Lue keskustelun säännöt.
Raskaana olijat/olleet: ottaako mies raskautenne huomioon?
12.01.2011 |
Minä odotan toista lastamme ja täytyy kyllä todeta, että mies ei ota raskauttani millään tavalla huomioon! Tai siltä ainakin tuntuu. Suunnitteli esim. että aloittaisimme keväällä talon maalauksen l.a.:n tienoilla. Ja siis oletti, että minäkin viimeisilläni könyäisin joillakin rakennustelineillä. Muutenkaan ei tunnu miettivän yhtään että olen raskaana suunnitellessaan minulle kaiken maailman älyttömiä tehtäviä missä on kohtalainen loukkaantumisvaara/joudun tekemisiin kemikaalien kanssa tms.
Sen sijaan tuntuu, että raskaana olevien ystävieni miehet ovat kaikki luokkaa "voi kulta ethän vaan rasitu" kun kyse on roskapussin viemisestä. Muutoinkin vaikuttavat hyvin suojelevaisilta.
Kommentit (11)
Ja varsinkin nyt kun se ensimmäinen raskaus jäi hieman lyhyehköksi. On innoissaan tämän vauvan liikkumisista ja kovasti oottaa että iteki ne tuntis. Ei anna minun tehdä mitään suuria ponnisteluja yms. Ei kuitenkaan ylihuolehtivaksi heittäydy vaan ymmärtää minun lenkkeilynhalun yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä aikoinaan. Kaikista huvittavinta oli, kun teki mulle aina iltaisin voileivän valmiiksi. Oli jostakin lukenut, että margariinista saa e- vai oliko se a-vitamiinia, jota pitää saada, että vauvan näkö kehittyy hyvin. No sitä margariinia olikin sitten aina puolen sentin kerros leivällä. Ja minä jouduin sitten vahtimaan syömisiäni, etten aivan turpoaisi näiden iltapalojen takia :D
Eli hoitaa useammin kotihommia, kun huomaa, että olen väsynyt. Laittaa tiskejä koneeseen, on lasten kanssa, eikä todella komenna mua erilaisiin hommiin, kuten joskus muulloin saattaa tehdä.
Noi auttamiset on sellaista, että tietenkin mies tekee niitä muulloinkin. Mutta nyt tekee niitä useammin, enkä aina edes huomaa sitä.
muistuttaa aina mua vitamiineista tai tarjoaa niitä mulle esim.aamupalalla. Mulla on ollu aika alhanen hb ja nyt mies on koittanut laittaa rautapitoisia ruokia.
Joo ja sitten on tätä perinteistä älä rasitu,kaadu tms juttua. Kyselee muutenkin mikä olo ja vointi.
toinen lapsi tulossa. Ei huomioinut juuri ekassakaan, lapsi ei ollut hänelle konkreettinen ennen kuin mätkähti synnytyspöydälle - siitä lähtien onkin ollut ihan hyvä isä.
Meillä on tosin vähän erilainen tilannekin kuin normaalisti; elämässä on tapahtunut isoja asioita joiden miettimiseen ja selvittämiseen menee valtavasti aikaa ja joskus eletään vaan päivästä päivään. Kun tulin raskaaksi asiat oli vielä ok. Tässä ei jotenkin ehditä nyt miettiä tätä raskautta juurikaan - tai minä ehdin mut mies ei.
Kyllä se kirpaisee kun muiden miehet on niin suojelevaisia ja ihania, enkä mä saa ikinä kokea sellaista. Onneksi tiedän että mies kuitenkin tulee olemaan hyvä isä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ottaa jonkun verran. Esim. nyt on muutto tulossa, niin hankki muuttoapua ja totesi: "ethän sinä voi mitään painavaa kantaa". On siis suojeleva. Mutta sen sijaan ei ymmärrä esim. sitä, että raskaus väsyttää, vaan minä olen edelleen se joka herää esikoisen kanssa joka ikinen yö kun esim. flunssa valvottaa...
Ei hössöttänyt ja antoi minun rauhassa tehdä asioita, koska luotti kai kykyyni arvioida tilanteeni.
Toisen kohdalla ei olltu enää niin utelias raskauden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tuntuu siltä että jopa enemmän kuin kahden aikaisemman kohdalla. Ei mitään sellasta hermoihin käyvää hössötystä mutta puhuu esim. "sitten ensi kesänä kun meidän nuorin on syntynyt" ja "ethän tee lumitöitä jos tuntuu vähänkin raskaalta".
Aivan kaikessa, mutta ei sentään rasittavuuteen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisessä raskaudessa kyllä sen verran, että haki esim. jotain kaupasta jos pyysin, kun kauppa sattui olemaan aivan nurkan takana. Mutta samalla lailla oletti minun kantavan tavaraa muutossa, laittavan verhot, siivoavan ja niin pois päin kuin normaalistikin. Teki kyllä oman osansa kotitöistä, kuten yleensäkin tekee/on tehnyt, muttei tippaakaan ylimääräistä. Jos valitin väsymystä, tuhahteli ja käski piristyä. Loppuraskaudessa kun alkoi tulla supistuksia, hän vain käski ryhdistäytyä. Silloin ei sentään mutissut, kun piti sairaalaan lähteä.
Toisessa raskaudessa vasta vähän ottikin huomioon, vielä vähemmän kuin ensimmäisessä. Ekassa hän sentään joskus puhui vauvasta, huomioi vauvan tulevaisuudessa ("Sitten kun vauva on syntynyt..."), tokassa hän ei kertaakaan edes puhunut vauvasta. Ekassa raskaudessa hän lähti neuvolaan mukaan, jos oli vapaalla sinä päivänä, tokassa mutisi vain, ettei nyt oikein jaksaisi, joten minä pakkasin esikoisenkin mukaan jotta isäntä sai viettää vapaapäivänsä rauhassa. Ja kun kerran liukastuin ja kaaduin suoraan vatsalleni, ja itku kurkussa kerroin miehelle ja pelkäsin, että vauvalle on käynyt jotain, mies ei sanonut mitään. Ei kysynyt, sattuiko mua, ei lohduttanut eikä mitään. Kun jouduin rv 38 sairaalaan raskaushepatoosin takia, mies kysyi ensimmäisenä, että onko mun ihan pakko mennä. Pääsin kuitenkin oltuani viikon osastolla viikonlopuksi kotiin, ja kun lapsivedet menivät keskellä yötä, mies totesi menevänsä nukkumaan. Soitin itse sairaalaan, josta käskettiin tulemaan vasta, jos lapsivesi muuttuu vihertäväksi tai supistukset muuttuvat koviksi, tai sitten vasta aamulla. Pari tuntia myöhemmin herätin miehen, koska supistukset olivat jo tosi lujia, ja pyysin viemään esikoisen hoitoon ja minut sairaalaan, niin mies kysyi, että onko pakko. Onneksi pakotin, koska muuten mies olisi itse saanut olla tuntia myöhemmin kätilönä.
Tällä hetkellä mies ihmettelee kovasti, miksen minä hingu kolmatta lasta, kun hän niin kovin sen haluaisi.
Kysyy, miten voin ja menot ym suunnitellaan tilanteen mukaan. Tosin ensimmäinen raskaus meni hyvin eikä mitään erityisiä varotoimenpiteitä tehty. Remontteja ei muutenkaan harrasteta. Nyt olen viikolla 17 ja voin hyvin, joten raskauteni ei sinänsä rajoita oikein mitään. Ehkä vähän enemmän nukuttaa iltaisin.