Olitko 3 kuukauden seurustelun jälkeen jo varma, että

Nykyään en ole. 7 vuotta takana.

sen verran nuoria oltiin (17 ja 19) ja mies armeijassa.

hän kosi silloin ;)

ja takana yhteiseloa jo 19 vuotta. Ja suhteemme sen kun paranee. ;)

mielenikin asian suhteen ennen kuin 3 kk meni umpeen... no parin vuoden seikkailu siitä sitten tuli, nyt mies on ex.

ja yhtä varma olen vielä näin 15 vuoden jälkeenkin.

miehen luokse 4kk tapaamisesta. Nyt on oltu yhdessä yli 12 vuotta ja olen aivan varma että on elämäni mies. Jos jäisin leskeksi, eläisin yksin loppuelämäni.

miehen luokse 4kk tapaamisesta. Nyt on oltu yhdessä yli 12 vuotta ja olen aivan varma että on elämäni mies. Jos jäisin leskeksi, eläisin yksin loppuelämäni.

17 vuotta ehdittiin olla yhdessä ja saada 3 lasta ja sitten jäin äkillisesti leskeksi. En kuitenkaan elä loppuelämääni yksin, koska uusi rakkaus löytyi yllättävän läheltä: mieheni veli, joka oli eronnut vaimostaan hieman ennen veljensä kuolemaa.

Elämä on joskus kummallista!

oli raskaana jo 6 viikon tuntemisen jälkeen aja ajateltiin että ollaan yhdessä niin kauan kuin tuntuu mielekkäältä. No edelleen ollaan onnellisesti yhdessä, kohta 4 v. yhteistä taivalta takana ja 2 lasta :) :)



Joskus asiat vain menevät hyvin.

Kun oltiin 3 kk seurusteltu, olinkin jo raskaana yhteisestä päätöksestä.



Mutta ikää oli silloin 20 vuotta ja ajattelin vain miehen ulkonäköä ja sitä, miten paljon haluan häntä.



Oltiin yhdessä kauan, yli 15 vuotta, mutta olisi ollut parempi erota jo alkuaikoina ja jättää lapsi tekemättä.



Nyt olen yh, enkä ihan äkkiä ketään huoli ainakaan ulkonäön perusteella. Olen ollut yksin jo vuosia, en ole miestä hakenutkaan mistään, vaikka lapset jo isoja.

myöhemmästä varmuudesta en sitten mene sanomaan

sellainen tunne, että "tässä se voisi olla".



Muiden kanssa olin aina tiennyt, että vaikka tyyppi sinänsä oli jotenkin kiihottava ja ok niin loppuelämääni en senkanssa haluaisi viettää. Eikä sekään todennäköisesti mun kanssani. Paninkin aina nopeasti poikki. TÄllä kertaa ei tarvinnutja nyt on 20v.

5 kk kohdalla menimme naimisiin ;)

Mutta ei hän suuri rakkauteni ollut silloin eikä ole vieläkään. Yhdessä on oltu reilut 13v ja kolme lasta. Varmaan jatketaan yhteiselämää tulevatkin vuodet, viihdymme hyvin yhdessä ja perheenä. Ja kai mä olen häntä oppinut rakastamaankin ajan mittaan.

En nyt ajatellut niin tarkkaan mitään naimisiinmenoja sun muita, olin vasta 15v. Mutta olo oli vain niin täydellinen juuri tämän nuoren miehen kanssa (olin jo parin muun kanssa ehtinyt seurustella, vaikka nuori olinkin).



Ja edelleen olen samaa mieltä. Yhdessä oltu 14 vuotta, ja viime vuosina saatu 2 ihanaa lasta...

No en tosiaankaan ollut(mutta nyt olen-15 vuotta yhdessä)!

Ja niin oli mieskin, muutti nimittäin toisesta maasta luokseni kun olimme tunteneet n. 6kk. (Ja ihan "hyvästä" länsimaasta eli ei vain parempien olojen perässä.)



Nyt, 1,5 vuotta myöhemmin, ollaan naimisissa ja vauva tulossa. Ei kaikki ole ruusuista ollut mutta varmoja ollaan edelleen, että yhdessä pysytään ja rakastetaan :)

3kk:n seurustelun jälkeen minä olin raskaana ja menimme naimisiin, ja minä mietin oikeasti vielä alttarillakin, että "oikeesti, tämänkö kanssa mun pitäisi loppuelämäni viettää?"



Mutta olin luvannut miehelle edes yrittää, ja minä arvostan rehellisyyttä yli kaiken. Siitä lupauksesta on nyt 6 vuotta, lapsia on tullut toinen lisää ja kolmas on suunnitteilla. Vieläkin joskus mietin, että tässäkö sitä pitää pysytellä loppuelämänsä, mutta suurimman osan ajasta yritän edelleen.

noin moni on paksuna parin kk päästä tapaamisesta? Vahinkoja?

Rakastunut ja toivoin että tämä olis kestävää. Puoli vuotta tapaamisesta mies kosi, ja mä olin ihan onnesta soikeena!