Aina täällä kauhistellaan vuokralla-asumisen järjettömyyttä
kun "samalla rahalla maksaa omaa itselle". Sitten kun joku kertoo lainamääränsä ja bruttotulonsa, alkaa jeesustelu, että "mulla brutto 8500 euroa kk: ssa ja asuntolainaa uskaltaisin ottaa 40 000". Tai jotain muuta järjetöntä, samalla kun unohdetaan, että kovin kummoista asuntoa et pk-seudulta saa alle 200 000, etenkään yhtään isommalle perheelle.
Eli voisitteko nyt täsmentää, milloin ja missä tapauksessa siellä vuokralla kuitenkin saa asua ilman, että tarvitsee menettää typeryytensä takia itsekunnioitustaan? Entä miten isoja asuntoja te kuvittelette ihmisten saavan ostettua noilla ehdottamillanne muutaman kymmenen tuhannen suuruisilla asuntolainoillanne?
Kommentit (32)
Vuokralla asuminen on järkevin vaihtoehto, jos on edullinen vuokra, eli jos jostain syystä saa asua halvLla vuokralla, on se kuin lottovoitto!
täällä pk-seudulla on kyllä pakko ottaa isot asuntolainat, meilläkin reilu 200 000 vaikka ihan keskituloisia ollaan....sillä sai 90 neilön rivarin hyvällä sijainnilla Espoosta.
jos olisin sinkku, niin ei olis mitään mahdollisuutta kuin max yksiöön täältä. vuokralla asuin sinkkuaikaan leveästi kun löysin oikean helmen ja hinnaltaan oli 500e/kk.
Mä en ymmärrä että miksi sen oman asunnon pitäisi olla sen kummosempi kuin se vuokra-asunto?
Me asuttiin vuokralla mellunmäessä kolmiossa, ostettiin puotilasta neliö, ei saunaa ja ihan sellanen "tavis".
Mä en jotenkin ymmärrä sitä että kun sen oman ostaan niin aina sen muka pitäis olla sitten kauheeta luksusta.
Totta se tietty on että jos ei kelpaa kun kantakaupungistä tai jostain merenrannalta tai asunnon pitää olla ihan vimpan päälle ja neliöitä mielettömästi, niin kyllähän niitä löytyy ja sitten voi todeta että "ei meillä tohon ole varaa". Mutta jos vähänkin joustaa niin kyllä helsingistäkin voi löytää ihan kivan asunnon vähän halvemmallakin.
niin monenlaista kirjoittajaa, että mikään tapa ei ole kaikkien hyväksymä :D
Mutta minusta jos aikoo olla jollain alueella useamman vuoden, on yleensä järkevämpää ostaa sellainen asunto, jossa haluaa asua kuin vuokrata se. Usein laina+vastike ei ole kovinkaan paljon isompi kuin vuokra.
Ainahan se ei ole mahdollista ja vuokralla asuja on vapaampi muuttamaan jne.
Totta se tietty on että jos ei kelpaa kun kantakaupungistä tai jostain merenrannalta tai asunnon pitää olla ihan vimpan päälle ja neliöitä mielettömästi, niin kyllähän niitä löytyy ja sitten voi todeta että "ei meillä tohon ole varaa".
Ei tuohon tarvita kuin omakotitalo 30 min työmatkan päästä, niin aletaan olla haarukassa, jossa alle 300 000 ei ole mitään.
Meillä ratkaisu on muutto pois pk-seudulta. Onneksi on töitä.
ja vuokralla asuja on vapaampi muuttamaan jne.
riippuu kyllä vuokrasopparista, kaveri joutui tekeen sellaisen, että jos vuokra-aika ei kestä vähintään vuotta, menettää takuuvuokran (3kk) ja lemmikkejä ei saa olla yms yms.
Saadaksemme viisihenkiselle perheelle asunnon tältä samalta alueelta, jossa asumme ja jossa lapsemme käyvät koulua, tulisi meidän ottaa lainaa n. 250 000. Tällä saisi siis noin 90 neliön kokoisen rivitaloasunnon. Omistuskerrostaloasuntoja alueella ei ole.
Jos taas vaihtaisimme aluetta ja lapset kouluja, asunnon hinta putoaisi noin 30 000. En näe hyötysuhdetta niin edulliseksi, että olisin valmis repimään lapset luokistaan ja kaveripiireistään muutaman kymppitonnin takia. Ehkä olen vain typerä ja löperö, mene ja tiedä.
Ollaan mekin asunnon ostamista pyöritelty ja väännelty, mutta päädytty siihen, että ainakin toistaiseksi meidän on järkevää asua tässä 100 neliön kokoisessa asossa, josta maksamme vastiketta n. 850 euroa kk: ssa. Vastaavankokoisesta vuokra-asunnosta joutuisimme tällä alueella maksamaan reilusti yli tonnin. Viihdymme alueella ja tässä asunnossa, se kai meidät näin järjettömässä asumismuodossa on pitänytkin kiinni jo monta vuotta. Ehkä olemme tyhmiä, mutta en saa tätä yhtälöä kovin paljon järkevämmäksi.
Meillä on maatila, ja jos mä kirjoitan ihan puhtaasti omasta näkökulmastani, niin totta kai mä kirjoitan, että mikään muu asumismuoto ei ole järkevä kuin omistusasuminen. Tässä tilalla kun tuo vuokratalojen tarjonta on hyvin rajallinen ja tilan ulkopuolelta käsin työskentely on työlästä: yhtä autorallia "sata" kertaa päivässä kodin ja tilan väliä. Me ollaan sitäkin kokeiltu muutama vuosi, ja mun aika meni ajoittain melkein siihen, että kuskasin lapsia isän luo puimurin kyytiin ja hain ne taas tunnin päästä pois, jne. Sesonkiaikaan ainoa tapa lasten nähdä isäänsä on työn lomassa. Nyt kun asutaan tilalla siinä isolla rahalla ja suuresti velalla rakennetussa omassa talossa, niin käytännön elämä on huomattavasti helpompaa.
Ja tää on vain yksi näkökulma omistusasumiseen. Mieti ap kuinka monta erilaista tarinaa noiden kirjoitusten taustalla on. Ja tilanteita kaunistellaan, kuten joku mainitsi nuo perinnöt yhtenä esimerkkinä.
Elämässä ei pääse pitkälle vertailemalla. Mieti enemmän sitä mitä sinä itse haluat ja sitten tavoittelet sitä. Ja jätät muiden ihmisten valinnat omaan arvoonsa.
mutta tietenkin se on jokaisen oma päätös.
Itse asuin vuokralla ammattiini valmistumisen jälkeen seitsemän vuotta ennen oman asunnon ostoa (100 prosenttia lainaa). Harmittaa, että asuin niin pitkään vuokralla. Vaikka vuokra olikin hyvin edullinen, alle 500 euroa ja asunto oli kiva, Helsingin kantakaupungissa.
Kannattaa ostaa pieni, edullinen asunto ja siitä siirtyä rahatilanteen ja parisuhdetilanteen mukaan isompaan itselle sopivalla aikataululla.
On todella tärkeää, että työvuosinaan on hankkinut kunnollisen omistusasunnon, koska eläkkeellä niitä ei noin vain ostella.
nyt ja aina. Minuu ei muitten mielipiteet/talot kiinnosta ja tää on sopiva asumismuoto meille. Aiomme asua tässä kaupungissa ainakin seuraavat 10 vuotta, jollemme lopun ikääkin, mutta emme tulevaisuudessakaan osta omaa asuntoa.
Eikä edes olla köyhimmästä päästä yhteiskuntaluokkaa.
Minusta vain on hienoa, että joku muu hoitaa esim. lumityöt, nurmikon leikkuun, ja jos jotain menee rikki, niin joku tuo uuden tilalle. ( esim. jääkaappi). Lisäksi on kiva, että joku muu huolehtii peruskorjaukset, maalaukset ym. ehostukset. Ja jos vaikka vessasta menee muovikupu lampun päältä rikki, niin huoltoyhtiö heittää uuden kun pyytää. Tai jos liesituulettimeen tarvitsee uuden suodattimen tmv. Pikkujuttuja, mutta tärkeitä mulle.
Meille tämä ( vuokra-)asunto on KOTI. Ja se on tärkeintä. Ei se, miten muut ihmiset haluavat asua.
Minusta vain on hienoa, että joku muu hoitaa esim. lumityöt, nurmikon leikkuun, ja jos jotain menee rikki, niin joku tuo uuden tilalle. ( esim. jääkaappi). Lisäksi on kiva, että joku muu huolehtii peruskorjaukset, maalaukset ym. ehostukset. Ja jos vaikka vessasta menee muovikupu lampun päältä rikki, niin huoltoyhtiö heittää uuden kun pyytää. Tai jos liesituulettimeen tarvitsee uuden suodattimen tmv. Pikkujuttuja, mutta tärkeitä mulle.
Tuon saman saa kyllä ihan omistusasunnossakin. Rahalla saa ihan juuri sellaisen palvelun kuin haluaa. Et kai luule, että vuokrallakaan nuo olisivat jotenkin ilmaisia? Ettei niitä ole sisällytetty vuokraan?
Vuokralla asuminen on järkevää vain ja ainoastaan kun saa asumistukea. Jos vuokra menee kokonaan omasta pussista ei vuokra-asumisessa ole taloudellisesti mitään järkeä. Se, että jotkin asiat pakottaa asumaan vuokralla ei muuta sitä tosiasiaa, että taloudellisesti se on järjetöntä.
Meillä oli miehemme kanssa molemmilla yksiöt kun tavattiin, pankin omistuksessa tietenkin. HInnat kuitenkin olivat nousseet niin, että kun muutimme yhteen myimme yksiöt ja saimme kaksion kantakaupungista. Perheenlisäystä kun tuli, myimme kaksion ja kas, taas oli hinnat nousseet niin paljon että saimme kolmion vielä kehä I sisäpuolelta. Nyt meillä on neliö ja lainaa lyhennämme + korot noin 800e/kk. Mutta tosiaan, ei sitä enää neliötä olisi saanut ostettua ellei olisi aloittanut omistusasujan elämää jo nuorena.
että maksaisi sen ikinä kokonaan pois. Ei niitä ole tarkoitus maksaa pois, ennen sitä vaihtaa jo asuntoa. Kannattaa vaihtaa asunnon kokoa sen mukaan, miten aluksi perhe kasvaa ja sitten taasen pienenee. Lopulta kun myy isomman ja vaihtaa pienempään, niin todennäköisesti kuittaa lopun velan vekka ja saa ehkä jopa voittoa. Ajateltiin tehdä miehen kanssa näin ja lähteä sitten maailmanympärysmatkalle tai jätetään rahat lapsille pesämunaksi. Jos oltaisiin oltu vuokralla, niin tuo raha olisi vuokranantajan lompakossa.
Ja pääkaupunkiseudulla asunto on IHAN AINA myös sijoituskohde. Se kannattaa huomioida. Ja sijoituksista saa parhaat voitot, kun myy silloin, kun sen arvo on korkeimmillaan ja ostaa silloin, kun sen arvo on matalimmillaan. Eli tosiaan ei mitään sellaista asunnon ostosta, että heti pysyvä asunto loppuiäksi. Se ei ole viisas ajatus.
Meillä oli miehemme kanssa molemmilla yksiöt kun tavattiin, pankin omistuksessa tietenkin. HInnat kuitenkin olivat nousseet niin, että kun muutimme yhteen myimme yksiöt ja saimme kaksion kantakaupungista. Perheenlisäystä kun tuli, myimme kaksion ja kas, taas oli hinnat nousseet niin paljon että saimme kolmion vielä kehä I sisäpuolelta. Nyt meillä on neliö ja lainaa lyhennämme + korot noin 800e/kk. Mutta tosiaan, ei sitä enää neliötä olisi saanut ostettua ellei olisi aloittanut omistusasujan elämää jo nuorena.
Mua aina huvittaa nämä kun jotkut intoilevat että hinnat on noussu kun myyvät asuntonsa. Siis kai niidenkin asuntojen hinnat ovat nousseet johon he vaihtavat vai luulevatko ihmiset että vain heidän asuntojensa hinnat ovat nousseet mutta muiden ei =D. Olisitte ostaneet heti silloin alussa jo sen neliön niin nyt sen hinta olisi pilvissä mutta teillä enää pieni velka ;)! Näin me teimme.
Ostimme Helsingistä, radan varrelta pientä remonttia vaille olevia asuntoja, joita pienellä pintaremontilla saimme hyvin myytyä edelleen.
Ja kun on sellainen, että köykäisesti myykin asunnon korkeiden hintojen aikaan, niin tällainen ihmisluonne korkeiden hintojen aikaa antaa pilkkahintaisia tarjouksia ostokohteesta. Kyllä joku myy ja jos ei myy, niin sitten toinen kohde seuraavaksi päämääräksi. Ei saa mennä niihin kiintymään ja rakastumaan ennenkuin se on oikeasti oma. Kun siis pitää asuntoa sijoituksena, eikä iki ihanana unelmakotina, niin tekee ostoksensa järjellä eikä tunteella. Minulle kodin henki tulee niistä tavaroista mitä sinne vien ja ihmisistä kenen kanssa asun. Hyvillä asuntokauppavaihdoilla olen takuulla netonnut jotain 50 000 euroa jo (helppoa rikastumista).
vastaaja 16
näin pystyin olemaan kotona 3 lapsen takia äitiys- ja hoitovapaalla yhteensä 8v. (olin niiden välillä pätkiä töissä). Lisäksi edellisen laman aikaan olimme miehen kanssa vuorotellen työttöminä yhteensä kaksi vuotta. Parhaimmillaan maksoimme asuntolaina korkoja yli 10%. Kaikki asuntolainalyhennykset suoritimme ajallaan ja lisäksi elimme ihan tavallisesti matkustaen ja kahta autoa ylläpitäen.
Aikaa ensiasunnon ostamisesta tähän on mennyt parikymmentä vuotta ja nyt olemme asumiseemme tyytyväisiä velattomia Pohjois-Helsinkiläisiä rivarin omistajia.
Vuokralla asuminen on aina järkevää, jos vuokra on 5-5,5% vastaavan asunnon hinnasta vuositasolla.
Itse asun näin vuokralla ja aion asua jatkossakin niin kauan kuin tämä on edullisempaa kuin omassa asuminen.
Jos haluaa asuntoihin sijoittaa, niin vastaavalla summalla voi sitten ostaa vaikka parempituottoisia sijoitusasuntoja.
Rautalankaesimerkki: asunto maksaa 300t ja siitä vuokra on 1200. 1200*12 -> 4,8%.
Vaihtoehtoisesti voi ostaa vaikka 5 kpl sitten 60t vuokra-asuntoja itselleen ja pistää ne vuokralle hintaan 400 euroa kpl, jolloin niistä saa vuokraa 2000 euroa ja vielä yhtiövastikkeidenkin jälkeen oman vuokransa kustannettua. Lisäksi kaikki omat rahat eivät ole samassa korissa, joten esim. putkiremontti tai keittiöremontti ei taita hevoselta selkää.
Joo, mut noloahan tämä vuokralla asumisen täytyy olla. Suomessahan on ihan hullu ihminen, joka asuu vuokralla ja vetää rahansa kuin vessanpöntöstä.
Jos nyt ruvetaan laskemaan mikä oikeasti on taloudellisesti järjetöntä ja mikä ei ja annetaan kaksi vaihtoehtoa: järjetöntä tai fiksua, niin eipä meistä kukaan siihen fiksuuteen pääse.
Aina olisi voinut säästää enemmän, sijoittaa rahat paremmin, ostaa sen viereisen asunnon jne. Ei omistusasuminen ole ainoa tapa sijoittaa rahaa, eikä rahan saannin maksimoiminen ole järkevyyden ainoa mittari. Itse olen varsin herkästi huolestuva, joten en kestäisi satojen ja satojen tuhansien asuntolainaa näillä tuloilla. Mielenrauha säilyy mun asossa, kelpaa mulle!
kohtuuhinnasta. Nytkin vaikkapa Myllypurossa vuonna 1966 rakennettu talo,jossa 4 h+ k kerrostaloasunto, ei saunaa, kunto tyydyttävä, hintapyyntö 209 718 e.
Myllypuro on sitä metron varrella olevaa Itä-Helsinkiä, jota paljon parjataan. Tämä tiedoksi niille, jotka ei Helsinkiä tunne.
Miksi pitäisi siis ottaa lainaa tuo 200 000 e saadakseen ko asunnon.
Mekin ostimme ensiasunnon ennen ensimmäisen syntymää, ja nyt meillä on jo kolmas omistusasunto. Sillä lailla laina pysyy kohtuullisena, kun tosiaan aloittaa säästämisen jo nuorena. Meillä oli jo opiskeluaikana asp-tili, sen säästöosuuden sai alussa pitää pienenä, ja heti ensimmäisistä palkoista sitten kerättiin lisää.