Mikä mua vaivaa, mistä ja millaista apua jne..?

Saatan jonkun hetken tuntea olevani tosi onnellinen vauvani ja mieheni kanssa, pusuttelen miestä ja lepertelen, on semmonen neutraali olo ja kaikki ihan perus hyvin, sitten kuin silmäniskusta kaikki romahtaa ja meikäläisestä on piru irti. Yksi sana,lause,toiminta tms joka ei miellytä, ja se on näkemiin sitten. Huudan esim. toisesta huoneesta miestäni apuun vauvan kanssa, ja jos en kuule hänen heti lähtevän tulemaan, niin voi mies parkaa! Sitten tulevat mieleen kaikki asiat,jotka ovat huonosti ja jotka stressaavat ja sitten ahdistaa ja lujaa. Tekisi mieli repiä hiukset päästä, haukon vain henkeä ja rukoilen mielessäni poispääsyä tilanteesta. Olen yhtäkkiä pelkkää vihaa täynnä! Tekisi vain mieli itkeä,mutta ei jaksa enää. Mielessä on vaikka mitä kauheita sanoja ja tekoja, joita en - luojan kiitos - ole toteuttanut. Vielä. Ei ole pieneen mieleenikään tullut tehdä vauvalle mitään, edes korottaa ääntä. Heti kun tunnen hermostuvani vauvan kanssa ollessani (tapahtuu iltaisin kun olen väsynyt enkä saa vauvaa nukkumaan) niin lähden rauhoittumaan ja mies jatkaa.

Niin kauhunsekaisia tunteita välillä että ihan päätä huimaa tällä hetkellä, kun olo on normaali. Mitähän tälle vois tehdä. Uskon,että tämä johtuu siitä,että meillä oikeesti talous tosi pielessä, miehen puolelta sukulaiset tuntuvat koko ajan kyseenalaistavan taitojamme perheenä (liekö mun vainoharhaisuutta vain), minä olin se joka vauvan ja kodin hoidin yksinäni kun mies oli töissä (on edelleen töissä,mut nyt on alkanu auttamaan mua kun musta on tullu "tällänen"), me joustetaan ja annetaan koko ajan saamatta koskaan takas mitään, koko ajan tulee vaan uutta paskaa niskaan. Ja kaikki tuo on pikkuhiljaa muuttanut mua...no..hulluksi ?