Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aviovaimo! Menitkö naimisiin siksi miehen kanssa, että et olisi muuten saanut häntä
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...hoksaisivat tämän ketjun olevan jatkumo tuosta lapsenomaista "Avovaimo, etkö mene naimisiin koska toivot löytäväsi paremman" -trollista...
...hoksaisivat tämän ketjun olevan jatkumo tuosta lapsenomaista "Avovaimo, etkö mene naimisiin koska toivot löytäväsi paremman" -trollista...
Ei me tyhmiä olla, vaikka ollaankin naimisissa. Kaiketi joku oikeasti ihmettelee naimisiinmenoakin, joten siksi vastasimme. Usko tai älä, muut ovat ihan yhtä fiksuja kuin sinäkin.
...hoksaisivat tämän ketjun olevan jatkumo tuosta lapsenomaista "Avovaimo, etkö mene naimisiin koska toivot löytäväsi paremman" -trollista...
Ei me tyhmiä olla, vaikka ollaankin naimisissa. Kaiketi joku oikeasti ihmettelee naimisiinmenoakin, joten siksi vastasimme. Usko tai älä, muut ovat ihan yhtä fiksuja kuin sinäkin.
Taisi ainakin sinuun alkuperäinen kalikka kalahtaa ja kovasti, kun ryhdyt mainostamaan naimisissaoloa vastauksessasi kommenttiin, jossa naimisissa oloa tai olemattomuutta ei mainita sanallakaan. :D
Naimisissaolo ei ehkä tyhmistä, mutta sisälukutaidottomuus kyllä. Onneksi on aikuiskoulutus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en miestä enkä itseäni. Me menimme naimisiin siksi, että koimme sen järkeväksi kun suunnittelimme perustavamme perheen.
Talossamme on edelleen ovi,mistä saa lähteä heti jos tuntuu siltä. Vapaaehtoisesti tässä silti ollaan yhdessä. Ei avioliitto sitä ole miksikään muuttanut. Tilaa on hengittää kummallakin ja kumpikin tietää, että jos toinen lähtee, ei toinen perään vingu.
Mutta avioliitto siviilisäätynä tuntui hyvältä ratkaisulta, koska halusimme lapsia ja elää perheenä yhdessä.
Emme tarvinneet vapauteen mitään keinotekoista avoliittohässäkkää osoittamaan, että vaikka olemme yhdessä, olemme sitä vapaaehtoisesti. Koen sen jotenkin lapselliseksi kiukutteluksi ja teinimäiseksi uhmaamiseksi. Joskus on vain järkevämpää tehdä tällaisia ratkaisuja.
Eli meillä ei ollut tarvetta ns. polttaa rintaliivejä vapaan liiton puolesta. Koemme silti itsemme vapaiksi, vaikka meidät on vihitty. Avioliittoa takana 16 vuotta ja edelleen olemme sitä mieltä, että toinen on sellainen persoona, että haluamme elää yhdessä.
sain yhdellä sopimuksella (avioliitto) monta juridista paperia hoidettua kerralla. Ei nyt tarvitse tehdä testamentteja, ei erikseen tunnustaa lapsia ja ilmoitella lähintä omaista minnekään/kenellekään. Ja toi se jonkunlaisen turvatun aseman yhteiskunnan silmissä.
menimme naimisiin avioliiton juridisten vaikutusten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain yhdellä sopimuksella (avioliitto) monta juridista paperia hoidettua kerralla. Ei nyt tarvitse tehdä testamentteja, ei erikseen tunnustaa lapsia ja ilmoitella lähintä omaista minnekään/kenellekään. Ja toi se jonkunlaisen turvatun aseman yhteiskunnan silmissä.
menimme naimisiin avioliiton juridisten vaikutusten vuoksi.
Sinällään tämä on loogista. Avioliitollahan ei instituutiona ole koskaan ihmiskunnan historiassa ollut perusteita rakkaudessa, vaan se on tapana ja instituutiona kehitetty hallinnon, politiikan sekä talouden tarpeisiin: avioliitolla on hoidettu yhteisöjen - valtioiden, kylien tai sukujen - välejä, tehty politiikkaa ja edukkaita kauppasopimuksia.
Ns. rakkausavioliitto on viime vuosisadan vaihteen jälkeen lanseerattu, verrattain uusi muoti-ilmiö. Siihen asti täälläkin mentiin ensin naimisiin, sitten vasta tutustuttiin: tai jos kihlattu asui riittävän lähellä, vähän silmäiltiin jo ennen sitä.
Tätä rakkausavioliiton lyhytikäisyyttä ja muoti-ilmiön olemista tukevat kyllä nätisti kaikki, jotka kertovat menneensä vihille "juridisista syistä".
Rakkautta sormuksilla ei siis ilmaistu, vaan tehtiin sopimus lasten huoltajuuksista, asuntolainan osituksista ja siitä, kuka saa telkkarit ja kuka tietokoneet, jos ero tulee.
Ja sehän tulee nykyään useimmille.
Kalliiden häiden jälkeen kahta koomisempaa.
Eikä tarvitse viisastella: olen katsonut vierestä tämän pelleilyn riittävän monesti tietääkseni, että avioon mennessä todella kannattaa merkitä omaisuutensa itselleen, muuten siitä pääsee äkkiä eroon.
sain yhdellä sopimuksella (avioliitto) monta juridista paperia hoidettua kerralla. Ei nyt tarvitse tehdä testamentteja, ei erikseen tunnustaa lapsia ja ilmoitella lähintä omaista minnekään/kenellekään. Ja toi se jonkunlaisen turvatun aseman yhteiskunnan silmissä.
menimme naimisiin avioliiton juridisten vaikutusten vuoksi.
Sinällään tämä on loogista. Avioliitollahan ei instituutiona ole koskaan ihmiskunnan historiassa ollut perusteita rakkaudessa, vaan se on tapana ja instituutiona kehitetty hallinnon, politiikan sekä talouden tarpeisiin: avioliitolla on hoidettu yhteisöjen - valtioiden, kylien tai sukujen - välejä, tehty politiikkaa ja edukkaita kauppasopimuksia.
Ns. rakkausavioliitto on viime vuosisadan vaihteen jälkeen lanseerattu, verrattain uusi muoti-ilmiö. Siihen asti täälläkin mentiin ensin naimisiin, sitten vasta tutustuttiin: tai jos kihlattu asui riittävän lähellä, vähän silmäiltiin jo ennen sitä.
Tätä rakkausavioliiton lyhytikäisyyttä ja muoti-ilmiön olemista tukevat kyllä nätisti kaikki, jotka kertovat menneensä vihille "juridisista syistä".
Rakkautta sormuksilla ei siis ilmaistu, vaan tehtiin sopimus lasten huoltajuuksista, asuntolainan osituksista ja siitä, kuka saa telkkarit ja kuka tietokoneet, jos ero tulee.
Ja sehän tulee nykyään useimmille.
Kalliiden häiden jälkeen kahta koomisempaa.
Eikä tarvitse viisastella: olen katsonut vierestä tämän pelleilyn riittävän monesti tietääkseni, että avioon mennessä todella kannattaa merkitä omaisuutensa itselleen, muuten siitä pääsee äkkiä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tarjosi kilpailuetuna jotain mitä kukaan muu ei ollut vielä tarjonnut:turvaa, sitoutumista, kotia,lapsia. Tämän paketin kuulumisen hänen tapailuunsa hän teki selväksi melko pian tutustuttuamme. Avioiduimme alle 2v tutustumisesta. Ei olla uskiksia tms. Luulen, että mieheni motiivi oli sitouttaa saaliinsa.
se rakkaus olekaan tärkeä avioitumisen perustelu!
Onnea valitsemallanne tiellä aviovaimot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten en olisi hänen kanssaan hankkinut lapsiakaan. Olimme kyllä aika monta vuotta yhdessä ennen avioliittoa, mutta siitä oli kuitenkin sovittu ja kihloihinkin menty. Kun alkoi olla aika hankkia yhteistä omaisuutta ja aloimme toivoa perheenlisäystä, menimme naimisiin.
Eli en olisi miehen kanssa, jos emme olisi naimisissa. Olisin naimisissa toisen miehen kanssa tai sitten eläisin yksikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten mies murtui. Oli aika rankkaa, mutta kyllä tää avioelämän autuus on korvannut kaiken. Suosittelen lämpimästi :)
Rakkaudestahan avoliitossakin kai ollaan. MInulle on henkilökohtaisesti ihan sama ovatko ihmiset keskenään avio- vai avoliitossa. Se sitoutumisen muoto, joka itselleni oli ensiarvoisen tärkeä, oli kuitenkin se avioliitto. Onneksi rakastamani mies oli samoilla linjoilla, koska muuten emme olisi jatkaneet yhdessä.
se rakkaus olekaan tärkeä avioitumisen perustelu!
Onnea valitsemallanne tiellä aviovaimot.
ei se mun ja mieheni toisiamme kohtaan tuntemaa rakkautta vähennä, että menimme naimisiin siksi, että koimme, että toisiinsa sitoutuneiden ihmisten, jotka haluavat perustaa perheen, kannattaa olla ennemmin naimisissa kuin avoliitossa avioliiton oikeusvaikutusten takia. Ei meidän tarvinut naimisiinmenolla todistella muille tai toisillemme rakkauttamme - kyllä me rakastimme ja rakastamme toisiamme ihan hullun lailla avioliitosta riippumatta. Jos avioliitolla ei olisi sellaisia juridisia vaikutuksia, kuin sillä on, emme olisi välttämättä menneet naimisiin, koska rakkauden ja sitoutumisen takia se ei ole mitenkään välttämätöntä tai edes tarpeellista. Miksi rakkauden pitäisi olla avioitumisen ykkösperustelu, onko sellainen rakkaus tai sellainen avioliitto jotenkin parempi, jossa merkittävä juridinen päätös tehdään ainoastaan tunteen perusteella?
Alue: Aihe vapaa
sain yhdellä sopimuksella (avioliitto) monta juridista paperia hoidettua kerralla. Ei nyt tarvitse tehdä testamentteja, ei erikseen tunnustaa lapsia ja ilmoitella lähintä omaista minnekään/kenellekään. Ja toi se jonkunlaisen turvatun aseman yhteiskunnan silmissä.