vanhempi lapsi päivähoidossa ja äiti vauvan kanssa kotona- onko järkeä

kun lapseni menee kouluun, 7-vuotissynttäreistä on kulunut aikaa 8 ja puoli kuukautta. 8-vuotissynttäreihin hänellä on koulun alkaessa aikaa 4 ja puoli kuukautta.

Mun poika käykin kerhossa kolmena päivänä viikossa. Ei vie kenenkään hoitopaikkaa. Hyvin on sisaruussuhteet kehittynyt. On kotonakin paljon, mutta saa nähdä myös muita lapsia.

Muistakaa hakea niitä kerhopaikkoja, koska muuten kunta ei tiedä kysynnästä mitään.

Virikehoito maksetaan verorahoilla ja siksi siitä tulisi käydä julkista keskustelua milloin se on paikallaan ja milloin ei. Varsinkin kun samaan aikaan keskustellaan isoista päiväkotiryhmistä ja päivähoitopaikan saamisen vaikeudesta.



Lapsen paikka on kotona jos äiti on kotona. Tämä on ihan mielestäni selviö, että jokainen hoitaa omat lapsensa silloin kun ei käy töissä (poislukien tietenkin erikoistapaukset kuten sairaus, mielenterveysongelmat perheessä jne.). Lapsen ei tarvitse pitää siitä, että hän joutuu jäämään pois päiväkodista. Lapsi voi huutaa päivät pitkät tylsyyttään, ei haittaa. Vanhempien velvollisuus on hoitaa lapsensa silloin kun ovat kotona ja järjestää heille sopivasti tekemistä niin ettei päivistä tule aivan kamalia vanhemmille lapsille.

Entäs jos alatte perheiden kanssa kysellä? MLL:n toimintaan ei tarvitse monta aikuista.



Kunnalle tulee halvemmaksi perustaa kerho kuin antaa teidän käyttää niitä päivähoidon kokopäiväpaikkoja.

Lapsen ei tarvitse pitää siitä, että hän joutuu jäämään pois päiväkodista. Lapsi voi huutaa päivät pitkät tylsyyttään, ei haittaa.

Minulle tutut ammattikasvattajat ovat sanoneet, että ei kotona tarvitsekaan olla niin ihmeellistä virikettä ja tylsääkin saa olla, se kehittää mielikuvitusta.

Usein ulos, kauppaan ja puistoon ja joskus harrastamaan tai kerhoon, niin se riittää taaperolle ja eskarilaiselle.

Tylsyys on lapselle ihan hyvä asia.

Olen vauvan kanssa kotona elokuulle 2012, onko järkeä ottaa esikoinen siksi aikaa pois päiväkodista, viedä kerhoon, sitten pois kerhosta ja takaisin päiväkotiin? Pääseekö edes samaan päiväkotiin? Esikoinen on nyt 4 v 9 kk ja vauva syntyy helmikuussa. Esikoisella alkaisi eskari elokuussa 2012 ja haluan hänet samaan paikkaan missä tutut hoitokaverit on.

Ajattelin pitää päiväkotipaikan ja muuttaa sen 2 päivää viikossa-sopimukseksi mutta onko se kamalan väärin vai??? Kerhoon on yli 7 km matkakin ja päiväkoti olisi kävelymatkan päässä.

Lapsen ei tarvitse pitää siitä, että hän joutuu jäämään pois päiväkodista. Lapsi voi huutaa päivät pitkät tylsyyttään, ei haittaa.

Minulle tutut ammattikasvattajat ovat sanoneet, että ei kotona tarvitsekaan olla niin ihmeellistä virikettä ja tylsääkin saa olla, se kehittää mielikuvitusta.

Usein ulos, kauppaan ja puistoon ja joskus harrastamaan tai kerhoon, niin se riittää taaperolle ja eskarilaiselle.

Tylsyys on lapselle ihan hyvä asia.

jos lapsi on kerhossa kaksi tai kolme kertaa viikossa niin se on hyvä, jos lapsi on päiväkodissa kaksi tai kolme kertaa viikossa niin se on paha ja väärä asia. miksi näin?

jos lapsi on kerhossa kaksi tai kolme kertaa viikossa niin se on hyvä, jos lapsi on päiväkodissa kaksi tai kolme kertaa viikossa niin se on paha ja väärä asia. miksi näin?

Kerhopäivä on 1-3 tuntia ja päiväkotipäivä usein kahdeksantuntinen. Kerhossa ei nukuta unia eikä syödä ruokaa (aina). Siellä käydään, kun päiväkoti on päiväajan koti. Se on aika lailla eri asia.

Kerhopäivä on 1-3 tuntia ja päiväkotipäivä usein kahdeksantuntinen. Kerhossa ei nukuta unia eikä syödä ruokaa (aina). Siellä käydään, kun päiväkoti on päiväajan koti. Se on aika lailla eri asia.

8-12 tai 9-12 jos lapsi syö aamupalan kotona. Miten se on lapselle pahaksi ja kerho hyväksi? Paitsi että päiväkodissa saa lämpimän ruuan ja kerhoon viedään eväät.

8-12 tai 9-12 jos lapsi syö aamupalan kotona. Miten se on lapselle pahaksi ja kerho hyväksi? Paitsi että päiväkodissa saa lämpimän ruuan ja kerhoon viedään eväät.

No ei se sitten tietenkään olekaan. Puoli päivää kolmesti viikossa on melkein sama kuin kerho.

Mutta arvaisin, että useampi vie sen esikoisen päiväkotiin kokopäiväpaikalle, jolloin se on ongelma. Tai pitää lasta siellä viisi päivää viikossa. Se on minusta väärin kaikkia, paitsi laiskaa kotivanhempaa, kohtaan.

että onko äidit laiskistuneet? :)



Tai sitten olen vain ns. outo äiti. Minulla on lapset olleet kotona aina. Tällä hetkellä 2 lasta, kolmas tulossa. Lapset 4v ja 1v.

Kuljemme lasten kanssa kerhoissa ja kavereilla.

Kotona ollessa, puen lapset ja mennään tuohon ulos leikkimään. Jos on kurja sää, on esikoiselle varattuna A3 arkkeja paperia, vesivärit yms. Aika kuluu rattoisasti :) On olohuoneessa lakanoista rakennettua majaa ja vähän kaikenlaista viritystä :)

Eriasiahan se kyllä sitten on, jos lapsi on tottunut siihen että saa joka päivä viilettää päiväkodissa, yhtäkkiä jos kokonaan repästään pois kavereiden luota, voi olla aika tympeä tilanne. Ja silloin onkin omasta mielestäni ok että lapsi jatkaa vaikka parina päivänä viikossa siellä oloa.



Mutta minä tunnen henkilöitä, jotka ovat kyllä kotona ja lapsi menee päiväkotiin vasta kun vauva syntyy. Sitä minä ihmettelen! Syynä yleensä on ollut se, että vauva tarvitsee äidin läsnäoloa 100%. Eräs laittoi lapsen hoitoon hänen ollessaan melkein 2v ikäinen. Kuopuksen syntymän takia.

Mutta arvaisin, että useampi vie sen esikoisen päiväkotiin kokopäiväpaikalle, jolloin se on ongelma. Tai pitää lasta siellä viisi päivää viikossa. Se on minusta väärin kaikkia, paitsi laiskaa kotivanhempaa, kohtaan.

eikä kukaan pidä lastaan hoidossa 5 päivää viikossa, tai 8 tuntia kerrallaan.

Mutta arvaisin, että useampi vie sen esikoisen päiväkotiin kokopäiväpaikalle, jolloin se on ongelma. Tai pitää lasta siellä viisi päivää viikossa. Se on minusta väärin kaikkia, paitsi laiskaa kotivanhempaa, kohtaan.

eikä kukaan pidä lastaan hoidossa 5 päivää viikossa, tai 8 tuntia kerrallaan.

on 2 v ja 6 kk lapset. tulen näiden kanssa kotona totaalisen hulluksi. ymmärrän todella hyvin miksi yleensä isompi on tarhassa. no, en ehdi täksi kevääksi mitään paikkaa lähi pk:sta enää saada, joten nyt vaan kärsin tämän kevään ja syksyllä sitten töihin, huoh.



vanhempi todella verenhimoinen pikku pahis ja vauvalla hengenlähtö lähellä ellei koko ajan sylissä :/



ja kyllä tuli vähän liioiteltua, oli (taas) rankka päivä

väliajoin myös siitä, kuinka muutokset ovat pahasta pienelle lapselle ja rutiinit tulisi säilyttää perusturvallisuuden ylläpitämiseksi.



Mitähän se mun kolmivuotias tykkäisi, kun kuopuksen synnyttyä nykäisisin sen tarhasta kotiin katselemaan imetystä ja kuuntelemaan vauvan itkua? Odottelemaan, että päästään päivällä hetkeksi pihalle, jossa se saa yksin kaivella vähän hiekkalaatikkoa? Juuri kun se on vajaan vuoden totutellut tarhaelämään ja saanut ensimmäisen tärkeän ystävänsä? Ja sitten kun sitä auvoisaa kotielämää olisi kestänyt ehkä puolitoista vuotta, niin hakisin sille uuden tarhapaikan uudesta tarhasta ja pistäisin sen totuttelemaan siihen?

4- ja 5 -vuotiaat, pois tarhasta kun nuorin syntyi. Voi sitä retostelun määrää asialla siitä kuinka hän itse kyllä jaksaa hoitaa lapsensa. Voin kuvitella kuinka tämä mamma on juurikin täällä ensimmäisten joukossa kivittämässä virikehoitolapsien vanhempia ja poistamassa subjektiivista päivähoito-oikeutta.



Noh, ei mennyt kuopuksen syntymästä kuin kuukausi, niin jo alkoi facabookin statuksissa jatkuva narina siitä, että kuinka vanhemmat lapset tappelee vain keskenään ja kitisee koko ajan ettei oo mitään tekemistä.

Että kun kaikki kaverit on päivisin hoidossa ja naapuruston muksut myös. Että mitä noiden kanssa nyt tekis ja keksis.

Ja että ottaisko joku vanhemmat lapset hoitoon siksi ja siksi aikaa kun pitäis käymään vauvan kans siellä ja täällä.



Niitä oli suorastaan tuskallista lukea niitä statuksia kun teki mieli kommentoida niihin, että mihin se kotihoidon gloria yhtäkkiä hävis. Lopulta piilotin koko tyypin statukset näkyvistä kun en jaksanut enää...



Mutta tässä meillä malliesimerkki siitä kuinka leppoisaa ja mukavaa niillä päiväkotiin tottuneilla lapsilla on siellä kotona sitten keskenään nahistella. Ei tainnut mamma laittaa niitä edes kerhoon kun on just sitä sorttia, että "lapsille riittää vain koti, ei ne mitään virikkeitä tarvi". Onneksi niistä vanhin pääsee ensi syksynä eskariin eli se nyt ainakin pääsee vähän mamman helmoista pois.

Hän vastustaa päivähoitoa ja varsinkin virikehoitoa henkeen ja vereen, mutta ei muuta teekkään kuin parkuu arjen raskautta. Taaperon kanssa pärjää mutta 4 v ja 5 v lapsilleen ei keksi mitään tekemistä. Lapsilla ei ole edes kavereita ollenkaan, omilla 4 v ja 5 v lapsillani on kavereita tosi paljon kun ovat päiväkodissa. Sisko paasaa että lapset tulee osaksi perhettä ja elämää, muttei silti meinaa päästä lasten kanssa kauppaan tai minnekään kun on niin hankalaa ja rankkaa ja vaikeatakin vielä lisäksi.

Onko kotihoito lapsen onni kun kotona on ärtynyt äiti joka ei jaksa eikä pysty mitään? Ei ole minusta.

4- ja 5 -vuotiaat, pois tarhasta kun nuorin syntyi. Voi sitä retostelun määrää asialla siitä kuinka hän itse kyllä jaksaa hoitaa lapsensa. Voin kuvitella kuinka tämä mamma on juurikin täällä ensimmäisten joukossa kivittämässä virikehoitolapsien vanhempia ja poistamassa subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Noh, ei mennyt kuopuksen syntymästä kuin kuukausi, niin jo alkoi facabookin statuksissa jatkuva narina siitä, että kuinka vanhemmat lapset tappelee vain keskenään ja kitisee koko ajan ettei oo mitään tekemistä.

Että kun kaikki kaverit on päivisin hoidossa ja naapuruston muksut myös. Että mitä noiden kanssa nyt tekis ja keksis.

Ja että ottaisko joku vanhemmat lapset hoitoon siksi ja siksi aikaa kun pitäis käymään vauvan kans siellä ja täällä.

Niitä oli suorastaan tuskallista lukea niitä statuksia kun teki mieli kommentoida niihin, että mihin se kotihoidon gloria yhtäkkiä hävis. Lopulta piilotin koko tyypin statukset näkyvistä kun en jaksanut enää...

Mutta tässä meillä malliesimerkki siitä kuinka leppoisaa ja mukavaa niillä päiväkotiin tottuneilla lapsilla on siellä kotona sitten keskenään nahistella. Ei tainnut mamma laittaa niitä edes kerhoon kun on just sitä sorttia, että "lapsille riittää vain koti, ei ne mitään virikkeitä tarvi". Onneksi niistä vanhin pääsee ensi syksynä eskariin eli se nyt ainakin pääsee vähän mamman helmoista pois.

4- ja 5 -vuotiaat, pois tarhasta kun nuorin syntyi. Voi sitä retostelun määrää asialla siitä kuinka hän itse kyllä jaksaa hoitaa lapsensa. Voin kuvitella kuinka tämä mamma on juurikin täällä ensimmäisten joukossa kivittämässä virikehoitolapsien vanhempia ja poistamassa subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Noh, ei mennyt kuopuksen syntymästä kuin kuukausi, niin jo alkoi facabookin statuksissa jatkuva narina siitä, että kuinka vanhemmat lapset tappelee vain keskenään ja kitisee koko ajan ettei oo mitään tekemistä.

Että kun kaikki kaverit on päivisin hoidossa ja naapuruston muksut myös. Että mitä noiden kanssa nyt tekis ja keksis.

Ja että ottaisko joku vanhemmat lapset hoitoon siksi ja siksi aikaa kun pitäis käymään vauvan kans siellä ja täällä.

Niitä oli suorastaan tuskallista lukea niitä statuksia kun teki mieli kommentoida niihin, että mihin se kotihoidon gloria yhtäkkiä hävis. Lopulta piilotin koko tyypin statukset näkyvistä kun en jaksanut enää...

Mutta tässä meillä malliesimerkki siitä kuinka leppoisaa ja mukavaa niillä päiväkotiin tottuneilla lapsilla on siellä kotona sitten keskenään nahistella. Ei tainnut mamma laittaa niitä edes kerhoon kun on just sitä sorttia, että "lapsille riittää vain koti, ei ne mitään virikkeitä tarvi". Onneksi niistä vanhin pääsee ensi syksynä eskariin eli se nyt ainakin pääsee vähän mamman helmoista pois.

Kyllä olen hänen juttujaan kuunnellessani tullut siihen tulokseen, että virikehoito on monelle, varsinkin isommalle lapselle, enemmän kuin tarpeen. Ja tosiaan ihmetellyt, että miten siitä kotihoidosta tulikin yhtäkkiä niin kamalan raskasta, että joka välissä pitää siitä narista :)

2-v ja 5-v on ihan eri asia tässä jutussa. Itse olen sitä mieltä että alle 3-v kuuluu olla kotona jos vanhemmatkin on. Työskentelen päiväkodissa pienten osastolla ja voin kertoa-ei ole herkkua niillä pienillä ei. Nyt olen kotona 2v ja 3kk ikäisten lasteni kanssa, ei tämä nyt ruusuilla tanssimista ole, mutta en mä sellasta kuvitellutkaan :) En missään nimessä raaskisi olla erossa isommasta lapsestani, eikä hänkään varmasti viihtyisi isossa ryhmässä. Ja todellakin ne muksut tajuaa onko äiti töissä vai kotona (joku väitti etteivät ymmärrä muka missä äiti on..) Huoh. Mutta tää nyt on vaan mun mielipide.

on 2 v ja 6 kk lapset. tulen näiden kanssa kotona totaalisen hulluksi. ymmärrän todella hyvin miksi yleensä isompi on tarhassa. no, en ehdi täksi kevääksi mitään paikkaa lähi pk:sta enää saada, joten nyt vaan kärsin tämän kevään ja syksyllä sitten töihin, huoh.

vanhempi todella verenhimoinen pikku pahis ja vauvalla hengenlähtö lähellä ellei koko ajan sylissä :/

ja kyllä tuli vähän liioiteltua, oli (taas) rankka päivä

Kotiäidin elämä. Tuttua mullekin. Vauvaa sai varjella todella tarkasti. Hetkeksikään ei voinut jättää kahdestaan, mutta mitä sitten oikein odotit kun teit toisen lapsen?