Aina täällä kauhistellaan vuokralla-asumisen järjettömyyttä

me jotka ostimme isompaa perheen kasvaessa laskimme, ettänäin pystyin olemaan kotona 3 lapsen takia äitiys- ja hoitovapaalla yhteensä 8v. (olin niiden välillä pätkiä töissä). Lisäksi edellisen laman aikaan olimme miehen kanssa vuorotellen työttöminä yhteensä kaksi vuotta. Parhaimmillaan maksoimme asuntolaina korkoja yli 10%. Kaikki asuntolainalyhennykset suoritimme ajallaan ja lisäksi elimme ihan tavallisesti matkustaen ja kahta autoa ylläpitäen.

Aikaa ensiasunnon ostamisesta tähän on mennyt parikymmentä vuotta ja nyt olemme asumiseemme tyytyväisiä velattomia Pohjois-Helsinkiläisiä rivarin omistajia.

eikö mitään apua tullut suvulta, jotain perintöä tms.

eikä ole tästä hinkua hetkeen mihinkään lähteä. Varsinkaan ottamaan asuntolainaa.



Laskin, että maksetaan vuokraa 3% asunnon arvosta vuodessa (asunnon markkina-arvo alueella ihan vähintään 400000e ja meidän vuokra piirun verran yli tonnin.) Ei kannattaisi millään matematiikalla ostaa naapuritalosta vastaavaa omistusasuntoa.

meillä on 114 neliömetrin rivarineliö ja vuokralla asuminen olisi kyllä aika paljon ahtaampaa, ei täällä yksinkertaisesti ole tuon kokoisia vuokra-asuntoja tarjolla, kolmioita ja kaksioita vaan. Jos joku neliö joskus jossain on niin alta sata m2.

Silloin parikymmentä vuotta sitten kotihoitotuki + Hki-lisä oli kunnon raha, samoin ansioturva sen 80% palkasta. Ennen yhteenmuuttoa kumpikin oltiin asuntosäästäjiä, eli pientä pesämunaa oli (silloin oli muotia nuorilla ryhtyä mah.pian asuntosäästäjäksi). Pientä osakesijoitustakin harrastettiin silloin ja niillä rahoilla tuli tehtyä jokunen matka ja toinen auto maksettiin pitkälle niillä). Mutta kun maltillisesti oltiin aina pienessä velassa, niin eläminen ei ollut mahdotonta.

me jotka ostimme isompaa perheen kasvaessa laskimme, ettänäin pystyin olemaan kotona 3 lapsen takia äitiys- ja hoitovapaalla yhteensä 8v. (olin niiden välillä pätkiä töissä). Lisäksi edellisen laman aikaan olimme miehen kanssa vuorotellen työttöminä yhteensä kaksi vuotta. Parhaimmillaan maksoimme asuntolaina korkoja yli 10%. Kaikki asuntolainalyhennykset suoritimme ajallaan ja lisäksi elimme ihan tavallisesti matkustaen ja kahta autoa ylläpitäen. Aikaa ensiasunnon ostamisesta tähän on mennyt parikymmentä vuotta ja nyt olemme asumiseemme tyytyväisiä velattomia Pohjois-Helsinkiläisiä rivarin omistajia.

eikö mitään apua tullut suvulta, jotain perintöä tms.

kun "samalla rahalla maksaa omaa itselle". Sitten kun joku kertoo lainamääränsä ja bruttotulonsa, alkaa jeesustelu, että "mulla brutto 8500 euroa kk: ssa ja asuntolainaa uskaltaisin ottaa 40 000". Tai jotain muuta järjetöntä, samalla kun unohdetaan, että kovin kummoista asuntoa et pk-seudulta saa alle 200 000, etenkään yhtään isommalle perheelle. Eli voisitteko nyt täsmentää, milloin ja missä tapauksessa siellä vuokralla kuitenkin saa asua ilman, että tarvitsee menettää typeryytensä takia itsekunnioitustaan? Entä miten isoja asuntoja te kuvittelette ihmisten saavan ostettua noilla ehdottamillanne muutaman kymmenen tuhannen suuruisilla asuntolainoillanne?

Jos ei ole perintöä tai muuta alkurahoitusta, on aivan järjetöntä ostaa pääkaupunkiseudulta mitään nykypäivänä. Minä asun vuokralla, omistan pienen talon maalta ja kun vanhin muuttaa pois kotoa, muutan Turkuun ja ostan sieltä järkihinnalla asunnon. Nyt joutuisin laittamaan yksin 1400 asuntolainaan ja vastike päälle.

meillä taviksilla lainaa 160 000 ja ihan täällä kempeleessä asustellaan.

Mua ei häiritse yhtään vuokralla-asuvat. Saa ja pitääkin asua. Hyvä juttu vain! Ei kaikkien tarvitse ottaa mount everestin kokoista asuntolainaa 50 vuodeksi, jos tuntuu ettei ole hyvä investointi. Meillä kaksi asuntoa, toinen oma, toinen vuokralla.

taloudelliset ratkaisut kannattaa tehdä IHAN jonkun muun kuin av-kommenttien perusteella ;-)



Minusta kunkin kannattaa mahdollisuuksien mukaan yrittää valita sellainen asumismuoto, joka a) antaa mahdollisuuden riittävän tilavaan asuntoon ja b) jättää muuhunkin elämiseen rahaa ja aikaa.

Ei tuo kannata.

Vuokralla asuminen kannattaa jos siinä säästyvän rahasumman oikeasti sijoittaa järkevästi ja tuottavasti. Mutta jos se säästö (omistusasumiseen verrattuna) menee kurkusta alas, matkusteluun, laukkuihin yms. turhuuksiin niin siinä ei juuri ole (taloudellista) järkeä.  Omistusasuminen on samalla "pakkosäästämistä" jossa asumiskulujen varjolla kartutetaan omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vuokralla asuminen kannattaa jos siinä säästyvän rahasumman oikeasti sijoittaa järkevästi ja tuottavasti. Mutta jos se säästö (omistusasumiseen verrattuna) menee kurkusta alas, matkusteluun, laukkuihin yms. turhuuksiin niin siinä ei juuri ole (taloudellista) järkeä.  Omistusasuminen on samalla "pakkosäästämistä" jossa asumiskulujen varjolla kartutetaan omaisuutta.

Ihanko totta? Mieti, minä olen muuttanut pois lapsuudenkodistani 37 vuotta sitten ja niistä vuosista noin 30 olen asunut vuokralla. Ja arvaa mitä harrastan? Matkustamista. Tänä vuonna olen käynyt kuudessa eri maassa ja seitsemänteen matkustan joulun aikoihin. Kaikki "ylimääräinen" raha menee matkustamiseen.

Vierailija kirjoitti:

niin monenlaista kirjoittajaa, että mikään tapa ei ole kaikkien hyväksymä :D

Mutta minusta jos aikoo olla jollain alueella useamman vuoden, on yleensä järkevämpää ostaa sellainen asunto, jossa haluaa asua kuin vuokrata se. Usein laina+vastike ei ole kovinkaan paljon isompi kuin vuokra.

Ainahan se ei ole mahdollista ja vuokralla asuja on vapaampi muuttamaan jne.

Nuoreni asui kanakopin kokoisessa hmmm "yksiössä" josyta maksoi maltaita. Sai säästettyä kuitenkin vuosien mittaan oamosuuden ja osti sitten pikku kolmion naapurikaupungista. Lainat+vastike+työmatkat yht vähemmän kuin vuokra siitä kanakopista.

Joskus sattuu onnenkantamoinen.