Menee hermo imettämiseen!

En ota itseeni tästä ;)



ap

Kauanko imetit heita? Saivatko raivareita?



Meidan poika ei ole koskaan saanut rintaraivareita (nyt ikaa jo yli 11kk) ja yha tissimaidolla mennaan, nyt on ongelmana se kuinka saan imetyksen loppumaan, kun ei ota maitoa muulta kuin rinnasta. Vesi kelpaa kupista.



Mutta siis sita olin sanomassa, etta minulla ei imetys onnistunut hyvin kahden ensimmaisen lapsen kanssa hyvin, vaan alusta asti osittaisimetyksella ja lopulta pullot vei voiton ja maidontuotanto vahentyi.

Taman kolmannen kanssa imetys oli TODELLA raskasta ensimmaiset 3kk, sitten alkoi sujumaan.

Mutta olinkin taman viimeisen kanssa "opiskellut" aiheesta niin paljon etta olin paattynyt etta nyt onnistuu! :)

Alkaa tulla meillä kyllä imettäminen tiensä päähän.

Vauva on syönyt viimeksi kuuden aikaan, silloinkin rintaraivareiden saattamana, ja nyt ei huoli rintaa niin millään. Raivoaa ja huutaa heti kun otan tissille. Tyynnyttelen hetken ja kun rauhoittuu, yritän uudestaan, vaan ei onnistu vaan sama raivoaminen alkaa (kuten aina, tällä kertaa vaan on taisteltu 1,5h). Neuvolantäti sanoi että niin ja niin onnistuu, mutta mitkään vinkit ei toimi. Lopulta olen saanut vauvan aina syömään mutta lähestulkoon joka kerta itsekin itken. Viimeistään itken sillon kun vauva alkaa syödä ja hiljaisuus laskeutuu taloon taas hetkeksi.

Yöllä syö hyvin kun on niin väsynyt mutta päivisin tämä on edelleen yhtä taistelua. Vieläkö joku ehdottaa tiheänimunkautta?

Eikö tämä ole jo lapsen kidutusta? Ihan mielipuolista että joku suosittelee imettämistä kaikesta tästä huolimatta, että jaksa jaksa vaan kun se rintamaito on niin tärkeää kun ihan oikeasti tekee mielil heittää välillä koko vauva seinään.

Mies tuola keittelee pulloja ja mä yritän vielä kerätä voimia jotta jaksaisin näitä raivareita. Mutta kun nyt ei enää äitillä meinaa voimat riittää...

lypsää käsin suoraan vauvan suuhun maitoa?

Hermostuminen lisää stressihormonia ja se erittyy maitoonkin.

Kyllä sitä itse kukin joutuu imetyksen kanssa ajoittain pulaan. Itse kesähelteellä yritin juoda ja maito tuntui olevan tiukilla ja pumppasin ja väänsin käsillä ja välillä väänsin melkein itkua, mutta sitä kun jaksoi sen pahimman helleajan, niin maitokin alkoi riittämään.

Juo itse lämmitettyä maitoa, vaikka suklaan sanotaan eiheuttavan vauvoille ilmavaivoja, niin ehkä yksi pala voisi auttaa sinua rentoutumaan. Ehkä myös ei kannata ottaa paineita mistään tiheästä imetyksestä. Kokeile ihokontaktia. Jos syöminen sujuu yöllä, se voi kertoa siitäkin, että yöllä on riittävän rauhallista ja hämärää vauvan mielestä syödä. Siispä mene hämärään huoneeseen vauvan kanssa kahdestaan ja peiton alle ja ihokontaktiin.

ja vettä juon kolme litraa päivässä.



Vanhempien lasten imetys meni satunnaisista raivareista huolimatta hyin, toiselle piti antaa lisämaitoa kyllä useasti koska jäi nälkaiseksi toisinaan. Ja tänä päivänäkin on kova syömään. Toisen kanssa tarvittiin aluksi rintakumia mutta kun siitä päästiin pois niin kaikki sujui hyvin.

Olen siis heidänkin imetyksessä mennyt pienien vastoinkäymisten yli mutta nyt ei vaan voimat enää riitä.

Imetin heitä puoli vuotta, en imetä kauempaa koska siitä ei sen jälkeen ole terveydellistä hyötyä ja lasten isä on sen jälkeen auttanut yöheräilyissä ja päässyt muutenkin enemmän kiinni lapseen. Vanhempien lasten kohdalla vastikkeeseen siirtyminen on ollut mutkatonta, ehkä juuri siksi etteivät ihan vielä ole osanneet vaatimalla vaatia tissiä kun eivät ole niin vanhaksi tissiä syöneet.



Eilisen taistelun jälkeen tulin siihen tulokseen että alan pumpata maitoa ja tarjoan sitä ja jos jää nalkaiseksi, annan vastiketta.

Tämä ratkaisu on varmasti meidän perheelle paras, ei ole mitään järkeä huudattaa lasta ja itkeä itse vain sen takia että lapsi saisi imeä ruokansa rinnasta.



ap

Meillä oli samassa iässä vähän samanlaista, mutta ei toki noin pahana ja meni muutamassa viikossa ohi. Itse asiassa se painottui iltaan ja yöhön, ja aloimme antaa illlalla yhden syötön pullosta. Alkuun se ehkä auttoi vähän, sitten vauvan vaatima korvikkeen määrä alkoi vaan nousta ja imuotteessakin oli pientä häikkää. Hankin rintapumpun ja pumppailin muutaman päivän ajan jokaisen syötön jälkeen vähän, annoin sitten illalla pullosta tuon oman maidon. Meillä siis kysymys oli kai aika pitkälti maidon riittämisestä, joskin sitäkin oli välillä hankalaa arvioida, ja raivoa oli välillä vaikka maitoa tuli. En sitten tiedä, mutta pumppaus kuitenkin auttoi ja enää ei ole viikkokausiin annettu pulloa ja imetys sujuu kohtuullisesti ilman raivareita, joskin hän syö välillä päpivisin tunnin-parin välein.



Olen ihan samaa mieltä että tuossa tilanteessa ei tarvitse yhtään murehtia pullon antamista ainakaan (alkuun) kerran päivässä, kokeile ehdottomasti miten se vaikuttaa. Jos saat jostain pumpun niin kokeile sitäkin, näet vähän miten maitoa sillä heruu ja vaikuttaako imetykseen. Voihan se olla, että vaikka maitoa tuleekin kohtuullisesti niin silti vauva on päättänyt että se ei hänelle ole tarpeeksi ja hän suuttuu. Tunnustele myös, onko mitään eroa siinä imetyksessä joka on seuraavana pullon antamisen jälkeen eli kun rinnat ovat "tuplasti täynnä". Jos se on helpompi niin voisi ehkä viitata siihen että maito ei kuitenkaan riitä. Meillä maidon riittämättömyys alkoi niihin aikoihin kun yhdellä imetyskerralla tarvittiin molempia tissejä, nyt useimmilla kerroilla riittää vain toinen. Ja paino muuten on kaikesta tästä huolimatta noussut todella huimaa vauhtia, että sinänsä sekään ei välttämättä kerro että maito riittää, jos vauva on päättänyt olla suursyömäri ja itsepäinen.



Tsemppiä teille, toivottavasti asia selviää ja vaikka siirtyisittekin korvikkeeseen niin olet jo imettänyt pitkään ja todellakin tehnyt kaikkesi vauvasi eteen. Voisin heti luetella tuhat asiaa jotka olisi vauvalle haitallisempia kuin tuttipullo!

Ehkä muutaman kerran tuli tuollainen tilanne, että vauva jotenkin hermostui rinnalla ja alkoi huutamaan naama punaisena. Silloin otin hänet syliin, hyssytin hetken ja asettelin meidät vähän eri asentoon imettämään. Sitten homma taas lähti käyntiin. En tiedä, miten pitäisi menetellä, jos vauva vaan koko ajan huutaisi rinnalla. Yrittäisin varmaan rauhoitella häntä ja tarjoaisin rintaa hetken kuluttua.

Anteeksi, kirjoitit varmaan ihan hyvää tarkoittaen, mutta miten tämän tyyppiset kommentit auttavat ap:ta? 'Meillä sujui imetys hyvin', selvä.. Niin oli ap:llakin onnistunut kahden ensimmäisen kanssa, tämä oli nyt uutta.

asia alkoi pikkaisen helpottamaan kuukausi sitten, kun vauva oli 4 kk. Ja mä kun aattelin että kerrankin nautin imetyksestä, täysimetän pitkään jne mutta katinkontit. Pakko oli aloittaa kiinteät ja siltikin viime yönä heräiltiin tunnin välein imemään tissiä.

että aikamoinen sissi olet ollut.



En oikein usko, että olisi mitään poppaskonstia tilanteen parantamiseksi, jos näin pitkään on kestänyt ja kun kerran kuitenkin jo kolmatta lastasi imetät, olet osannut kaikki kikat kokeilla.



Itseäni lähinnä mietityttää se, mikä mahtaa olla syynä noihin rintaraivareihin. Ainakin meidän kummallakin lapsella on jokin peruste temppuilulle ollut (ja luulisinpa että monella muullakin, vaikka sitä olisi pidetty asiaan kuuluvana). Kuopus meillä ainakin raivosi sitä, että maitoa ei tullut riittävän paljon ja nopeasti (joutui olemaan sairaalassa, jossa tottui pullolle ja sinä aikana mun imetys ehti hiipua). Hänen kanssaan raivoamiset meni silti parissa päivässä ohi ja imetys lähti taas käyntiin. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos raivoamista olisi ollut pidempään...



Esikoinen puolestaan alkoi saamaan rintaraivareita n. 3 kk ikäisenä. Lopulta syyksi ilmeni maitoallergia. Aikani hänen kanssaan takkusin ja syömiset oli aika haastavia tilanteita. Muuten poika oli tyytyväinen, eikä mitään muita allergian merkkejä ollut, mutta syöminen muulloin kuin yöllä unissaan oli taistelua. Kun sitten ekoja kertoja kokeilin korviketta, syyllinen löytyi helposti, kun allergia alkoi heti oireilla. Raivarit loppuivat minun maidottomalla dieetilläni. En viesteistäsi huomannut, onko teillä näitä allergioita jo mietitty.



Vaikka olet päätynyt pulloon, voithan silti halutessasi/jaksaessasi kokeilla esim. kerran pari päivässä imetystä ja jos tissi edelleen aiheuttaa raivokohtauksen, antaa suosiolla siltä kertaa olla. Ihan varmasti sinunkin maidon heruminen on kaiken tämän stressin takia hidastunut ja jos imetyshetket ovat kovin lyhyitä, maidon tulo jo hiipunut. Toivottavasti syömishetket rauhoittuvat!

aika paljonkin evästä ennen tuota kieltäytymistä?

Vai meinaatko että lapsi päätti, että mieluummin kuolee nälkään kuin syö rinnasta?

Tuohan on oikein tyypillinen tapaus siitä kuinka pullottelulla pilataan imetys.

Mutta jos se imetys on ollut yhtä tuskaa, itkua, raivoa ja turhautumista, niin mikä siinä niin pilalle sitten meni? 3 kk on pitkä aika taistella. Kun päivittäin on noin 8 imetyskertaa ja se kerrotaan 90:llä, niin siinä on sen verran monta raivaria, että on turha ajatella, että se pullon antaminen pilasi jotain.

T. Ohis

Ja nelonen jatkaa, vauva ei siis huolinut rintaa edes laitoksella vastasyntyneenä. Moneen kertaan kätilöiden kanssa yritettiin vaikka missä asennoissa ja tilanteissa. Yksin en siis sairaalassa ollessa jäänyt asian kanssa. Annettiin siis hörppyyttämällä ensimmäiset tilkat. Sen jälkeen alkoi syömään joten kuten rintaa mutta JOKA IKINEN syönnin aloitus tapeltiin ekat 15 minuuttia vähintään ennen kuin alkoi syönti sujua. Siis JOKA KERTA.

Ja kyllä, vauva sai kyllä suhteellisen aikaisessa vaiheessa myös pullosta maitoa mutta sanotaako, että 95% syöntikerroista oli rinnasta huolimatta siitä, että sitä edelsi vähintään se 15 minsa tappelu ennen kuin syönti sujui.

Enpä usko, että tämä meidän vauva osasi jo kohdusta tullessaa ajatella, että "haluan pulloa, en rintaa..." Ja voin myös sanoa, että ei meillä pullolle siirtymisenkään jälkeen säästytty raivareilta. Ne vain vain tulleet enää niin usein.

Jälkeenpäin ajateltuna nostan itselleni hattua siitä, että jaksoin jopa 3 kuukautta tuota. Ja niin nostaa mieskin. Mies, joka seurasi tätä tappelua sivusta oli jo kuukauden kohdalla sitä mieltä, että turha tässä on enää kiusata itseä ja lasta. Ja oli varmaan oikeassa, sillä ei se kivaa ollut kenellekään.

Mutta minulle on turha tulla kenenkään jeesustelemaan siitä, että kuinka "pilasin" imetyksen pullolla. Siitä ei tosiaankaan ollut kyse ja uskokaa tai älkää, imetysfanaatikot, kaikki vauvat eivät ole tissin perään.

Lapsi vasta opettelee imemistä, joten eiköhän sulla pitäisi riittää kärsivällisyyttä hiukan enemmän...Rintaraivarit menee ohi jossain vaiheessa.



Jos lapsi raivoaa hanakammin toiselle rinnalle, voit kokeilla huijata häntä imettämällä ns. kainalosta, jolloin hän luulee olevansa toisella puolella.

kaksi ensimmäistä on saaneet muutamat raivarit joihin yllämainitut konstit ovat tehonneet.

Mutta tämä kuopus saa siis raivarit lähestulkoon joka kerta. Ei auta hyssyttelyt, ei eri asennot ja tätä on nyt jatkunut reilu pari viikkoa joten väittäisin ettei ole tiheän imun kaudestakaan kiinni.



Ja nenästä ilma kulkee hyvin. Pitääkin neuvolassa kysyä nyt kun on lääkärikin että miltä tuo kielijänne vaikuttaa, jos vika piilisikin siinä! Kiitos vinkistä!



Tosiaan mieskin alkaa olla aika kypsynyt tilanteeseen kun huomaa kuinka tuskastunut itse olen imettämiseen ja hänen mielestään voitaisiin siirtyä pulloruokintaan vaikka samantien. Itse yritän vielä venyttää pinnaa ja toistelen että kyllä se tästä mutta oikeasti nuo syöttötilanteet on aivan perseestä.



Läärärineuvolaa odotellessa.

Tärkeintä olisi, että imetyshetket eivät ole kauhulla odotettuja mörköjä. Jos ne nyt sitä ovat, niin ota tauko. Lupaa itsellesi, että kerran päivässä vauva saa pullosta. Kun olet mielestäsi kestänyt tarpeeksi, ota se pullokortti käyttöön ja anna itsellesi lepohetki. Ehkä joku päivä et enää tarvitsekaan tuota pullokorttia.



Tiedän kyllä, että tuosta pullosta varoitellaan, mutta oma lapseni sai juuri 6 vkon iässä pullosta yhden päivän maidot (omaani), ja hyvin kelpasi tissi senkin jälkeen. Eivät kaikki lapset ala hylkiä rintaa pullon jälkeen, ja ennen kaikkea olen sitä mieltä, että turha jännitys ja turhautuminen imetystilanteessa ei ainakaan auta. Parempi siis olla itselleen armollinen edes kerran päivässä kuin olla jatkuvasti hermot kireällä. Tsemppiä!

Vauva on noin pieni, ota rauhallisesti, ei kannata stressata. Ota huomioon että vauvalla on kyse syömisessä henkiinjäämisestä ja se on sisäänrakennettu systeemi.

Jos olet rauhallinen, vauvakin rauhoittuu ajan mittaan. Ajan kuluessa kaikki menee paremmin, vauvakin oppii.

vinkki vielä, että koitappa luoda imetystilanteesta myös itsellesi rauhallinen ja mukava hetki. Hämärä huone, jotain mukavaa musiikkia hiljaiselle, ota lapsi kesken unien rinnalle ja imetä makuulla.



Oma stressi tarttuu helposti vauvaankin ja kierre on valmis. Pysy ite rauhallisena ja juttele vauvalle hiljaisella ja matalalla äänellä rauhoittavasti, jos alkaa huutamaan. Tsemppiä,älä luovuta vielä :)

aika paljonkin evästä ennen tuota kieltäytymistä?



Vai meinaatko että lapsi päätti, että mieluummin kuolee nälkään kuin syö rinnasta?



Tuohan on oikein tyypillinen tapaus siitä kuinka pullottelulla pilataan imetys.

aika paljonkin evästä ennen tuota kieltäytymistä?

Vai meinaatko että lapsi päätti, että mieluummin kuolee nälkään kuin syö rinnasta?

Tuohan on oikein tyypillinen tapaus siitä kuinka pullottelulla pilataan imetys.

Mutta jos se imetys on ollut yhtä tuskaa, itkua, raivoa ja turhautumista, niin mikä siinä niin pilalle sitten meni? 3 kk on pitkä aika taistella. Kun päivittäin on noin 8 imetyskertaa ja se kerrotaan 90:llä, niin siinä on sen verran monta raivaria, että on turha ajatella, että se pullon antaminen pilasi jotain.

T. Ohis