Lue keskustelun säännöt.
Minusta sitten kehkeytyi huono äiti...
11.01.2011 |
Olen varmaan lasten kannalta katsoen arvaamaton, koskaan eivät tiedä, että onko äidin pinna nyt pitkä vai ratkeaako se jostain maitolasin kaatumisesta. Eilen viimeksi huusin rumia esikoiselle, 7 v., kun se tönäisi 2 v. sängyltään suoraan lastenhuoneen pöydän kulmaan. Lapsi itki sitten, kun hän on niin huono ja joutais vaikka kuollakin. Enkä edes säälinyt sitä, vaan olin ihan kuin en kuuliskaan. Ja tiedän, tuollaisen puheen jälkeen normaali äiti olisi nostanut lapsen syliinsä ja puhunut, mutta en minä. Ajattelin vaan sillä hetkellä, että kun toista pientä tönii noin, niin ei taatusti syliä saa palkaksi.
Kommentit (4)
huutanut, että joutais kuolla pois?? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän aina tarvitsekkaan jaksaa :) Kyllä saa väsyttää ja kiukutella lapsille takaisin.
Ikinä en ole muuten toivonut edes mielessäni, ettei lapset olisi olemassa tai sanonut heille mitään sen suuntaistakaan. Suuttuessa voin kyllä sanoa, että jos ei ala asettua, otan niskasta kiinni ja laitan terassille jäähtymään tai että nyt heitän kartanolle. Sekin tuntuu jo rumalta sanoa, että lapsi voi sitten pelätä alituiseen, että kohta joutuu ulos.
huutanut, että joutais kuolla pois?? :(
mutta niin inhimillistä. Oli ihan oikein reagoida 7-vuotiaan tekoon, tapa vaan väärä. 7-vuotias todella jo tietää, ettei 2-vuotiasta tönitä ja pitäisi tajuta jo sekin että varoo 2-vuotiasta ihan erilailla kuin samanikäistä leikkikaveria.
Ehkä 7-vee on mustis ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja arvelee oikeasti että joutaisi jo kuollakin, koska kukaan ei häntä kaipaa. Yritä antaa kahdenkeskistä kiireetönstä aikaa ja välittämistä.