Isompi lapsi kotiin vai antaako jatkaa hoidossa kun vauva syntyy?

Yli 3 -vuotias lapsi NIMENOMAAN tarvitsee sosiaalisen kehityksensä tueksi suunnilleen omanikäistään seuraa. Sitä ei tarvitse olla jokaikinen päivä tarjolla, mutta tutun kaveriporukan kanssa säännöllisesti (heitän lonkalta tässä nyt vaikkapa 3-4- kertaa viikossa muutaman tunnin ajan)yhdessä puuhaaminen on todella tärkeää laikki-ikäiselle lapselle. Äiti ja vauva eivät mitenkään, koskaan, voi korvata lapsiseuraa.

Isoissa perheissä sisarukset ajavat saman asian kuin kerhot ja päiväkodit. Lapsen itsetunnolle on tärkeää oppia toimimaan yhdessä toisten lasten kanssa.

joten eikös se nelivuotias sopisi hyvin kotiin äitinsä seuraan?

Saadusta tarhapaikasta ei kannata koskaan luopua. Enemmän teet lapsellesi hallaa jättämällä kotiin yksin ihmettelemään ilman kavereita.



Eskari ja koulukuviotkin voi mennä aivan vituiksi, jos alat nyt helvetin hyväkis ihmiseksi ja luovut lapsen tarhapaikasta.



Joku ehdotti, että kavereita voi tavata illalla. Me ainakin tahdotaan olla perheen kesken illat ja viikonloput, kun ne päivät ja tarha-ajat ovat sitä varten, että lapsi tapaa kavereita. Ja joku toinen ehdotti, että hakisi tarhasta kavereita teille. No ihan kiva idis, mutta miksi tehdä asiasta noin hankala, kun saman voi toteuttaa helposti sillä, että vie oman lapsensa välillä tarhaan??

500 euron hoitomaksu virikehoidosta, se ehkä ohjaisi toisenlaisiin toimintatapoihin kuin nyt.

syntyy kolmas lapsi 1.6 la. nyt lapset 4v ja 2v ,mulla alkaa äitiysloma huhtik.lopus ja tod.otan heti lapset pois hoidosta. enkai mä ala nyt turhaa maksaa hulluja hoitomaksuja jos ite kotona olen. ainakaa meil ei niin rahaa et jos en töis oo niin maksettas kahdesta lapsesta. ei täälläkään kerhot ala kun vasta syksyl mut kohtaha kesä nii lapset viihtyy hyvin oma pihal ja viereisel leikkaril isompiki itekseen vaik ei täääl juurikaa lapsia ole.

sitten mahd.paljo yirtetää pyytää meille tuttuja lastenkaa ja iteki käydä päivisin kauempana jotta saa seuraa.

ei meil muutenkaa toi 4v oo sellai et äiti äiti keksi tekemistä. pihalki mielikuvitusta ja keksii iteksee vaik mitä leikkejä. Omaa pihaa aateltii kevääl heti tehä hiekkalaatikko ja leikkimökkiki nii eiköhä siel viihdy.

syksyl sit kerhoon haen.

Saadusta tarhapaikasta ei kannata koskaan luopua. Enemmän teet lapsellesi hallaa jättämällä kotiin yksin ihmettelemään ilman kavereita.

Eskari ja koulukuviotkin voi mennä aivan vituiksi, jos alat nyt helvetin hyväkis ihmiseksi ja luovut lapsen tarhapaikasta.

Joku ehdotti, että kavereita voi tavata illalla. Me ainakin tahdotaan olla perheen kesken illat ja viikonloput, kun ne päivät ja tarha-ajat ovat sitä varten, että lapsi tapaa kavereita. Ja joku toinen ehdotti, että hakisi tarhasta kavereita teille. No ihan kiva idis, mutta miksi tehdä asiasta noin hankala, kun saman voi toteuttaa helposti sillä, että vie oman lapsensa välillä tarhaan??

Ajatella, pitäisi hoitaa lapsensa ITSE ja vielä kuskailla lasta kavereillekin sillä omalla iltavapaalla tai viikonloppuna. Totta, paljon helpompaa kuskata lapsi muiden hoidettavaksi pois jaloista. Eikö olisi vielä helpompaa antaa lapsi adoptoitavaksi, ei olisi riesana sitäkään vähää? Samaa mieltä aiemman kanssa, 500-1000 e/kk hoitomaksuksi näille hupihoidattajille!

viikossa jotain näistä pk-kavereista teille leikkimään?

Eräs jo ehtikin antaa hyviä vinkkejä lapsien tapaamiseen. Erittäin hyvä voisi olla tarjota hoitokaverille lyhennetty päivä silloin tällöin tai kokonaan vapaa, näin mekin ollaan tehty. Lisäksi ajelemme kaveri/sukulaisperheisiin myös matkojen päähän, ei voi olla ongelma mikäli lapsen pääsee hoitoonkin viemään. Sitten on vielä käytettävissä ne illat ja viikonloput. Samoin miettisin teidän sijassanne lapselle jotain harrastusta, esimerkiksi lasten jumpassa tapaa kivasti kavereitakin. Siinähän voi kyydissä kulkea vaikka kaveri mukana. Suosittua oli sekin että minä tai mies otettiin vanhempi joko yksin tai kaverinsa kanssa uimaan/hiihtämään/hoploppiin, vain mielikuvitus rajana. Ihan oikeasti on muitakin vaihtoehtoja kuin tunkea se isompi hoitoon, se on vain järjestelykysymys. Mutta edelleen, varmaan helpompaa työntää se isompi pois jaloista. Yksikään 4 v ei kuitenkaan tarvitse stä kaveriseuraa päivittäin, kyllä muutama kerta viikossa täytyy riittää. Kotona ehtii askartelemaan, lukemaan, pelaamaan isomman kanssa vauvan nukkuessa ja vauvan kanssakin, kyllä meidän esikoinen muistelee haikeudella vieläkin tuota aikaa vaikka nyt on jo koululainen.

veisin lapsen osa-aikaiseen hoitoon, eikä ole laiskuudesta kyse. Tuon ikäinen lapsi miettii jo syy-seuraus -suhteita; vauva syntyi ja minä en pääse enää leikkimään kavereiden kanssa, vauvan vika siis.

2-3 päivää viikossa ei ole lapselle raskasta, vaan hyvää vaihtelua siihen, että ollaan suurin osa viikosta kotona ja mennään vauvan tahtiin.



Voi näitä asioita yrittää lapsen kannaltakin ajatella, eikä vain kiillottaa omaa kruunuaan sillä, että on hoitanut kaikki lapsensa täältä maailman tappiin kotona (ja koulunsakin tietysti käyvät kotiopetuksessa).

Joku ehdotti, että kavereita voi tavata illalla. Me ainakin tahdotaan olla perheen kesken illat ja viikonloput, kun ne päivät ja tarha-ajat ovat sitä varten, että lapsi tapaa kavereita. Ja joku toinen ehdotti, että hakisi tarhasta kavereita teille. No ihan kiva idis, mutta miksi tehdä asiasta noin hankala, kun saman voi toteuttaa helposti sillä, että vie oman lapsensa välillä tarhaan??

...jos iltapäivällä hakee päiväkodista pari lasta teille, kuin että vie ja hakee oman lapsensa sinne päiväkotiin? Ja jos nuo kaverit olisivat teillä vaikka klo 15-18 silloin tällöin, ei todellakaan kenenkään ilta siitä mene pilalle.

oikein odotan sitä hetkee ku jään äippälomal ja saan lapset kotiin päiväkodista niin ehtii taas tavata kavereita ja lapset pääsee leikkii yhes taas. nytkun arjet menee siinä et ite töis ,sit haetaa lapset ja kotiin syömää ja jo melkei iltapesuil ja nukkuu nii ei ehdita tavata oikee ketää ku viikonloppisin ja sillonki miel.ollaa perheen paris kotona.

oikeen ootan et päivisin ku ei mitään pakkoa viedä lapsia mihinkää nii fiiliksen mukaa joko touhutaa kotona, käydää kaupungil, mummolas tai kavereil tai niiden kans yhes jossain, kesäl rantsuu,huvipuistoihi jne. ei meilkä asu meijä lähel lapsel kamuja joten sit vaa vietävä ja pyydettävä kyläilee jos tuntuu et kaipaa seuraa.



t:se jol syntyy kolmas loppukeväästä ja heti ku jään pois töist nii kotii lapset .

haluun pitää sen 500e kk itelläni, silhä saa jo paljo bensaa reissata kauemmaksikin lapsel virikkeen luo jos muka koti on pahasta.

esikoinen oli eskarilainen, ja tietysti jatkoi eskarin. Keskimmäinen oli 4v, ja oli osa-aikaisena päiväkodissa (samassa kuin esikoisen eskari). Meille tämä oli erinomainen ratkaisu. Joku muu perhe olisi ehkä tehnyt toisin, ja ottanut keskimmäisen kokonaan kotiin ja ehkäpä vielä eskarilaisenkin.



Meillä tilanne oli hyvin sama kuin ap:llä, että alueen samanikäiset olivat hoidossa. Puistossa ja avoimessa pväkodissa oli 4-vuotiaalle leikkiseuraksi max 3-vuotiaita. Niiden kanssa tuohuamista riitti hyvin 2pvää/vko, ja sitten loppuina päivinä lapsi sai ikäistään seuraa. Nyt sitten esikoinen on koulussa, ja 5-v jatkaa edelleen kavereiden kanssa osa-aikaisena pväkodissa. Meidän alueella en tiedä ketään, joka olisi ottanut esikoisen pois päiväkodista kun vauva on syntynyt. Täyspäiväisenä ei tosin ole jatkanut kukaan.



Mutte tehkää te niin kuin teille on parasta.

4-5-vuotiaan jatkaa osapäiväisesti hoidossa, eihän se ole kerhoa kummempaa. Mutta alle 4-vuotiaan ottaisin kotiin, jollei olisi äärimmäisen tärkeää säilyttää hoitopaikkaa.

oikein yhtään mitään?

nämä lapset ovat päivän hoidossa ja iltaisin ovat menossa millon missäkin, lasten harrastuksia ym. niin sitten kun joskus saavat olla illan lasten kanssa niin eivät mielellään sillon anna lapsiaan hoitoon.

Niin ja minun ei tarvitse esikoista viedä hoitoon äitiyslomalla tai hakea hoidosta, sen hoitaa mies.

ap

viikossa jotain näistä pk-kavereista teille leikkimään?

Olemme tätä jo pidempään miettineet ja keskustelleet myös päiväkodin hoitohenkilökunnan kanssa ja näiden perusteella olemme tehneet päätöksen.



Esikoinen on ensimmäiset 2kk kotona kun vauva on syntynyt. Olemme tuolloin koko perhe osittain muualla kun kotona ja sillon on järkevämpää, ettei esikoisenkaan tarvitse olla hoidossa, koska vierailemme tuttujen luona, jotka asuvat muualla kuin missä me ja näemme harvoin.



Tuon jälkeen esikoinen on hoidossa klo: 8-12 ja kahtena tai kolmena päivänä viikossa ja mies tuo esikoisen kotiin samalla kun tulee ruokatunnille. Näin esikoinen saa yhä nähdä kavereitaan ja silti samalla voi tutustua sisarukseensa ja olla enemmän kotona.



Lisäksi minä pelkään, että tämä vauva on samanlainen kun esikoinen vauvana eli todella itkuinen ja valvottaa ja sillon ainakin ois hyvä, jos esikoinen olisi joskus hoidossa, jotta saan levätä. Voi tietysti olla niinkin, että vauva on helppo, mutta tiedossa on, että allergioiden riski on suuri ja sen lisäksi esikoinen on aistiyliherkkä ja tämä oli osasyy hänen itkuisuuteensa vauvana.



ap

niitä samanikäisiä tai hieman vanhempiakaan lapsia seuraksi päivällä ja iltaisinkin harvoin, vaikka osa näistä esikoisen päiväkotikavereista asuu tällä samalla alueella, heillä kuitenkin iltaisin monesti muuta menoa eivätkä ole kotona.

ap

Ihme hinku ihmisillä sosiaalistaa" lapset kauhean aikaisin.

Miksei siellä koulussa muka pärjäisi, jos ei ole samojen kavereidan kanssa viettänyt tarhaikää ?

Lapselle kehittyy vahva itsetunto, kun ei ole automaattisesti niitä kahtakymmentä "kaveria" siellä tarhassa, vaan pitää itse ( aluksi vanhempien tukeana) hankkia niitä kavereita ihan itse.

Sekin mua näissä jutuissa kummastuttaa, miksi ajatellaan, että lapsella on pakko olla samanikäisiä kavereita ? Minusta se ei ole ollenkaan niin tärkeää. Lapsi oppii itseasiassa enemmän sosiaalista kanssakäymistä silloin, kun kaveri onkin vanhempi tai nuorempi.

Kannatan ajatusta siitä, että tarhapaikasta pitää maksaa todellisten kustannusten mukaan ( tai ainakin enemmän kun täysi maksu nyt ), jos jompikumpi vanhemmista kotona.

Olet ihan varma, että vanhemmat mieluummin raahaavat näitä pikkusisaruksia mukana isompien lasten harrastuksissa?

Sä vissiin myös tunnet koko lähiseudun lapsiperheet, kun olet noin varma siitä, että esikoisellenne ei kavereita millään löytyisi?

vastauksia, kun 99 % vastaajista on sitä mieltä, että hoitoa pitäisi jatkaa.



Meillä on 3-vuotias ja ilman muuta ajattelin ottaa kotiin, kun vauva keväällä syntyy. Tuntuis tyhmältä ajella joka päivä 10 kilsaa päiväkotiin ja sen lisäksi vielä maksaa sitä (9 päivää maksaa käsittääkseni jotain 120 euroa kuussa), kun uskon lapsen viihtyvän kotonakin mun ja vauvan kanssa. Syksyllä alkaa sitäpaitsi kerhot ja sitä ennen voidaan käydä perhekerhossa.



Jotenkin vaan näitä vastauksia lukiessa tuntuu, että oon ihan paska äiti kun pidän lapsen kotona eikä lapsi saa muka tarpeeksi virikkeitä.

ja kuten jo kirjoitin niin olemme tehneet päätöksen. Tosin jos alkaa näyttää siltä, että esikoinen haluaa olla kaikki päivät kotona niin sillon hän saa olla kotona.

ap

niitä samanikäisiä tai hieman vanhempiakaan lapsia seuraksi päivällä ja iltaisinkin harvoin, vaikka osa näistä esikoisen päiväkotikavereista asuu tällä samalla alueella, heillä kuitenkin iltaisin monesti muuta menoa eivätkä ole kotona.

ap

Ihme hinku ihmisillä sosiaalistaa" lapset kauhean aikaisin.

Miksei siellä koulussa muka pärjäisi, jos ei ole samojen kavereidan kanssa viettänyt tarhaikää ?

Lapselle kehittyy vahva itsetunto, kun ei ole automaattisesti niitä kahtakymmentä "kaveria" siellä tarhassa, vaan pitää itse ( aluksi vanhempien tukeana) hankkia niitä kavereita ihan itse.

Sekin mua näissä jutuissa kummastuttaa, miksi ajatellaan, että lapsella on pakko olla samanikäisiä kavereita ? Minusta se ei ole ollenkaan niin tärkeää. Lapsi oppii itseasiassa enemmän sosiaalista kanssakäymistä silloin, kun kaveri onkin vanhempi tai nuorempi.

Kannatan ajatusta siitä, että tarhapaikasta pitää maksaa todellisten kustannusten mukaan ( tai ainakin enemmän kun täysi maksu nyt ), jos jompikumpi vanhemmista kotona.

Olet ihan varma, että vanhemmat mieluummin raahaavat näitä pikkusisaruksia mukana isompien lasten harrastuksissa?

Sä vissiin myös tunnet koko lähiseudun lapsiperheet, kun olet noin varma siitä, että esikoisellenne ei kavereita millään löytyisi?

En malta olla sanomatta, että onhan nyt siinä, että järjestää lapselle 2-3 kertaa viikossa leikkiseuraa kotiin, paljon kovempi työ kuin siinä, että vie lapsen osapäivähoitoon. Sitä paitsi, jos läheisimpiä leikkikavereita on vain muutama, niin ovatkohan vanhemmatkaan kovin iloisia, jos lähes joka viikko pitäisi olla antamassa lastaan leikkiseuraksi?

Joskus täytyy lähteä lääkäriin, neuvolaan yms. eikä aina jaksa kaikkia lapsia raahata.

Pääasia, että sinä jaksat, niin koko perhe voi hyvin

[/quote]

Siis ootko ihan tosissasi ?

Että kahden lapsen kanssa ei JAKSA käydä neuvolassa tai lääkärissä ?

Eihän tää voi enää olla totakaan, pääasia siis sun mielestä on, että ÄITI jaksaa, että ei tule yhtään väsymystä eikä huonoja hetkiä ? Varmaan heti on aivan masiksessa ja loppuunpalanut, jos hoitaa kahta lasta kotona ja joutuu vielä käymään neuvolassakin !

Entäs se lapsi ? Niin, hänenhän ON PAKKO saada samanikäisiä kavereita joka päivä, muuten ei kasva ollenkaan normaaliksi !

Ja pitääkö kaiken aina olla niin helppoa- yhtään ei voi itsestään puristaa, mutta kaksi lasta on kuitenkin saatava ?