Naisetko/ kotiäiditkö ne vastustavat subjektiivista päivähoito-oikeutta?

jos itse on kotona. Eri asia, jos on mielen- tai terveydellisiä ongelmia. Ei mun mielipiteet perustu etuuksiin, vaan lasten hyvinvointiin.

Mä kokisin viisaammaksi tavaksi tukea lapsiperheitä perheverotusmallin käyttöönotolla.

ainakin meistä pätkätyöläisistä ja aktiivisesti töitä hakemista moni joutuu jättäytymään pitkäaikaistyöttömäksi tai kokonaan kotiäideiksi. Minä en ainakaan ala "heittelemään" lapsiani hoitopaikasta toiseen, mikä olisi edessä, jos pysyviä hoitopaikkoja ei olisi (ja ne pysyvät myös työttömyyspätkien aikana, vaikkei niitä tietenkään silloin käytetä 100%).



Jotenkin moni tuntuu unohtavan mitä tämä nykyajan työelämä on, vaihtoehdot kun eivät ole 100% pysyvä jatkuva työ ja toisaalta 100% työttömyys tai kotiäitiys tms.

t. ap

jos kotona oleva on kovin väsynyt, esim. jonkun sairauden tai masennuksen takia. Silloin on lapsen edun mukaista olla päivät pk:ssa.



Pätkätyöläisen lapselle en myöskään soisi sellaista arkea, että häntä riepolteltaisiin päiväkodista kotiin - toiseen päiväkotiin - kotiin - kolmanteen päiväkotiin ... huoltajan työpätkien mukaan.



Yleensä voi sanoa, että jos vanhemmat syystä tai toisesta vievät lapset hoitoon vaikka ovat itse kotona, niin ei se koti ole lapselle paras mahdollinen paikka viettää päiviänsä.



Itse hoidin lapsiani 5 vuotta kotona, mutta ymmärrän silti että kaikki eivät jaksa lapsiansa kotona hoitaa.

LAPASEN parasta, mitä äidit _ koti- tai ei - tuppaavat tekemään.



Toisaalta, on myös NAISTEN parhaaksi että hoitopaikkoja on niille jotka sitä oikeasti tarvitsevat kun niitä ei ole täytetty kotiäitien virikehoitolaisilla.

nro 2- olet vain 1 äiti, 80% suomalaisista äideistä tarvitsee päivähoitoat. ap

jos kotona oleva on kovin väsynyt, esim. jonkun sairauden tai masennuksen takia. Silloin on lapsen edun mukaista olla päivät pk:ssa. Pätkätyöläisen lapselle en myöskään soisi sellaista arkea, että häntä riepolteltaisiin päiväkodista kotiin - toiseen päiväkotiin - kotiin - kolmanteen päiväkotiin ... huoltajan työpätkien mukaan. Yleensä voi sanoa, että jos vanhemmat syystä tai toisesta vievät lapset hoitoon vaikka ovat itse kotona, niin ei se koti ole lapselle paras mahdollinen paikka viettää päiviänsä. Itse hoidin lapsiani 5 vuotta kotona, mutta ymmärrän silti että kaikki eivät jaksa lapsiansa kotona hoitaa.

Se että lapsi on hoidossa ei tarkoita etteikö lapsi olisi kotonakin. Jaksavatko ne vanhemmat sitten iltaisin, öisin ja viikonloppuisin lasta? Olisiko kuitenkin parempi että tälläiset ongelmat nousisivat esiin, jotta niihin voidaan saada apua? Eli hoidettaisiin itse ongelmaa.

Lisäksi jos rahan voisi korvamerkitä lapsiin kohdentuvaksi, sillä voisi tukea lapsiperheitä muuten.



Jep, ja olen nainen. Tosin töissäkäyvä sellainen (aikaan ollut tosin myös äitiysvapaalla, vanhempainvapaalla ja osan hoitovapaallakin).



Mitä tulee joidenkin mainintoihin pätkätyöläisistä yms. niin tuntuu että suurin kritiikki onkin kohdistunut äiteihin, jotka hoitavat pienempää kotona, mutta vievat isomman (mutta silti vielä pienen) hoitoon. Lähes kaikki ovat poikkeuksetta ymmärtäneet hoidontarpeen esim. masennuksen ja työnetsiminen vuoksi.

He, joiden lapset on ylisuurissa ryhmissä tai joutuvat jonottamaan paikkoja päivähoitoon. Todennäköisesti he, vai mitä ap?

jos kotona oleva on kovin väsynyt, esim. jonkun sairauden tai masennuksen takia. Silloin on lapsen edun mukaista olla päivät pk:ssa. Pätkätyöläisen lapselle en myöskään soisi sellaista arkea, että häntä riepolteltaisiin päiväkodista kotiin - toiseen päiväkotiin - kotiin - kolmanteen päiväkotiin ... huoltajan työpätkien mukaan. Yleensä voi sanoa, että jos vanhemmat syystä tai toisesta vievät lapset hoitoon vaikka ovat itse kotona, niin ei se koti ole lapselle paras mahdollinen paikka viettää päiviänsä. Itse hoidin lapsiani 5 vuotta kotona, mutta ymmärrän silti että kaikki eivät jaksa lapsiansa kotona hoitaa.

Se että lapsi on hoidossa ei tarkoita etteikö lapsi olisi kotonakin. Jaksavatko ne vanhemmat sitten iltaisin, öisin ja viikonloppuisin lasta? Olisiko kuitenkin parempi että tälläiset ongelmat nousisivat esiin, jotta niihin voidaan saada apua? Eli hoidettaisiin itse ongelmaa.

jos saavat päivät levätä.

Työäitinä maksan hoitomaksuja kahdesta lapsesta kuukaudessa 500e, vaikka todellinen kustannus on noin 2000 e. Kotiäitinaapurin perheessä hoitomaksu on 0 e, vaikka hoitopaikan kustannus on sama kuin työäidin lapsillakin. Mitä tasa-arvoista on siinä, että vain toinen maksaa - ja nimenomaan se, joka on töissä eikä siksi voi hoitaa lapsiaan.



Lisäksi virikelapset vievät lähipäiväkodista hoitopaikkoja, joten työäidit joutuvat viemään lapsiaan jopa 30 km päähän. Näin lapsen työpäivästä tulee epäinhimillisen mittainen. Kotiäidin lapset vie isä aamulla lähitarhaan ja hakee töistätullessaan pois.

ja olen kyllä jatkuvasti hermot kireällä 2-vuotiaan kanssa. Lisäksi lapsella on tosi vähän lapsikontakteja, koska kaveripiirissäni ei ole pienten lasten vanhempia. En itse usko, että tällainen totaalinen kotihoito on omalle lapselleni paras vaihtoehto. Joku mll:n perhekahvila kerran viikossa ei tunnu riittävän lapselle. Ja itse en jaksaisi tätä jatkuvaa kotona olemista.



No, mulla on niin kurja työpaikka odottamassa, ettei sinnekään huvita mennä (ja vielä vuorotyö, hankala noin pienen kanssa). Joten kärsin nyt sitten kotiäitiydestä :( Enkä kyllä odota kehuja tai sädekehää, tää nyt vaan on tällaista. Ja ymmärrän hyvin, että varsinkin kiinnostavaan työhön palaa mielellään!

Mun mielestä subjektiivinen päivähoito-oikeus ei pitäisi olla kaikkia koskeva vaan tilanteen mukaan katsottava. Esim. pätkätyöläisille ehdottomasti tämä oikeus. Sen sijaan täysin kotonaolevien lapset pitäisi ohjata kerhotoiminnan pariin ja sitä pitäisi kehittää.

Lapsen, joka pääsee mielisairaitten vanhempiensa luota päiväksi turvaan? - hän saisi sen hoitopaikan joka tapauksessa sosiaalisin perustein



Vai sittenkin naisen, joka huomasi lapset saatuaan, että ei ne olekaan nukkeja, menkööt muualle leikkimään.

Mun mielestä subjektiivinen päivähoito-oikeus ei pitäisi olla kaikkia koskeva vaan tilanteen mukaan katsottava. Esim. pätkätyöläisille ehdottomasti tämä oikeus. Sen sijaan täysin kotonaolevien lapset pitäisi ohjata kerhotoiminnan pariin ja sitä pitäisi kehittää.

Tahtoisin kuitenkin lisäksi kysyä vielä kotona olevilta äideiltä, mikä tekee sen arjen niin raskaaksi ettei jaksa olla lapsen kanssa koko päivää,vaan haluaa lapselle hoitopaikan? Luuletteko että töissä oleminen on lepoa ja lomaa?

Töissä käyvänä äitinä muistan kuinka helppoa ja kevyttä oli äitiysloman ja hoitovapaan aikana. Nyt jo useampi vuosi sitten töihin palaamisen jälkeen voin todeta että huomattavasti raskaampaa on mahduttaa työt ja perhe-elämä yhteen. Toki arjen rutiinit järkevästi suunniteltuna se onnistuu oikein hyvin. Mutta ihan perusasiat, kaupassa käymiset,asioiden hoitamiset, lääkärit jne. tehdään lapsen kanssa, ei työnantajan ajalla, eikä työnantajan ajalla lepäillä . Useat kotiäidit ovat kertoneet suoraan tarvitsevan näihin omaa aikaa.

Mun mielestä subjektiivinen päivähoito-oikeus ei pitäisi olla kaikkia koskeva vaan tilanteen mukaan katsottava. Esim. pätkätyöläisille ehdottomasti tämä oikeus. Sen sijaan täysin kotonaolevien lapset pitäisi ohjata kerhotoiminnan pariin ja sitä pitäisi kehittää.

Itse olen hoitovapaalla ja hoidan itse lapseni. Sitähän varten minä kotona olen. Lapset menevät päiväkotiin, kun minä palaan töihin.

lapsia tehdään jos niitä ei jaksa?

En tarkoita nyt heitä joilla on vaikka masennus tms. tullut vasta lasten synnyttyä, tai on pätkätyöläinen. Sen ymmärrän ettei halua hyppyyttää lasta eri hoitopaikoissa.



Mutta joillakin ei ole mitään syytä laittaa lapsia hoitoon. Esim. kun vauva tulee, isompi lapsi lähtee jaloista pois. Jopa 1-2 vuotiaita. Vaikka he eivät tarvitsekaan vielä virikkeitä kuten 3-4 vuotias.

Kerhot on keksitty!

On silkkaa jeesustelua väittää, että pelkkä kotona oleminen on hyväksi lapselle. Enkä tarkoita tässä nyt edes mitään ongelmaperheiden lapsia vaan ihan tavallisia lapsia myös.