuttaa tilanne, mutta toisaalta en oikeastaan edes haluaisi viedä sinne lasta hoitoon (tietyistä syistä).



Omat vanhempani ovat ihan kiinnostuneita, mutta eivät sellaisia, että tulisivat omatoimisesti esim. lasta hoitamaan tai eivät juurikaan pyydä esim. yökylään. (ehkä kerran vuodessa) Että vähän pitää itse tyrkyttää, jos tahtoo vaikka hoitoapua. Lisäksi yleensä häipyvät jossain vaiheessa vierailua jonnekin telkkarin ääreen tai toiseen huoneeseen, niin tulee sellainen olo että "lähdemmekin tästä sitten"

Vierailija
5/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kyllä olla itsekään juuri käyty anoppilassa, kun ei osoita kiinnostusta. En tarkoita, että pitäisi lahjoja antaa, mielummin on antamassa jos ei keksi mitään, mutta tosiaan lapsi ei saanut ekana jouluna mitään eikä myöskään 1v-päivänä. Ilmeisesti ei ole ollut heillä tapana.

Vierailija
6/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehen vanhemmat eivät kulmiaankaan nosta lastemme eteen. Äitini oli mukana täysillä, mutta valitettavasti kuoli 60 vuotiaana. Isäni uudelle vaimolle lapsemme ovat "myrkkyä".



Pitää vain ajatella, että parempi näin. Ollaan me sitten parempia isovanhempia meidän lapsille! Oma iso-äitini ja äitini oli siinä oiva esimerkki, lapsen kanssa voi olla ilman rahaakin.



Tietenkin sitä miettii, miksi asiat on niinkuin ne on mutta ei kannata katkeroitua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

näin, sukulaisilleen hehkuttavat lapsista, mutta käytännössä ei kiinnosta lapset. Hoitoapua ei olla vailla, ostettu aina lastenhoito ulkopuolisilta, ollut meille helpoin, eikä jää kiitollisuudenvelkaan kellekään. Mummoja kun ei ole ko. homma kiinnostanut koskaan. Nyt lapset (3kpl) jo koululaisia, eivät suostu enää lähtemään mummoloihin. Kyllä mua suoraan sanottuna ärsyttää asia, itse olen lapsuuteni mummon luona viettänyt, kun äitini minut ja veljeni sinne aina lomilla lykkäsi. Edelleen käyn lähes viikottain mummoa tervehtimässä ja auttamassa, ikää hänellä 86v. Nyt nuo isovanhemmat, siis mun ja miehen vanhemmat, sitten valittaa kun käydään kylässä vain miehen kanssa, että miksi lapset eivät ole mukana. No miksihän... Meidän lapset on molemmille isovanhemmille ainoat, eli ei edes luulisi että ovat rasittuneet meidän harvoista kyläilyistä.

Ylistävät itseään isovanhempina ystävilleen, tuttavilleen ja meille. Todellisuudessa eivät jaksa käydä, kun itsellä aina jotain menoa, eivätkä halua puhua lapsille puhelimessa. No emme me mitään asialle kuitenkaan voida, mutta tuskin mekään jaksetaan tukea ja auttaa heitä kun vanhuus koittaa.

Vierailija
8/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

meilläkin on sellaiset isovanhemmat, jotka puhuvat varmaan ympäriinsä lapsenlapsistaan ja siitä, mitä kaikkea heidän kanssaan tekevät. Ovat nähneet kuitenkin lapsenlapsiaan joskus kaksi vuotta sitten viimeksi, ja muutenkin käyvät meillä ehkä kerran vuodessa kylässä, jos nähdään silloinkaan. Eivätkä edes silloin käy lasten huoneissa tai puhu heidän kanssaan, vaan juovat vain kahvia ja puhuvat itsestään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

minua kiinnostaa, mitä isovanhemmat sitten ajattelevat siitä, kun lapsenlapset eivät käy heitä katsomassa. Meillä kun on tismalleen sama tilanne. Meillä vanhempani ovat minulle siitä loukkaantuneita ja vihaisia, kun olen kasvattanut lapsistani niin huonotapaisia, että eivät edes tule mummolle ja papalle käymään. 17

Vierailija
10/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

oma 'itini hyv'ksyy kaksi vanhinta lastani mutta ei kahta nuorempaa lastani

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Harvat lapset kysyvät vanhemmiltaan etukäteen mielipidettä lastentekoon vaan olettavat, että ne kuuluvat samaan pakettiin omien lasten kanssa. Eli jos ryhtyy äidiksi, suostuu isoäidiksi.



Jos välit lapsiin eivät ole olleet läheisiä ennen lapsenlapsia niin ei ne siitä lämpene. Eli lasten ja näiden puolisoiden tulee ymmärtää, että omien vanhempien kanssa pidetään hyvät välit, kerrotaan omista asioista, ei yritetä rahallisesti hyötyä jne. niin ehkä se lapsenlapsikin joskus kiinnostaa.



Harvoin kun on niin, että omista lapsista ollaan kiinnostuneita ja heidän kanssaan halutaan viettää aikaa, mutta lastenlapsia ei haluta nähdä.

Vierailija
12/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä lapsen isovanhemmat (kummaltakin puolelta) ovat kyllä kiinnostuneita lapsenlapsestaan, mutta isomummo (eli minun isoäitini), joka vuosikaudet kyseli, että koskas niitä lapsenlapsenlapsia on tulossa, ei ole koskaan nähnytkään 1,5-vuotiasta lastani. Hän asuu samassa kaupungissa, mutta hänen luokseen ei saa koskaan mennä kylään, syystä tai toisesta. Olen ilmoittanut, että tulemme käymään kun kutsutaan ja mitään ei tarvitse tarjota tai järjestää (kun ei hän enää jaksa). Itse hän on kuulemma sen verran huonossa kunnossa, ettei pääse muiden luo kyläilemään. Olen nähnyt hänet viimeksi 2 vuotta sitten vaarini hautajaisissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

myös on minun ja miehen vika, kun lapset jää kotiin, huono kasvatus. Silloin kun saadaan ne lahjomalla mukaan, niin istuvat sitten keskenään jossain takkahuoneesa tms. kun mun vanhemmat katsovat telkkaria olohuoneessa. Eli vaikka ne lapset on mukana, niin ei niitä mitenkään huomioida. Jos puhuvat, niin isäni saattaa vain laittaa telkkaria kovemmalle. Kivaa. Sukujuhlissa sen sijaan yrittävät olla niin isovanhempia että oikein ällöttää.

Jotain kertoo kiinnostuksesta myös se, että poika sai anopilta joululahjaksi aamutakin kokoa 130cm. Poika 165cm pitkä, ei vissiin ole niin tarkasti noita lapsia katsellut lähiaikoina että huomaisi niiden vähän kasvaneen. :)

-16

minua kiinnostaa, mitä isovanhemmat sitten ajattelevat siitä, kun lapsenlapset eivät käy heitä katsomassa. Meillä kun on tismalleen sama tilanne. Meillä vanhempani ovat minulle siitä loukkaantuneita ja vihaisia, kun olen kasvattanut lapsistani niin huonotapaisia, että eivät edes tule mummolle ja papalle käymään. 17

Vierailija
14/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasten isovanhemmat eronneet: mummi on täysillä mukana lasten elämässä mutta vaari taas on todella kylmää sorttia. Ei anna näille ikinä aikaansa eikä juttele kunnolla. En muista koska olisi sylissä pitänyt ja näkee vain silloin kuin on pakko. Olen ajatellut, että on varmaan parempi, ettei näe enää ollenkaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun ei sitä kiinnostusta pakottamalla synny.

Vierailija
16/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsistamme kiinnostuneita. Anoppini taas on onneksi (oma äitini kuollut)...esim jos menenne anoppilaan kylään kerää appi heti kamansa ja painuu makkariin oven taakse suojaan ettei vaan tarvi jutella lasten kanssa mitään.

Vierailija
17/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sikäli ovat muka kiinnostuneita kun puhelimessa ollaan, mut ovat vaan kerran käyneet katsomassa meidän poikaa kahden vuoden aikana, et eiköhän se jotai kerro.



En oo viel keksiny miten olla katkeroitumatta, kun synttäritkin ovat yks paskan hailee heille

Vierailija
18/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

runsaasti aikaa lastenlastensa kanssa, mutta totuus on toinen.

Vierailija
19/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Sitä ennen oli vuoden tauko. Häntä ei meidän perhe ja lapsenlapset kiinnosta pätkän vertaa.



Olen pettynyt ja surullinen, mutta jotenkin sopeutunut asiaan.

Vierailija
20/20 |
12.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

omalle äidilleni siskoni lemmikkikoirakin on tärkeämpi! Olisimme esim. tarvinneet kipeälle lapselle hoitajaa, niin äitini ei voinut tulla, kun "eihän sitä pikkukoiraa voi pitkäksi päiväksi yksin jättää ja kun teillehän sitä ei voi mukaan ottaa..." (on allergioita). Ei koskaan kysy mitä lapsi on oppinut tai mitä hänelle kuuluu...