***MAALISMASUT TAMMIKUUSSA***

Ootko millon viimeksi käynyt ultrassa? Millaisia painoarvioita olet saanut kun epäilet pikkaisen olevan kookas?

Ensimmäistäni kun odottelen niin kiinnostaa nämä :) Minulla menossa vasta rv 30+2, sf-mitta saman 29, eli keski- ja yläkäyrän välissä, mutta kuitenkin ultrissa pikkukaverimme painoarviot ja mitat ovat laahanneet hieman viikoista jäljessä..

Mietin tosiaan vaan tota sf-mittaa kun jostain lueskelin ettei sen varaan voi lapsen kokoarvioita laskea, koska sf-mitta vaihtelee paljolti mm. lapsiveden määrästä ja istukan koosta johtuen.

Olis kiva saada vaikka vähän vertailun vuoks mimmosia mittoja ja painoja muilla on :) Vaikka eihän ne toki välttämättä totuutta paljastakaan!



Eowya ja Möhö 30+4

Huomenta kaikille,



ja tervetuloa minunkin puolestani kaikki uudet.



Tuosta sf-mitasta on tullu nyt keskustelua niin täytyy nyt itsekin ottaa tähän keskusteluun osaa.



Elikäs mulla on sf-mitta ollut ihan alusta asti kaikkien käyrien yli. Mulla menee sellanen ihan oma käyrä siellä korkeuksissa :)



Tuosta neuvolakortista kun kattelen niin sf-mitan kehitys on ollut meikäläisellä tällaista:

rv 24+2 25 cm

rv 25+5 27 cm

rv 28+4 30 cm

rv 31+6 32 cm



Ultrissa ei olla huomautettu minulle, että meidän pienokainen olisi kovinkin suuri viikkoihin nähden. Viimeksi neuvolassa käydessäni kysyin neuvlatädiltä, että miltä se pienokainen hänen mieletään tuntuu, kun tunnustelee mahan päältä. Hän vastasi, että hänen näppituntumansa sanoo, että ihan normaalinkokoinen pienokainen siellä möllöttelisi. Perusteluina hän kertoi, että jos lapsi on kovin suuri niin sen pystyy aika helposti päättelemään kohtua painelemalla. Jos kohtua painellessa tuntuu vain lapsi eli ei pystytä tuntemaan lainkaan "pehmeää" tyhjää tilaa niin lapsi on tällöin tod.näköisesti ison kokoinen. Minun kohtua painellessa hän sanoi, että selvästi kohdussa on vielä tilaa, kun lapsi ei tunnu joka paikkaan, vaan siellä on "pehmeitä" tyhjiä paikkoja. Tosin lääkärineuvola on tuossa parin viikon kuluttua niin hän vielä tarkastaa tilanteen ja jos hänen mielestään asia on toisin niin sitten mennään tarkistusultraan ja tsekataan minkä kokoinen lapsukainen siellä oikeastaan onkaan.



Kuulumisia muuten, niin täällä iski flunssa-mörkö oikein toden teolla. Perjantain olin tosi kovassa kuumeessa ja se ei meinannut lainka helittää. Eilen ei onneksi enää kuumetta ollut, nuha ja köhä vain jäi. Täytyy nyt vaan toivoa, että nekin alkais hellittää niin eiköhän tämä tästä sitten.



mama*83 rv 33+1

Noista sf-mitoista puheenollen, tuli yhtäkkiä mieleen että multa ei ole koko tämän raskauden aikana sitä mitattu, enkä olisi koko mittaushommaa muistanu ellei täällä olisi ollut siitä puhetta. Luulempa, että mulla siihen mittaamattomuuteen on syynä se että käyn säännöllisin väliajoin ultrassa sokeriseurannassa ja vauva on ollut sopivan kokoinen, syntymäpainoarvio on tällähetkellä 3200g.



Mulle on viimesen viikon aikana ilmestynyt inhottava vaiva. Alaselkää ja alamahaa särkee inhottavasti, välillä sillai niinkun olisi kuukautiset alkamassa. Jostain luin et tää voi ennakoida synnytystä. Kyllä mää toivoisinki et tää syntyis pian, olo alkaa oleen melkosen tukala, mutta saishan se toisaalta pysytellä ja kasvaa vielä pari kolme viikkoa ainakin sisällä, nyt on kuitenkin vielä rv 34+3



Eipä muuta tule mieleen tällä erää

Pitkästä aikaa käydä skriivailemassa.

Neuvolassa kävin tossa alkuviikosta ja tuli sittenkin määräys sokerirasitukseen kun sf-mitta 30 ja vkoja oli 30+6 kattelin et esikoisesta 29 ja tokalla oli 28 (mulla ei oo pahemmin mittailtu tota sf-mittaa neukussa,edellinen lukema tais olla 25). Yök...mä inhoon sitä litkua ja sitä nälkää.

Saas nähä,sanoin ettei vauva oisi iso,mutta niin tokastakin sanottiin ja olikin 4210g painoa ja musta mun kokoon nähden vauva oli ISO!



Ollaan päästy muuttaa ja alkaa tavarat olee paikoillaan. Vielä on hyllyä mitä pitää laittaa ja tauluja seinille. Pinna sänkykin on koottu valmiiks ja vaunut oottanut jo varmaan puol vuotta tuolla..hihiii..



Muuta en ookkaan vaaville kerinny kattella. Pitäs hakee kellarista laatikollinen jos parikin vaatetta valmiiksi, pestä ja laittaa kaappiin. Odotan mammalomaa joka alkaapi 15.2, sitten pienin jää mun kanssa kotiin kun en turhaan taho viedä toisilta paikkaa. Itse kun tokaa olin laittamassa päiväkotiin niin meiän alueella ei ollu yhtään vapaana yhessäkään tarhassa ja tiesin että oli äitejä jotka vei tarhaan lapsen vaikka ite oli vauvan kanssa kotona. Mä en siis meinaa harrastaa semmosta vaan pidän kotona, mun homma olla kotiäiti ja vanhemmastakin on apua kun on jo sen verran vanhakin jo (10v).



Mut nyt pitää lähtee taas. Kohta ulkoilemaan ja sit on tätä hommaa vielä tässä.. ihanaa päivän jatkoa ja tervetuloa uudet.



Ipis ja jumppapulleroinen 31+5

Eowya: eihän tuo SF-mitta yksinään varmasti mitään sano, mun yhdellä ystävällä oli ihan järjetön lukema raskauden loppuvaiheessa (lähemmäs 40) ja ihan normaalikokoinen poika syntyi. Me käytiin 4D-ultrassa rv:lla 26 ja kokoarvio tuolloin oli päälle 919 g ja aikoinaan esikoisesta viikkoa aiemmin 623 g. Silloin arvioitiin hänen syntymäpainoksi 3200 g ja syntyi rv 41+3 3970 g. Tiesin koko ajan, ettei meille mitään kovin pienikokoista vauvaa tule, koska ollaan miehen kanssa molemmat oltu aika kookkaita syntyessä, mies vähän vajaa 4 kg ja minä 4,2 kg. Ollaan vieläkin isoja ihmisiä, eli pituutta ja leveyttä löytyy ;) Mä jotenkin automaattisesti ajattelen, että poika on isompi kuin tyttö syntyessään (eihän se mikään absoluuttinen totuus ole) ja olen ihan valmistautunut saamaan yli nelikiloisen kääryleen.



Mä en jännitä synnytystä (ainakaan vielä), enkä aio jännittää sitä ainakaan vauvan koon takia, koska se ei takaa helppoa/vaikeaa synnytystä. Mulla tuli pieni repeämä esikoisen synnytyksessä, sitä ei olisi edes tarvinnut ommella, mutta päättivät kuitenkin ommella, koska se sijaitsi niin lähellä peräaukkoa ja olisi myöhemmin voinut aiheuttaa ongelmia. Tyttö syntyi tosi hyvässä asennossa, eli vauvan asento vaikuttaa hyvin paljon synnytyksessä. En kokenut nelikiloista mitenkään työlääksi, mutta olen tosiaan itsekin iso ihminen. Onneksi pienet naiset saavat yleensä pieniä vauvoja. Toki poikkeuksia tähänkin on olemassa, mutta silloinhan usein päädytään sektioon, jos ei mahdu alateitse tulemaan.



Onpas sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti ymmärrätte mun pointin. SF-mitat ovat varmaan hyvinkin erilaisia, koska naiset ovat erikokoisia ja mallisia, kohtuja on eri kokoisia ja mallisia ym. Lapsiveden määrä on myös muuttuva tekijä. Mielestäni mulla oli esikoisesta pieni masu ja nyt tuntuu jotenkin isommalta. Mallikin on ihan erilainen, koska esikoisesta oli leveämpi sivuille ja nyt se pönöttää suoraan edessä. Sekin varmaan vaikuttaa.



Miaea ja Jaajo 33+1

Pakko sanoo tohon et pienet naiset saa pieniä vauvoja ni ei kyl mun kohalla,

ite 157cm ja 43kg(normisti) ja pungersin sen 4210g/52cm eikä mulle tosiaankaan mitään sektioo annettu vaikka tunsin et iso vaavi on tulossa ja kävin pelkopolillakin juttelemassa, tuntuu ettei otettu tosissaan, lisäks ennen syntymää ne teki tutkimuksen ja sano et ei tosiaan oo ees 4kg tää vauva...just joo...puilleen män. Nytten kun oon ottanu ton koon puheeks ni ne vaan naurahtaa,et kyllä sä oot jo yhen 4-kilosen synnyttäny niin ei tee ongelmaa toista synnyttää. Mulle jäi vaan huono fiilis siit synnytyksestä ku menetin niin paljon verta ja meni taju yms..ja olin monta päivää sängyssä vaan, ku ei saanu nousta. Sekö sitten unelma synnytys..hmm.. että sen kannalta jännittää vähän että miten nyt menee. Tosin tää taitaa jäädä meiän viimeseks (koskaan en sano 100 varmaksi)

ipis ja Minde samoilla viikoilla ku aiemmin..

Minulla on kokemusta! Kolmas näin pitkälle kestäny raskaus ja JOKA KERTA SF_mitta on ihan yläkäyrillä, joka kerta ihmiset jaksaa päivitellä mahan isoa kokoa jne. Eka kerralla pelkäsin että vauva on kauhean suuri ku jok'ikisen piti päästä mainittemaan kuinka iso maha mulla on. Poika syntyi alle kolmikiloisena, 2890g. Seuraavalla kerralla koko ei enää huolettanu koska tiesin että iso maha ja iso sf-mitta ei kerro vauvan koosta. Tyttö oli 3195g.



Oma teoriani on että olen pieni (157cm) joten vauva/kohtu ei mahu piiloon ja siks maha on suuri. IPANAPA: Oot sää kyllä pieni ku samat sentit ku mulla mutta tuo lähtöpaino mulla "vähän" enemmän, 60kg =oD



MIAEA: Mulla tosiaan kuten edellä kävi ilmi, niin esikoispoika oli pienempi ku seuraava, tyttö.



Meillä ultra-arviot on pitäny tosi hyvin paikkaansa ,ja tällä kertaa vauvan on arveltu olevan 3,5-kiloinen. Eli joka kerta vauva kasvais muutaman sataa grammaa ;o) Muuten ei ole mulla niin väliä mutta yli kolmikiloista haluan, koska oli raskasta ku sitä esikoista piti herätellä niin tiheään syömään ku oli niin pieni (3 h välein yötä päivää ja sitte ku sai lopettaa niin poika oliki jo tottunu ko. rytmiin).



IPANAPA: VAi ison SF:nki takia voi joutua sokerirasitukseen? Mää en oo koskaan käyny sokerirasituksessa. Ois pitäny ottaa neuvolakortti että ois saanu vertailun vuoksi laittaa niitä SF_mittoja mutta kyllä se viimeksi oli jotain 30+.



HIMPULAT: Kyllä vaan nuo menkkakivut on tavallaan supistuksia. Mutta mulla ollu rv 26 asti eikä silti mitään hätää. Voihan olla että kantsii neuvolassa tarkastuttaa tilanne, jos paikat onki jo kypsyneet.



PIKKUTIUHTIN kans samaa mieltä että Baby Björniä ei kannata ostaa, ku sitähän pietään nykyään niin epäergonomisenakin varsinki vauvalle, mullaki on sellanen kaapissa mutta Manducan hommasin.



SYNNYTYS: Ei jännitä ollenkaan vaan suorastaan ootan innolla =o) Ainut mikä jännittää on että kerkiänkö ajoissa sairaalaan kun Streptokokin takia olisi syytä. Ollaanki miehen kans jo puhuttu että mää lähen heti taksilla ja mies tulee perästä sitte kun lapsenvahti on tullu eli noin tuntia myöhemmin. Antibioottitipan pitäs keretä olla 2-3h synnytyksessä.



On tosi ihana kuulla että muillaki olo on malttamaton ja että synnytystä ootetaan vaikka siihen on vielä piiiitkästi jäljellä! Jotenki ku tuntuu että livetutut on aivan kauhuissaan että mitä sää nyt jo ootat/toivot synnytystä, vauva on aivan liian pieni jne. kyllä sitä vähintäänki "salaa" toivoo että pääsis tästä mahasta jo, vaikka tottakai vauva on vielä liian pieni syntymään.



Viime viikolla sain tosi kovia mahakipuja jotka sitte ilmeisesti johtu siitä että vauvan selkä paino niin pahasti vas. alavatsaan ja olin huusannu vähä liikaa, tehny lumitöitä ym. Eli nyt pitäs taas levätä, ei vauvan takia, vaan itteni. Kävin ylimääräsen neuvolareissun ja vauvan syke ja kaikki oli hyvin, ihan itse taian itteäni puukottaa. Ainaki viikonlopun lepo on hellittäny kipua.



Ens viikolla sentään vaihtuu jo helmikuu, joten kyllä se maaliskuukin sieltä tulee, joskus.



HANNELE rv 33+4



EOWYA:

Jäi näköjään vähä kesken tuo kirjotus äsken, EOWYALLE olin vielä kirjottamassa että me on heitetty siihen hätäkastekyselyyn vaan työnimet, oikeat nimet on päätetty vasta just ristiäisten alla. Tytön kohalla on ollu joka raskaudessa sama hätäkastenimi eli Helmi.



HANNELE + Asmo

Joo mä oon kirppu,en oo aliravittu tai anorektikko,oon vaan hentoluinen :0)



Joo tosiaan se laitto mut rasitukseen sen takia kun sf-mitta kasvaa yläkäyrillä ja vettä "aika hyvin", mutta vauva ei vaikuta isolle...hmm..niinhän ne viimeksi sanoi kanssa. mulla tää oli toinen mittaus...ootas katon...joo viimeksi mitattu 27+0 ja oli silloin 25.ja nyt siis viikoilla 30+6 oli 30.



Yks mitä ihmettelen et ekaa kertaa en syö vielä rautaa :O viimeksi ei ees mitannu ku sitä edellisessä oli 127. No mut ei sitten taas muuta..hömppä kaunikset kutsuu..



Ipanapa ja Minde 31+6

Hannele-81: Juu, ei myökään niin vakavissaan :) Mutta vähän jotain sinne suuntaan kuitenkin mietiskeltiin. Todennäköisesti menevät kuitenkin vielä uusiksi ennen todellista kastetta. Nuevolantäti kyllä kehaisi nätistä tytön nimestä, melkein tässä jopa toivoo tyttöä kun keksittiin niin kiva nimi :D



Miulla tuossa kerkesi jo hieman synnytys alkamaan pyöriä mielessä. Ensisynnyttäjänä taidan myös suht. paljon jännittää sitä pienokaisen kokoa.

Kuitenkin meillä on nyt asuntokaupat tässä ohessa meneillään, niin ne ovat toistaiseksi vieneet paljolti sijaa ajatuksilta. Ehken siis kerkeäkään tuhottomasti jännittää synnytystä :) Enemmän melkein mietin, että kun synnytykseen lähdetään niin asutaanko vielä nykyisessä asunnossa vai MISSÄ? :D



Eowya + Pikku-Möhö 30+6

Meiltä ei ole missään paperissa kysytty hätäkastenimeä, mutta se oikea nimi sinne tulisi kun on jo ihan varma mikä tästä tulokkaasta tulee. Kaikille ollut nimet valmiina ja julkistettu jo laitoksella tai jopa aiemminkin.



Viime neuvola käynnillä rv34+ sf-mitta oli 32cm eli aika keskitasoa. Painoarvion varmaan saa ens viikolla kun on lääkäri, edellisistä arviot olleet vähän alakanttiin, saas nähdä kuinka nyt. Oma paino on ihan uusilla kymmenillä, nyt noussut 20kg..



Armoton väsymys on vaivannut, eikä nukkumisesta meinaa tulla mitään kun joko selkää särkee tai närästää tai muuten vaan ahistaa. Hyvän asennon löytäminen on hankalaa.. Selkäsärky ei ole helpottanut yhtään, eilen kaivoin kättärin päivystyksen numeroa jo esille kun oli niin järkky kipukohtaus, meni sitten onneksi pahin ohi särkylääkkeellä, mutta hetken jo ajattelin että voiko kipu käynnistää synnytyksen tai jotain.



Ensimmäinen oikea hankinta on tehty eli löysin sellaisen pinnasängyn kuin halusin. Yhdistelmävaunut mitkä meinasin ostaa, Ora Taiga 2010, on loppu kaikkialta ja kyselin tehtaanmyymälästäkin että millois on tulossa tämän vuoden mallisto niin vastaus oli että helmi- maaliskuun vaihteessa, aika täpärälle menee että kerkee ne saada!



Sussi rv. 35+1

En halua säikäyttelemään ruveta, mutta oletko sattunut ajattelemaan, voisiko "selkäkipukohtaukset" olla supistuksia? Läheinen tuttu jäi töistä pois jo varhaisessa vaiheessa selkävaivojen vuoksi. Vasta sitten synnytyslaitoksella tajusi, että ne selkäkivut olikin ollut supistuksia, jotka jostain syystä tuntuivatkin selän puolella, poika syntyi 2kk etuajassa :/

Onhan kipuja toki monenlaisia, mutta tuli tää mieleen juurikin tuosta käyttämästäsi "kipukohtaus"-sanasta. Tsemppiä odotukseen kuitenkin, toivottavasti selviät kunnialla loppuu kivuista huolimatta!

Hätäkastenimistä on puhetta täällä ollut.. Meillä on hätäkastenimet valmiina, samat mitkä oli -09 syntyneelle tytölle. Tytön nimi ei sit ollukaan pikku neidin näköinen, joten ei sitä hätäkastenimeä sitten oikeaksi nimeksi laitettu. Saas nähdä saadaanko pojalle tuo valmis nimi laittaa vai pitääkö sekin muuttaa. Ollaan jo nyt pikku ukkelia kutsuttu Onniksi, mutta oikeaa nimeä siitä tuskin tulee.

Mulla supistukset tuntuu suurimmaksi osaksi selässä, joten sillä on selitetty myös sitä, miksi minun synnytyslähdöt on menny niin pitkiksi ja sitten kiireellä pitänyt sairaalaan mennä, kun ei niitä kipuja heti tunnista supistuksiksi. Välillä meinaa supistella kipeästikin ja heti tulee mieleen viime kertainen, kun koski niin paljon ja puudutteitahan tämä syöksysynnyttäjä ei tuu koskaan saamaan kun ei niitä ehditä laittaa. Tosin en tiedä pelkäänkö enemmän sitä kipua vaiko sitä, että miten kipeä selkä on sen urakan jälkeen, kun selkälihakset on niin jumissa. Mutta hyvillä mielin kuitenkin olen synnyttämään menossa, pitää vaan osata pyytää jotain lämmikettä tuohon selkään heti kun sairaalaan pääsee, ne lämpöpussit on maailman parhaita!



Kaikki tarvikkeet on vihdoin ja viimein saatu toppahaalaria vaille hommattua. Haalarinkin pitäisi varmaan ensi viikolla tulla, jos huuto.netin huuto menee läpi, tänään se onneksi päättyy. vaatteet on jo pesty ja viikattu valmiiksi, pitäisi varmaan sairaalakassia rueta miettimään, se lähtö kun onkin sitten niin nopea ettei siinä enää ehdi kassia pakkailemaan.



Ninppa ja Onni 33+5

Meillä ei ole nimiasiaa juurikaan vielä pohdittu. Eikä ehkä tarvitsekaan kun olen melko varma jo mikä kutsumanimeksi tulee.. Miehellä pitää vaan ”hyväksyttää” sitten kun sen aika on. Aika pitkälle minä olen poikienkin nimet aikoinaan miettinyt, mutta nyt tällä kertaa ei ole vaihtoehtoja edes.. Ja kun sukupuolikin on tiedossa, niin melko helppo homma. Kättärille olen synnyttämään menossa ja sinne ei mitään hätäkastenimi-kaavakkeita toimitella.



Mäkin olen herännyt vauvanvaatteiden pesuun.. Juuri pesin ja lanoliinitin villahousuja. :) Kiva kuulla että muutkin ovat löytäneet huuto.netin ihmeellisen maailman.. ;) Oon itse sieltä aika läjän huudellut vaippajuttuja ja tyttövaatteita. Osa vaatteista meillä on edelleen kaverin luona lainassa (joskaan ei enää käytössä), samoin turvakaukalo. Kaukaloa ei olla vielä edes sovitettu autoon, että mahtuuko noiden kahden isomman istuimen lisäksi.. Mitäs sitten tehdään, jos ei mahdu? Siinäpä kysymys..



Täälläkin selkä reistaa. Ei nyt pahasti, mutta kumminkin. Väsyy ristiselkä, niin että eteenpäin tekee mieli taivutella ja selkää pyöristellä. Samaten kyljissä välillä tuntuu väsymystä. Ja närästää vaihtelevasti. Nyt tuli vielä flunssaa perheeseen ja mua ysk-ysk-yskittää.. Niin että meinaa rakon pidätyskyky välillä loppua. =/ Obsidania aloitin ottamaan viikko sitten, kun hb oli miltei kymmenen viikon mittaustauon aikana tipahtanut. Oli nyt 109. Sf oli 29cm (30+3), keskikäyrän ja yläkäyrän puolivälissä, tasaisesti se siellä näyttää menevän ja kasvavan. Th oli sitä mieltä että tarjonta RT, välillä musta kyllä tuntuu että tilaa on vielä hetkittäin viipyä poikittainkin. Enkä nyt muutenkaan tiedä onko sillä tarjonnalla suurta merkitystä, kun en tiedä millä tavalla tämä täältä syntyy. Viiden viikon päästä on synnytystapa-arvio, kai siellä sitten tarjonnan mukaan otetaan kantaa ja jotain suositellaan.. Yleensä kyllä paikat on käynnistelyssä olleet sen verran epäkypsät, että suoraan kalvojen puhkaisuun ei ole päästy. Enkä haluaisi jäädä odottelemaan mitään spontaania käynnistymistä.. Ja taustalla siis sektio 01/08, jonka johdosta Cytotec-kypsyttely on kai poissuljettu vaihtoehto.. Vyöhyketerapeutilla käyntiä olen suunnitellut, sitten kun synnytystapa-arvio on tehty ja kuultu miltä paikat näyttävät käynnistysvaihtoehtojen kannalta. Ellei sitten päädytä suunniteltuun sektioon.



Synnytystä olen kyllä siis jo miettinyt. Tuntuu vaan että tuohon arviokäyntiin on aina vaan ikuisuus aikaa.. Helmikuulle olen yrittänyt sopia joka viikolle jotain ohjelmaa, jospas senkin kuukauden saisi kulumaan.. Mitään äkkilähtöä ennenaikaisesti en juurikaan omalle kohdalle usko osuvan, sen verran harvassa olleet mm. harkkasupparit. Mieli alkaa kyllä jo olla malttamaton, vaikka toisaalta olisi mm.firman projekteja tässä vielä tehtävänä ennen vauvan tuloa. Ja muutenkin vähän on kyllä mielessä se, mihin sitä taas on päätään työntämässä.. Tässä vaiheessa tätä onkin hyvä pohtia.. ;) yövalvomiset, syöttömaratoonit ja sen sellaiset pyörivät jo vähäsen mielessä. Ja se kuinka sitä jaksaa kolmen lapsen kanssa. Onneksi asioilla on tapana järjestyä.



Nyt oon parina yönä nukkunut kyllä ihmeen hyvin.. Ja vatsakin alkoi toimia Obsidanin myötä. Magnesiumia vähän jo harkitsin, mutta ehkä nyt katselen vielä hetken aikaa. Toissayönä tuli nimittäin äkkiherätys suonenvedon muodossa.



Huh, nyt alkoi väsyttää.. Tiedä sitten jaksanko kauppareissulle lähteä.. Oli suunnitelmissa kyllä, mutta ainahan ne suunnitelmat voi muuttua.. =D



Rusetti rv31-32

Lisäys vielä.. Painoarviokin olisi kiva jossain vaiheessa saada masun asukista. Th ei ottanut viime käynnillä mitään kantaa (muuta kuin tarjonnan osalta), sentään antoi seuraavan käyntiajan jo kahden viikon päähän siitä hetkestä. Siis joka toinen viikko täällä ainakin käydään tässä vaiheessa. Tais olla ”kilpailevalla” foorumilla kun joku kertoi käyntien olleen 30+ ja 34+. Mun mielestä tossa vaiheessa kuukauden tauko on kyllä liian pitkä. Vaikka aika rutiinilla noi käynnit näyttää menevän.. Mutta jotenkin vaan musta tuntuu nyttenkin olo vähän heitteille jätetyltä.. Lähinnä siis tuon vauvan painon suhteen. Välillä jo ehdin olla huolissani kun tuntui että vauva ja vatsa eivät juurikaan kasva. Mutta kai siihen SF-kasvuun sitten paljon luotetaan eikä th ainakaan viikko sitten kommentoinut että vauva pieneltä tuntuisi. Ja tuntuu se nyt mun omiinkin käsiin suuremmalta. Tulee aina jotenkin spurtteina sekä vauvan kasvu että vatsan. :) Meillä ei ole neuvolassa ultraa millä painoa arvioitaisiin, joten aika lailla sitä on th:n osaamisen varassa. Mulla taitaa se loppuviikkojen lääkärikin jäädä väliin, kun kerran olen menossa synnytystapa-arvioon. Nehän osuisi aika samalle viikolle.



Rusetti edelleen

Minultakaan ei ole kertaakaan mitattu sf-mittaa. Se on kyllä ihan hyväkin, koska niinkuin todettu, niin sehän ei oikeastaan kerro yhtään mitään. Vauvan asento vaikuttaa, samoin mittaaja plus että osalla kohtu on piilossa ja osalla taas hyvinkin etukenossa ja pullahtanut ulospäin.



Ainoa painoarvio meillä on tehty rv 30 ja se oli lähellä keskikäyrää. Odotan silti saavani pitkälti yli nelikiloisen vauvan, koska olin itsekin sellainen. Syntymäpaino tuntuu periytyvän jonkin verran, ja erityisesti äidin puolelta. Mitään pelkoa tai huolta en ole silti kokenut, koska äitikin selvisi. :) Yleensä naisen elimistö “valmistaa” juuri senkokoisen vauvan kuin mahtuu ulos, ellei sitten ole raskausdiabetestä. Virhetarjonta vaikuttaa ehkä eniten, mutta tosi usein vauva mahtuu syntymään ja harvemmin joudutaan puhtaasti koon takia leikkaamaan. Äidin aikuisiän koko on sitten ihan eri asia kuin syntymäkoko eikä sillä näyttäisi olevan yhteyttä siihen, mitä kokoluokkaa lantio on sisäpuolelta. Tarkoitan siis juuri, että minkä kokoinen vauva mahtuu vielä syntymään.



Tietysti ainahan sitä toivoisi pienipäistä, luisuharteista vauvaa. ;) Mutta tosiaan mitään kammoa en näin etukäteen ole kokenyt synnytystä kohtaan. Oletan ponnistusvaiheen olevan pitkä ja raskas, mutta toisaalta toivon, että kehoni saisi hoitaa sen itse. Etenkin puudutteet kuulemma hankaloittavat sitä. Mutta sitähän ei voi etukäteen suunnitella, saatan hyvinkin olla jo avautumisvaiheen 4 cm kohdalla enemmän kuin valmis täysvartalopuudutteeseen. x) (Ja lisätään vielä, että on ollut pahoja kuukautisia reippaine supistuksineen, joten tiedän, ettei sitä tukalaa oloa kestä, vaikka miten etukäteen tsemppaisi.) Mutta katsotaan, mitä tulee. :)

Itsellä kummankin tytön aikaan sf-mitta ollut samoissa lukemissa, vaikka tytöt painoi syntyessään 3780g ja 3030g. Joten minulla ainakaan ei sen mitan mukaan pysty sanomaan painoon yhtään mitään. Terkka sanoi tokan tytön aikaan, että tää tuntuu käsiin paljon pienemmältä ja niinhän se olikin. Itse veikkaan tätä kolmatta myös pienemmäksi kuin esikoista, vielä näilläkin viikoilla myllää niin paljon ja tehokkaasti, ettei asukas voi kovin iso olla, kun noin hyvin mahtuu liikkumaan. Painoarvioiden mukaan menee keskikäyrällä, joten jos se paikkaansa pitää, niin tulee olemaan sen 3kg.



Ninppa ja Onni

Ivillapa tuossa jo kirjoitti osuvasti tuosta sf-mitasta. Joskin jäin ihmettelemään ettei sitä ole edes mitattu, kyllähän se kuitenkin jotain kertoo.. Ei meilläkään sitä erityisen varhain alettu mittaamaan, vaiko hetkinen.. En nyt enää muistakaan. Oltaiskos se mitattu ekan kerran peräti jo 21+ käynnillä. En nyt jaksa korttia tähän hakea. Tai sitten se mitattiin lääkärikäynnillä 26+ ekan kerran. Ei, kyllä se mitattiin tuolla 21+ käynnillä, koska olen siihen kortin käyrään kolme ruksia merkannut (eli 21+, 26+ ja 30+). Mutta tosiaan siihen vaikuttaa vauvan asento (ja varmasti myös vauvan koko, erityisesti pituuden osalta, jos sattuu sijaitsemaan kovinkin ”pystyssä” mittaushetkellä, meillä lääkäri otti parikin mittaa juuri tuosta syystä, kun vauva sijaitsi ihan peppu pystyssä juuri sillä hetkellä), lapsiveden määrä (jonka arviointia jäin viime nla-käynnin jälkeen kyllä hieman ihmettelemään; miten sillä kevyellä painelulla pystyy th määrittämään veden määrän normaaliksi..), uudelleensynnyttäjillä sf taitaa myös tyypillisesti olla suurempi (tasaantuu varmaankin useimmilla siellä ihan loppuviikoilla) jne. Mutta täysin en halua kumminkaan ”negatiivistaa” tuota sf-mittausta, onhan sillä kumminkin joku merkitys: nähdään että se kasvaa, tapahtui se sitten ylä- tai alakäyrällä. Kyllähän se kertoo kumminkin myös vauvan kasvusta samaan aikaan.



Omat lapset ovat perinteisesti olleet pitkiä (itse olen syntynyt sektiolla, 4300g ja 54cm.. Nyt olen 175cm), kuolleena syntynyt tyttömme mitattiin jopa 56cm pitkäksi kätilön toimesta. Patologi oli kyllä saanut lyhyemmän mitan (ilmeisesti kun ruumis oli jo jäykistynyt siinä vaiheessa kun patologi tutki, niin lyhyempi mitta), 54cm. Pojat ovat olleet 52cm ja 53cm. Tyttö oli 4080g ja pojat olleet n.3800g. Tosin tyttö syntyi 42+0, ja pojat laskettuna aikana (käynnistettynä), eli suhde aikalailla sama. Ivillaa komppaan tuossa että äidin oma syntymäpaino on ilmeisesti aika ”johdatteleva” siihen minkäkokoisia lapsia kullekin syntyy. Onneksi en itse ole joutunut ihan yhtä suurta ulos alateitse puskemaan kuin itse olen ollut.. ;) Ponnistusvaihe on kyllä omalla kohdalla ollut suunnilleen kamalinta koko synnytyksessä. Se kipu on jotain ihan tajutonta.. Joku puudutushan siihen auttaa, mutta itse en ole sitä saanut. Epiduraali on kyllä laitettu, mutta ponnistusvaihe ajoittunut jotenkin niin, ettei siihen enää ole epiduraali auttanut (eikä kai auta muutenkaan). Vartin se suunnilleen on kestänyt (Ivilla, ei se siis välttämättä kovin pitkä vaihe ole..), mutta tuntunut pieneltä ikuisuudelta.



Täällä taas vaihteeksi masu hikkailee.. Kolmisen kertaa päivässä noin suunnilleen tulee hikka. Vauveli tuntuu pitkältä tapaukselta tämäkin, oikein kun on asettunut, niin kyllä se pituussuunnassa koko kohdun täyttää. Vielä on kyllä tilaa heitellä peppua kyljeltä toiselle. Painoarviosta piti muuten vielä sanomani, että meillä on ultra kaikkien kohdalla mennyt alakanttiin. Vauvan pituus hämää ultraa, kätilöt ovat kyllä näppituntumalla osuneet hyvinkin liki. Käsiin tuntuu paremmin se vauvan pituus. Ultran arviot olleet 300-500g alakanttiin, eli ei nyt kovin pahasti nekään.



Jahah, pesukone tuolla lauleli vaippojen olevan valmiina ripustettavaksi. Jospa ne ensin, sitten ehkä on pakko taas tutkia huutonetin ihmeellistä maailmaa.. Ja kai sitä ihan oikeisiin töihinkin olisi tartuttava.



Aurinkoista pakkaspäivää,



Rusetti

No niin, täällähän käy keskustelu vilkkaana liittyen SF-mittaan ja vauvan kokoon :)



Meidän esikoistyttö mitattiin syntyessä 51 cm, jonka th sitten ekalla neuvolakäynnillä ilmoitti vääräksi ja totesi oikean mitan olleen ainakin 53 cm. Eihän sellaista pientä käärylettä ole helppo mitata, kun vauva on vastasyntyneenä niin kippurassa. Pitkähän tuosta meidän tyttelistä on kasvanut, eikä se hirveesti ihmetytä kun me vanhemmat ollaan 176 cm ja 189 cm. Jos tosiaaan aikuisena on 2 x 2-vuotiaan pituus, niin tytöstä tulee yli 180 cm. Todennäköisesti menee mun ohi, koska olen omaa äitiäni 8 cm pidempi.



Mulla liikkeet tuntuu jylläävänä ja terävinä iskuina, ei oikeastaan enää liikehdintänä. Tämän vuoksi epäilen kookasta vauvaa, koska tuntuu "vievän tilaa". Mulla on luonnostaan pienikokoinen kohtu ja liitoskipuja on molemmissa raskauksissa ollut alkuvaiheessa. Nyt tuntuu, että vaaveli tosiaan täyttää kaiken tyhjän tilan.



En mäkään ihan lähtisi SF-mitan hyötyjä alas lyömään, näkeehän siitä sen kasvun kuitenkin ja jos esimerkiksi lapsivettä olisi liian vähän, niin SF-mitta voisi siitä osansa kertoa (jos se olisi liian pieni) tai toisaalta hyvin pienikokoisesta vauvasta. Ei sitä liikaa kuitenkaan kannata pohtia, koska se riippuu niin monesta tekijästä kuten täällä on mainittu. Huvittavaa on sekin, että mun SF-mitta ekassa raskaudessa oli tosi samankaltainen viikosta toiseen kuin mun äidillä aikoinaan mua odottaessa. Ehkä tässäkin perinnöllisyys astuu kuvaan, jotkuthan kasvavat omien sanojensa mukaan valaan mittoihin raskaana ollessaan ja yllättäen heidän äideillään on ollut sama taipumus.



Miaea ja Jaajo päälle 33

ei oo oikeestaan minun raskauksissa vaikuttanu muuhun kuin synnytyksen kestoon. oon esikoinen ja äitee oli minut 7h tehny, pikkuveljet oli tullu nopeammin. Minun esikoinen tuli 5h 50min ja toka 2h 50min. Saas nähä kuin noppeesti tää kolmas tulee.

Äiti on hoikka, 172cm ja painoo sille ei oo raskausaikana tullu ku joku 10kg. Minä tavoittelen joka kerta sitä +20kg. Joten meillä ei perintönä oo pieni painonnousu raskausaikana tullu.

Sit mitä tulee lasten syntymäpainoihin, oon ite ollu 3100g ja omat muksut 3780g ja 3030g. En tiiä miks esikoinen oli paljon isompi, vaikka kumpikin syntyi 38+6 ja en ainakaan muista että olisin sen persompi ollut makealle esikon aikaan kuin mitä tokalle taikka tälle kolmannelle. Mies on ollu syntyessään 3,5kg luokkaa, joten periaatteessa nää meidän muksut on tullu aika hyvin meidän mitoilla.



Ninppa