* NELIAPILOIDEN TAMMIKUU*

Minäpä yritin nyt olla reipas ja aloittelin meille uuden tammikuun pinon:) Eli mun nyt sitten tarttis päivitellä sitä myös-toivottavasti huomaan kaikki ja osaan...saa sitten hoputella jos unohdan jotain laittaa!



TERVETULOA kaikki uudet!



Mitäs kaikille kuuluu näin vuoden alussa?



Jospas minä nyt laittaisin vihdoin sitä synnytyskertomusta...eli



Silloin maanantaina 27.12 menimme äitipolille, jossa ultrattiin ja painoarvioksi saatiin 4060g. Lääkäri tosin oli sitä mieltä vatsan päältä kokeiltuna vauva ei olisi ihan niin iso. No, osastolla oli tilaa ja lääkäri antoi mahdollisuuden mennä sinne käynnistykseen jos haluaisin. Ja minähän halusin koska olo oli melkoisen tukala.



Maanantaina sain kolme kertaa pienen murusen cytotecia, jotka kyllä supistelivat, mutta eivät kipeästi. Tiistaina aloin sitten saada puolikasta cytotecia. Sain aamulla ja iltapäivällä ja illansuussa kätilö sitten kieltäytyi antamasta lisää kun käyrälle piirtyi niin supistuksia. Olin aika harmissani ja olin varma, että keskiviikkona sitten vasta jatketaan...vaan kuinkas kävikään!



Noin klo 19.45 aloin tuntea hieman kipeämpiä supistuksia. Klo 20 kävin päiväsalissa iltapalalla ja sielläkin piti jo vähän keskittyä hengittelemään supistuksen tullessa. Vajaan tunnin sitten käpöttelin käytävällä enkä sanonut vielä kenellekkään mitään... Vähän ennen klo 21 yksi kätilö tuli sanomaan, että taidat olla jo vähän kipeä, että pitäisi varmaan ottaa käyrää. No, sitä sitten alettiin ottaa varmaan siinä klo 21 aikaan ja en pystynyt siinä olemaaan kuin muutaman supistuksen kun kivut kävivät aivan sietämättömiksi! Soitin miehelleni, että tulehan äkkiä takaisin sairaalaan (oli ollut siellä aiemmin ja meni sitten katsomaan jääkiekkopeliä). Sitten olin jo niiiiin kipeä! Itkua väänsin joka supistuksella. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin noin 4cm auki. Mieheni ehti juuri paikalle kun lähdimme synnytyssaliin.



Matka sinne ei ollut pitkä, mutta tosi tuskainen. Kätilö pyyteli minua tulemaan sängylle, mutta en halunnut, koska supistukset olivat vielä kamalampia makuulla. Salissa sanoin ensimmäisenä haluavani epiduraalin. Kätilö sanoi soittavansa lääkärin paikalle ja ehdotteli kohdunkaulan puudutusta, koska se olisi nopeampi laittaa ja vaikuttaisikin aika nopeasti. Synnytys kun näyttäisi etenevän tosi vauhdilla. Kello taisi olla noin 21.30 kun tulimme saliin...



Lääkäri tuli ja laittoi kohdunkaulanpuudutuksen ja se kyllä auttoi ihan mukavasti siihen kaikista kamalimpaan kipuun alavatsalla ja reisissä. Jäi ainoastaan kova paine alapäähän...



Sitten alkoi jo ponnistuttamaan. Muutama supistus piti odotella kun kohdunsuu ei ollut täysin auki. Odottelu oli ikävää, koska kroppa ponnisti jo väkisin supistuksen aikana.



Sitten sain luvan ponnistaa. Ponnistin pään ulos kyljellään ja sitten piti kääntyä selälleen, jotta kätilö sai autettua hartiat turvallisesti ulos. Kipu oli edelleen jotain aivan järkyttävää...tuntui siltä, että olen halki joka ilman suuntaan :/



Mutta sitten klo 22.23 syntyi kertakaikkisen ihana pieni prinssi:) Kivut melkein unohtuivat...ainoastaan istukan irrotus teki vielä kipeää kun se ei meinannut suosilla irrota. Kaksi kätilöä painoi vatsaa ja siihen hommaan meni vielä n.20min.



Eli tämmöinen pikainen synnytys oli meidän neljäs! Ja pakko sanoa, että oli kyllä kamalin synnytys vaikkakin nopea. Kivut olivat vaan niin järkyttävät ja meno semmoista, ettei oikein ehtinyt itsekään tajuta missä mennään. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin!



Sitten oli vielä vähän alkuhankaluutta vauvalla. Ensin matala lämpö ja sokerit sekä matala kalkkiarvo. Näitä hoidettiin. Uudenvuodenaattona kotiuduttiin vaikka bilirubiiniarvot olivat nousussa... Saatiin aika seuraavaksi päiväksi kötilöpolille kontrolliin. Ja niinhän siinä kävi, että arvot olivat nousseet aika hurjasti :/ Mutta meillä kävi uskomaton tuuri ja pääsimme kotisairaanhoitoon! Saimme valosängyn kotiin. Poika oli siinä vuorokauden ja kätilö kävi seuraavana päivänä meillä kotona ottamassa verikokeet ja punnitsemassa vauvan. Vuorokauden hoito riitti, mutta kontrolleissa kävimme vielä pari kertaa sen jälkeeen. Huh, vähän siis takkuinen alku, mutta nyt alkaa helpottaan:)



Vauva on aivan ihana-syö, nukkuu, pissii ja kakkii ;-) Nyt alkaa jo enenevässä määrin olla hereilläkin. Mies on ollut isyyslomalla ja lapset samoin lomalla eli täällä on saatu hoidella uutta perheenjäsentä koko perheen voimin. Ihanaa on kyllä ollut! Itsekin olen palautunut ihan kivasti synnytyksestä enkä vielä ole ollut pahemmin väsynytkään kun olen torkkunut päivälläkin pieniä unosia:)



Tämmöinen romaani tällä kertaa :D



Lyydia kera prinssin 11 pvää

Kiitokset Lyydialle pinon aloittamisesta! Ja oli mukava lukea sinunkin synnytyksestä. Vaikka tuo kivuliaisuus ei niin kivalta kuullostakaan...



Mitäs sirppanalle? Lopun odotusta?



Sitten on: Eli äitipolilla kävin maanantaina, ja siellä oli kaikki ihan hyvin, vauva on pienoinen 2300g (+-200g)mutta kasvanut kuitenkin viime mittauksesta. Pitkävaikutteinen insuliini lopetettiin koska sokerit olleet nyt niin matalalla. Kohdunkaula oli hävinnyt lähes kokonaan ja kohdunsuu sormelle auki.



Seuraava aika on 25.1, ja tämä lääkäri oli sitä mieltä että jos kohdunsuun tilanne on se että vois kalvot puhkaista, voisi silloin käynnistää synnytyksen. Ellei synny ennen sitä, sanoin lääkärille että tuskin kun ei ole edellisetkään syntyneet ennen la:ta. Käynnistystä lähinnä siksi koska edelliset synnytykset olleet nopeita, ja nyt pitäisi se suonensisainen antibiootti ehtiä antaa ennenkuin syntyy.



Nyt jännittää kyllä ihan hupsuna, synnytys ja käynnistys ja kaikki... Supistelee jo napakasti välillä, mutta niitä tulee vain harvakseltaan.



Terkuin Ofelia 36+4

Kiitos Lyydia uudesta pinosta ja kiva oli lukea synnytys kertomus. Sulle ei sitten vissiin käyny kuinkaan vaikka olikin melko hyvän kokoinen poika? Ajatella. Vuosi sitten me ruvettiin kuumeilemaan ja sulla on jo vauva kainalossa. =)



Ofelia: Sullakin viikkoja niin että kohta vauva voi olla kainalossa. Aika pikkuinenhan tuo vauva on jos paino arvio ei oo pahasti pielessä, mutta pääasiahan on että kasvaa tasaisesti. Kyllä se synnytys vaan kummasti rupee pyörimään mielessä kun viikkoja tulee riittävästi kasaan. =) Jaksuja sullekin viime metreille.



On: Tänään on siivottu ja pesty pyykkiä, että jos sitä vaikka huomenna tosiaan sais sen nyytin lunastaa niin olis perheellä täällä helpompaa ja itsellekin kivempi sitten tulla kotiin kun ei heti tarvii ruveta pyykki vuorta lajitteleen. Saas nähä sitten ottaako ne nyt sitten mut käynnistykseen. Minä olen kyllä aivan varma, että olen äärettömän pettynyt ja kiukkuinen jos eivät ota. Mun on niin vaikea liikkua ja vatsa on kyllä niin iso, että en ihmettelisi vaikka kaveri olisi jo likemmäs sen 4kg. Mutta kyllä jännittää, ihan hirmuisesti jännittää, mietityttää miten sen synnytyksen jaksaa/kestää, miltä vauva näyttää, miten iso se on ja missä kunnossa sitä on sitten synnytyksen jälkeen. Ja en varmasti kyllä saa ensi yönä kunnolla nukuttua. Huh huh kun jänskättää. =)



Sirppana rv 38+0

Sirppana: Juu, ei käynyt mulle eikä onneks poitsullekaan mitään:) Muutamalla tikillä kuitattiin pojan tulo maailmaan ;-) Mä kuule ihan samaa ajattelin, että siitä on vuosi kun alettiin kuumeilemaan ja tässä sitä nyt sitten jo ollaan!!! Aivan hurjan nopeasti on vuosi mennyt...silloin joskus keväällä kun jo panikoi, ettei taida tulla raskaaksi ollenkaan...ja nyt on sitten ihana vauveli sylissä. On tämä elämä ihmeellistä ja ihanaa:))

Oikein paljon tsemppiä huomiseen reissuun! Toivottavasti sinäkin pääset käynnistykseen ja saat oman murusi syliin:))))



Ofelia: Ihanan pieni murunen siellä sun massussa asustaa ja onneksi tosiaan kasvaa kuitenkin omaa tahtiaan:) Kohta on teilläkin nyytti sylissä, voi että:)



Mitäs muuten Mansikkaiselle kuuluu?



Oma napa: Täällä sitä elellään maidontuoksuista elämää. Yöt menevät vaihtelevasti-välillä ihan hyviä 3-4 tunnin pätkiä ja sitten taas välillä valvotaan enemmän. Ihan kivasti oon kuitenkin vielä jaksanut kun ei poitsu onneks mitenkään huuda vaikka hereillä oliskin. Kakkosella meillä kun oli koliikkia niin se oli kamalaa se jatkuva huutaminen, johon ei auttanut mikään.



Maitoa tulee hyvin, joten täysimetyksellä mennään ja sillä toivon meidän jatkavankin sinne 6kk ikään asti. Ens vkolla olis tarkoitus tehdä ensimmäiset vaunuilut kun tuo keli on vähän siedettävämpi...kohta ne pakkaset taitaa sitten taas kiristyä niin ei tiedä kauanko sitä pitää sisällä taas lusia.



Lyydia ja suloinen rinssi

Otsikossa ne tärkeimmät ;)

Toivon todella että käynnistävät tänään, on tosi kurjaa jos kaikki voimat on ihan loppu ennen synnytystä.



Ja turha vissiin sanoakaan, että täällä innokkaasti odotellaan tilanneraporttia sitten :)



Nyt herättämään isot tytöt koulutielle ja sit ite neuvolaan. Onneksi miehellä on iltavuoro niin saa mennä rauhassa ilman pikkuapupoikaa neuvolaan...



Hyvää alkanutta arkea kaikille!



Ai niin mansikkainen ja pariton sukka teidänkin vointia olen miettinyt...



Ofelia 36+6

Mulla niin ottaa päähän.

Kotona ollaan ja ison mahan kera.

En ollut kuulemma tarpeeksi kypsä, vanhan section takia ei käynnistys pillereitä ja vauvan koon takia ei tarvitse olla huolissaan, ei ole iso.



No jos kaksi viikkoa sitten vauva oli 3,2-3,4kg ja tänään oli 3,3kg niin mitä hittoa. Eikö mun vauvani kasva? En ainakaan luota pätkääkään noihin arvioihin. Viikon päästä kuulemma voin mennä uudelleen ja jos paikat kypsät niin puhkastaan kalvot. Miten saan paikat kypsäksi niin kuulemma olemalla aktiivinen. Miten voin olla aktiivinen kun en pysty enään edes liikkumaan kunnolla. Ai että mulla ottaa päähän. Ja mitä hittoja nää mun kivut on? Jos mulla on pieni vauva niin eihän mun pitäisi olla näin vaivainen.? Minä kun ajattelin, että vauva on niin iso ja painaa, että siksi olen vaivainen. Mutta kattia kans. Pieni vauva ja hirveet vaivat.



En oikeesti tiä mitä pitäs tehä/ajatella kun olen ihan varma, että tää on reippaasti isompi ja mun tuntemuksiin ja oloihin ei reagoida mitenkään. Vauva voi hyvin ja jaksaa olla vielä kuulemma sen kaksikin viikkoa siellä masussa. Hienoa, että voi hyvin, mutta onko hienoa syntyä kahden viikon päästä väsyneelle ja henkisesti väsyneelle äidille. En ymmärrä.



Taas oli eri lääkärikin ja ne ei jaksa edes etukäteen tutustua mun taustoihin ja itseasiassa tällä ei edes tuntunut kiinnostavan tuo mun synnytys pelko. Huviksenihan mä ruikutan.



Kunpa odottajistakin pidettäisiin huolta eikä ajateltaisi vaan vauva hautomona. En ihmettele kun on niin yleistä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.



Ajatukset on niin sekasin, että ei tästä nyt varmaan paljoa ottanu selkoa, mutta nyt on vaan niin kurja olo ja tuntuu, että yksikin lisä päivä tätä kipua ja raihnasuutta on ihan liikaa.¨





Sirps

Tuota mä pelkään kanssa, että vaikka olevinaan on selvät sävelet, niin sitten on joku muu lääkäri jonka mielestä mikään ei oo niinku edellisellä kerralla...



Sun mietteet kuullostaa tosi tutuilta, mun edellisistä raskauksista. Toivon että sun mieli paranee, ja saisit ainakin vähän levättyä. Tiedän, kuullostaa mahdottomalta... Hali täältä!



On: mulla on nyt ainakin tänään seesteisempi päivä, ainut ongelma on etten saa öisin nukuttua ja päivällä oon ihan zombie. Lisäksi maha on ihan sekaisin. Ärsyttää ainoastaan se että koko ajan pyörii mielessä, että koska se syntyy.



Koittakaamme jaksaa!



ofelia 37+1

Ofelia: Ihanaa kun joku ymmärtää. Nyt on jo paljon parempi fiilis.

Minä päätin, että viimeistään ensi viikolla se käynnistetään.

Nyt ollaan aktiivisia että saatas paikat kypsiks.

Raihnainen muija pesi eilen saunan ja sen jälkeen kunnon löylyt ja sitten vielä se kolmas s.

Saatiin aikaseks jopa muutamia supistuksia jotka tuntui vallan selässä asti.

Tänään uhmattiin kipeitä kinttuja ja käveltiin pari tuntia. Takaisin kotiin tultaessa kyllä jo tuntui, että en kotiin pääse niin teki kipeää, mutta kotiin pääsin ja sänkyyn makaamaan. nyt olen kyllä ollut tosi kipee, mutta illalla taasen kunnon löyöyihin. En tiedä mitä huomiseks keksiks, mutta joka päivä rehkin jotakin niin jos vaikka paikat olis hyvät sitten maanantaina.

Yritys on kova.



Kyllä se niin on ofelia, että näillä vikoilla tuntuu että ei osaa muuta ajatellakaan kun synnytystä ja että koska.



Yritetään jaksaa.



Sirppana rv 38+3

Voi Sirppana minkä tekivät..tai jättivät tekemättä oikeastaan:(( Ymmärrän todella hyvin, että olit/olet pettynyt. Mulla on kans aiemmissa raskauksissa ollut tuota soutamista ja huopaamista sen mukaan millainen lääkäri sattuu olemaan. Nyt olinkin aika ällikällä lyöty kun pääsin suoraan käynnistykseen.



VOIMIA Sirppana ja Ofelia! Ajatukset on tosiaan vaan ja ainoastaan synnytyksessä tuossa lopussa. Kyllä ne murut on kohta teidänkin syleissä!!! Mä täällä jännään teidän puolesta:)))



ON: Mitäs meille...tissittelyä ja vaipanvaihtoa. Sitä ihanaa vauva-arkea:)



Mitäs muuten ootte ajatelleet..tehdäänkö pino sitten tonne Vauva-puolelle vai kuinka...kunhan tekin nyyttinne syliin saatte:) Vai pysytäänkö täällä...tuleeko liian hiljainen pino jos vaan muutama siirtyy...Sanokaas te:)



Lyydia ja pikkumies

Suuret onnittelut Lyydialle pikkumiehestä :)



Meillä oli tänään ensimmäinen ultra. Yksi alkio siellä masussa näkyi. Mulla oli vuotelua ennen plussausta, oliskohan ollut että toinen alkio tuli silloin pois. Pikkuinen vastasi kooltaan viikkoja ja sykekin näkyi ja kuului hienosti. Siltikin vieläkin pelottaa että jokin menee pieleen. Tätä raskautta on niin kauan odotettu, että tänään oli ihan epätodellinen olo kun mietin että me ollaan oikeasti menossa ultraan, että onkohan tämä ihan totta vaiko vaan unta josta kohta herään. Kihloihinkin mentiin vuoden vaihteessa ja häät järkätään pika vauhdilla ensi kuussa, tässä on tapahtunut tosi paljon hyvää pienessä ajassa. Toivottavasti jatkossa kaikki menisi yhtä hyvin.



Mansikkainen 7+1

Olen todella iloinen teidän puolesta:) Nyt vaan pikkuiselle tarrasukkia, joilla pitää lujasti kiinni masukodista loppuun asti:) Ihanalta kuulostaa teidän elämä siellä muutenkin!

Erittäin nolona piiitkästä aikaa paikan päällä ilmottautuu hän...



Siitä onki aikaa ku Lyydiaki on jo pikkumiehensä saanut ja mää en oo ees onnitellu!!! (häpeä minä!) Eli hurrrjan paljon vauvantuoksuisia onnitteluja täältä meiltä! Aika samankokoisetei niin pienet pienokaiset meille syntyi :)



Sippanakin oisko jo synnärillä omaa pikkumiestä hakemassa vai vieläkö joudut mahan kanssa kärvistelemään ku eivät suostuneet lupauksista huolimatta käynnistämään...toivotaan nyt kuitenki jos vielä yhtenä kappaleena oot että paikat pian kypsyy ja pääset tosi toimiin ja pienen nyytin syliin, jaksuja ja haleja! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja mahdollisimman kivuttomasti!



Mansikkaiselle suurensuuret onnentoivotukset aivan ihanista ultrauutisista! Pikkuiselle kovasti voimia että jaksaa kasvaa äitin massussa sinne elokuulle asti!



Ofeliallaki synnytys lähestyy huimaa vauhtia ainakin oireista päätellen :) onnea matkaan sitten ku sen aika tulee! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja mahdollisimman kivuttomasti sullakin!



Meillä on nyt sairastettu enemmän tai vähemmän kuukauden verran on ollu vatsatautia, flunssaa, kuumetta, silmä- ja kurkunpääntulehusta..pikkuinen on onneksi ollu suht terve, ainoastaan nenä ollu tukossa välillä. Lisäksi vielä tuo mun ukkokultani ei ota parantuakseen ;( kohta 3kk tulee siitä kohtauksesta aikaa ja tervettä päivää ei oo sen jälkeen nähny..rankkaa on ollu meillä kaikilla ja ei tietty vähiten tuolla rakkaalla..



Meidän neiti on nyt jo justiinsa 8vkoa vanha. Ristiäisethän meillä pidettiin jo 19.12 ja nimekseen hän sai Helene (en nyt muista kerroinko siitä.varmaan taisin tehä). Jämäkkä pieni neiti on, kovasti on päätään jo pystyssä pidelly, mieli asento on sylissä olkaa vasten ja mieluiten niin, että aikuinen kävelee ympäriinsä, jolloin pienet nappisilmät uteliaana näkee joka paikkaan. Nyrkit on suussa alituiseen ja kuola valuu. (Apua ei kait se voi jo hampaitaan tehä ku nänniäki jyystää ihan eri lailla (noin tuolla edellisellä huomas hampaiden tulon..).)

Meillä viihtyy sitterissä ihan kivoja aikoja, saattaa nukahtaakin siihen ku seuraa muitten tekemisiä.

Lattialla lelukaaren allaki viihtyy jonki aikaa muttei niin pitkään. Kyleltään käänty eilen mahalleen ja lattialla selällään ollessaan saa ittensä liikkeelle selällään jalkojaan potkimalla.

Yöt meillä nukutaan läpeensä 7-10h syömättä, eka yönsä nukku jo 3,5vkon iässä.....aamulla on rinnat kyllä räjähtämispisteessä ja ne pitääki pumpata tyhjäksi, tämä satsi syödään sitten iltatankkauksen päätteeksi vielä pullosta. Illalla tosiaan roikutaan tissillä tunteja, nukahtaa lopulta noin klo1 eli saattaa valvoa jopa 6h tuntia putkeen.

Päivällä nukutaan vaihtelevasti 10min-3h päikkäreitä sisällä, ulkoilut on jääny toooosi vähälle ku millon on liikaa pakkasta, tuulee kovasti, lunta pyryttää niin että sääriä myöten saa kahlata jne.

Lemppariasento taitaa olla selällään, kylelleen tuettuna hänet aina laitan muttei koskaan siitä asennosta löydy.

Seuraava neuvola meillä on vasta 3.2 siirsivät sitä ens viikosta sinne..saas nähä minkä kokonen paketti sitten onkaan aika reilut posket ja leuat on jo kasvattanu..viimes oltiin 28.12 ja sillon neiti painoi 4695g ja oli 55,5cm pitkä :)



Itellä oli viime ma jälkitarkastus ja kaikki oli ok tuolla alakerrassa. jostain syystä vaan oon vieläki tosi turvoksissa, ei mee mitkään muut kengät jalkaan ku nuo mun lenkkaripistokkaat tai mitkä lie (sen vuoksikaan en oikein ulkona voi olla). Paino ei ookkaan pudonnu ku Helenen syntymäpainon verran 4kg eli tässä onki pudotettavaa ja PALJON! Imettäminen aiheuttaa ihan mieletöntä makean nälkää ja suklaata tekis ihan järjettömästi mieli vaikken oo sitä syöny kohta kahteen vuoteen, onneksi oon saanu järjen piettyä mukana ja suklaat laatikossa. Mutta eipä tuo puntarilla näy..niin sanoivat vaan tuolla neuvolassa että toisilla se paino putoaa hitaammin…juu tiedän mutta ei mulla vielä NÄIN hitaasti oo pudonnu..kurjaa..mieli maassa nyt tuon takia..pääsenköhän enää koskaan ns.normimittoihin??



Terkkuja muillekin ja jaksuja masun kasvatteluun!



nani ja Helene-neitokainen huomenna 8vkoa

Kävin kurkkaamassa tuota joulukuun pinoa vielä ja huomasin että siellähän oli tuttuja käyny.. =D



Pönttis!! Suuri kiitos onnitteluista ja ihan sait veet silmiini ku vielä mut muistit ;) Teidän neliapila on jo noin iso poika! Hirvittää ihan kuinka aika näin kovaa vauhtia menee..meidän elokuiset on jo tosi isoja poikia nyyh..



Jonn@lle laittelen plussatuulia jospa se pian testiin pärähtäis :)



Mammatus: Kyllähän se niin on että jos autolla meinaa koko porukka liikkua niin se vaatii sen 6-7paikkasen auton. Meillä on 7paikkanen lantikka jossa takarivin viimenen paikka on tavaratila, eihän siihen paljoa mahu mutta enempi ku moneen muuhun 5paikkasen peräkonttiin.

Kertaakaan ei olla kyllä kaduttu että lähettiin neljättä meille koittamaan, sellanen lahja tuo neiti on meille ollu! Enenmmä luulen että ois kaduttanu myöhemmin jos tähän ei ois ruvettu..

Ja raha-asioista sen verran että nelosen myötä lapsilisähän nousi jopa 530euroon! Ja kyllä sillä aika pitkälle kuuhun ruokaa ostetaan ja teillä on aika pienillä ikäeroilla nuo muutkin niin luulisin ettei vaatteitakaan tartte kauheesti hommata..

Ja niin ku Sirppana jo laittoi asioilla on aina tapana selvitä! Onnea päätöksen tekoon!



Meidän tuo 3v on taas sairas! Joulun aikoihin oli kuumeessa ja flunssassa, muutama päivä terveenä ja viime ma oksensi ja ripuloi. Pari pv ei mitään ku taas alko oksentaan ja ripuloimaan ja sitte nousi myös kuumetta.

Eilen illalla kuume taas nousi ja huomasin että oli käyny kakalla pytyllä ja kakka oli veristä, sitä verta oli myös pöksyissä ku ei ollu heti huutanu pyyhkimiapua niin pöksyt tietty tahriintunu (en siis tienny että oli ees kakalla käyny ennen ku ite menin vessaan). Pyyhittäessä verta ei tuu joten luultavasti se tulee jostain suolesta..En tiiä siis onko joku tulehus vai mitä ku ei oo flunssaa mutta kuumeessa on..huolestuttaa todella!

Onneksi sain ajan Mehiläisen lastenlääkärille jo parin tunnin päähän!



nani ja pipi 3v + Helene 8vkoa

Pikaisesti tulin kertomaan, että meidän prinssi syntyi maanantaina 17.1 kalvojen puhkaisun ansiosta ja herran mitat oli 52cm ja 3974g ja pipo 37,5cm. Synnytys kesti 4h30min.



Hyvin meni, ei tikin tikkiä tarvittu, mutta aivan kamalaa se oli. Huonosti nukuttujen öiden takia olen todella väsynyt, mutta nyt hieman alkaa helpottaa.



Tulen paremmalla ajalla uudelleen. =)



Mansikkaiselle suuret onnittelut hienoista ultra kuulumisista.

Ofelialle tsempit synnytykseen.



Sirppana ja iso mies

Sirps:Jotenkin arvelilnkin että olet nyyttisi saanut. Onnea siitä! Ja palan halusta kuulla kuinka kaikki sujui. Ja voin kuvitella väsymystäsi, täällä kans yks tosi väsynyt mamma. Meillä isoin ja pienin kipeänä flunssaa ja yskää. Olen tosi väsynyt kuuntelemaan yötä päivää yskimistä, ja lääkitsemään milloin ketäkin. Ja kun pitää nousta monta kertaa yössä muutenkin, niin sitten ei saa enää untakaan. Selkä on tosi kipeä ja supistelee. On jo muutaman kerran ollut niin että ajattelin että on pakko lähteä, mutta supistukset vaan loppuu.



Maanantaina terkkari varoitteli jo että vauva on TOSI alhaalla, syntyy varmaan ennen ensi viikkoa. Mutta niin on arveltu edellisistäkin lapsista , eikä kukaan oo la:ta syntynyt. Mutta ajatuskin että tälläisiä kipeitä supistuksia vielä lähes 2 viikkoa vielä, ahdistaa valtavasti. Mutta jospa se tästä. Toisaalta ahdistaa ajatus käynnistyksestäkin, jos se on valvatan kipeää touhua...



Mansikkainen onnea kaikkiin ihaniin asioihin mitä sulle kuuluu!!



Nani, ristiriitaiselta kuullostaa teidän arki. Toivottavasti miehen tilanne paranee.



Kirjoitelkaa kaikki muutkin kuulumisia, on edes jotain muutakuin omaa napaa luettavana!!



Ofelia 38+1

Tervehdys täältä vauvan tuoksusta. =)

Hulinaa ja väsymystä on ollut niin, että ei ole kerenny käydä kirjoittamassa ollenkaan. Nyt hetki rauhaisaa aikaa niin kokeillaas ehtiikö tässä jotakin raapustaa.



Elikkä maanantaina tosiaan mentiin taas hyvinkäälle ja olin jo valmiiksi erittäin kiukkuinen, väsynyt ja lannistunut. Olin aivan varma, että mut lähetetään takas kotiin. No lääkäri kuitenkin totesi että kypsynyt oli paikat hyvin kalvojen puhkaisuun ja pikaisesti tutki mahan ja sanoi, että vähän reilu kolme kiloinen, että älä huoli, että olisi iso. Soitto synnytyssaliin ja koska tilaa oli niin pääsin sinne heti. Hui kun rupes jännittämään ja tuli todella helpottunut olo, että pian tämä on vihdoin ohi.

Kalvot puhkaistiin ja 1,5h odotettiin supistuksia joita ei kauheammin tullut niin laitettiin oksitosiini tippaa ja siitä ne sitten vihdoin alkoi ja aluksi pärjäsin ihan ilman mitään, mutta kyllä ne tunnissa voimistui niin että sain ilokaasun kaveriksi ja siitä jonkun ajan kuluttua kauratyynyn. Sitten pyysin jo kyllä epiduraalia, koska ne supparit oli melko pahoja ja pelotti ajatus siitä, että kohta ne olisi vielä pahempia. Epiduraali laitettiin ja tosi pian sen jälkeen rupesin valittamaan paineen tunnetta alakerrassa ja kätilö sanoi että ei se nyt vielä voi tuntua. Ja siitä kohta sanoin, että se tulee kyllä nyt ja kun kätilö katsoi tilanteen niin sanoi, että ponnista vaan jos ponnistuttaa, että tämä tulee nyt. Kolme kätilöä ja yksi lääkäri oli paikalla vauvaa ottamassa vastaan. Ponnistin ja ajattelin, että ei hitsi tämä ole mikään pieni vaan ihan tajuton. Puoli päätä oli pihalla kun usko meinasi loppua ja tuntui kun koko paikka räjähtäisi ja sitten kuitenkin sain voimaa puskea loputkin päästä ulos ja pian koko mies oli maailmassa. Käsi poskella syntyi meidän järkäle ja omaksi ja myös kätilöiden yllätykseksi ei tullut kuin pieni pinta naarmu limakalvoille.

Ponnistus aika tuntui ihan 30minuutilta ja todellisuudessa olikin vain 4min. Sanoisin, että synnytys sujui todella hyvin, vaikka ponnistus vaiheessa pelotti ihan hirveästi. Onneksi tuo synnytys unohtuu pian kun saa aivan mielettömän suloisen vauvelin kainaloon. =)



Meillä syödään, kakitaan, pissitään ja nukutaan. Oikein tyytyväinen ukkeli on ja varsin hyvät ruoka halut omaava. Rinnat on ihan mielettömän kipeät kun olen joutunut yli tuotannon takia myös pumppaamaan ylimääräistä maitoa.



Arki on vielä melkoista harjoittelua ja sähellystä, mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Kaippa sitä ajan kanssa taas oppii pyörittämään arkea normaalisti. =) Väsymys on jotakin ihan tajutonta, mutta pienet päiväunet vauvan kanssa kun saa ottaa niin jaksaa iltaan asti. Onneksi tuo mies auttaa paljon. =)



Jokohan Ofelialta saadaan pian vauva uutisia.?



Sirppana ja ukkeli 6 päivää

Lyydia onnea pienestä miehestä!



Sirppana: Luulen osaavani kuvitella tunteen, mitä käyt läpi. Itse olen aivan kauhuissani synnytyksen suhteen ja meinaankin ottaa asian puheeksi seuraavassa lääkärissä. Kolmannen kanssa painoarvio oli synnytyksessä 3500g ja lääkä

rikin säikähti, kun pikku herra saatiin ulos, kun oli 4365g ja tuota isompaa mä en synnytä ja olen ihan varma, että tämä on isompi, jos menee loppuun asti! Toivottavasti ässät on avuksi :)



(.) Meillä oli rakenne ultra ja kaikki ok, pieni mies tulossa siis perheeseen :) Tilasin tänään sisustustarroja lastenhuoneeseen (kolme nuorinta nukkuu sitten samassa huoneessa)sekä puisen helistimen. Meidän teinikin täytti tänään 15-vuotta, jessus että se aika menee nopeasti! Vielä olis 19 viikkoa jäljellä ja aika kauhulla odottelen loppumetrejä, kun nyt jo nivuset ja häpyluu ihan sökönä. Välillä vaikea kävellä ja nousta ylös. Ja öisin tulee herättyä pistävään kylkikipuun jos nukun "väärällä" kyljellä. Ja se kipu on aika kamalaa, kun ei meinaa pystyä liikkumaan. Ihmekipuiluita on muutenkin ollut tässä raskaudessa, mutta kaipa ne kuuluvat aiaan, kun ei ole enää niin nuori. Ja hassua, että mietin jo sen vitosen tekoa :D, minä joka en ole ennen vauvakuumeista kärsinyt ja piti lapset olla tehty, kun kolme oli kasassa, mutta kai se on sitten kiinni siitä, kenen kanssa on? Sillä tälle miehelle voisin tehdä ihan hyvin vielä muutaman lisää ;)



Josaka ja Jeremias 21vk

Onnea Lyydialle ja Sirppanalle ihanista vauvoista! Tosi mukavaa, kun te ja muut jo aiemmin synnyttäneet raportoitte tänne, miten kaikki meni ja miten vauvan kanssa kaikki on lähtenyt käyntiin.



Ja mukavaa, kun Mansikkainen ilmoittautui mukaan uutena, niin meitä riittää sitten keväällekin.



Täällä suunnalla ei mitään ihmeellistä. Alku viikosta olin tosi harmissani ikävän lääkärikäynnin jälkeen, mutta nyt olen päättänyt etten välitä siitä. Luulen, että osittain kyseessä oli kieliongelma, kun lääkäri oli selvästi venäläinen tms. ja suomenkieli oli melko kankeaa. No joka tapauksessa hän haukkui minut ja vauvan kamalan suureksi ja nuorimmaisenikin oli kuulemma ollut tosi iso vauva (syntyessään 3900 g), mikä oli sekin ihme juttu mielestäni, kun monesti jo lukee ja kuulee juttuja yli 4-kiloisista vauvoista. Lääkäri ei meinannut saada sydänääniä kuulumaan, mutta harvemmin ne kuuluvat, jos sitä laitetta koko ajan mahalla liikuttaa :)

No tärkeintä oli se, että kaikki oli kuitenkin hyvin ja katsoin tuolta raskaus viikko viikolta sivuilta, että vauvan painokin pitäisi olla juuri keskiarvossa.



Ajatukset alkavat koko ajan enemmän ja enemmän pyöriä synnytyksen ja vauva-ajan parissa. Vaunut saatiin jo kaverilta ja tänään kuulin, että myös turvakaukalo ja sitteri tulevat samasta osoitteesta. Kehto pitäisi hakea vielä sukulaisten luota ja sitten vaatteet tietty kellarista. Mutta koitan malttaa vielä mieleni maaliskuuhun saakka!



Hyviä vointeja kaikille!



Fourcats 26+6

luin näemmä oikein pikakelauksella. Onnea Sirppana :)

Sirppanalle vauvasta :)



Täällä ei plussaa saatu testiin ainakaan vielä mut eiköhän se kohta sieltä tuu,toivottavasti.



Tässä kovasti oottelen että koskahan nuo Juliuksen kuvat päivitetään tänne http://www.fashionmodel.fi/index.php?pageid=55

sekä tänne http://www.studioklik.fi/galleria_lapsikuvat.html



Aatella maaliskuussa meidänkin neliapila täyttää jo 3v



mut nyt nukkumaan..öitä kaikille!!