Totuus oikiksen pääsykokeista? Onko oikeasti niiiin mahdottomat,

poikkeaa hieman keskustelusta mutta milloin pääsykoekirjat julkaistaan? kannattaisiko nyt lukea viime vuoden kirjoja vai mahdollisesti suorittaa avoimessa oikiksen opintoja..? mitä olette mieltä..?

Mun mielestä ne kirjojen aiheet julkaistaan 16.3 ja kirjat aikaisintaan maaliskuun lopulla. Ne päivät on kyllä tiedekunnan sivuille jo merkitty, mutta noin se muistaakseni meni.

Itse olen jo lukenut kerran viime vuoden kirjat läpi (en siis mitenkään päntännyt, lukaissut vain). Saattaa siitä jotain hyötyä olla, sillä kolmannen kirjan luin jo paljon nopeammin ja sujuvammin kuin ensimmäisen :) Jotkut sanovat, että edellisen vuoden kirjat kannattaa lukaista, jotkut taas eivät suosittele sitä.

Itse en kyllä muiden opintojen takia ehdi avoimessa mitään kursseja suorittaa, mutta aion lukaista läpi avoimen monisteet "Johdatus oikeustieteeseen"- kurssia varten. Niistä toivottavasti ainakin jotain termistöä jää päähän.

Luuletteko että mihinkää lakitoimistoon pääsee töihin, jos kulkee känkkeni selässä ja kulahtanut villatakki päällä? Lakimiehet usein edustavat ihmisiä työkseen ja en minä ainakaan haluaisi mitään ulkoiselta habitukselta perus-10v opiskellutta humanistia muistuttavaa henkilöä edustamaan itseäni missään asiassa, paitsi ehkä jossain "perustulo-mielentosoituksessa". Lisäksi oikisopiskeluun liittyy excuja eli ekskursioita eri toimistoihin, joihin voi tällä tavalla luoda myös suhteita, joten ehkä kannattaa pukeutua siten, miten alalla yleensäkin pukeudutaan eli siististi ja tyylikkäästi.

Sitäpaitsi aika tyhmää alkaa heti haukkumaan tyhjäpäiväiseksi pissikseksi ulkonäön perusteella. Ulkonäöstä huolehtiminen nimittäin tarkoittaa usein sitä, että huolehtii myös muista asioistaan - hyvä kysymys onkin, että mistä asioista sellainen henkilö pystyy huolehtimaan, joka ei edes itsensä kohdalla siihen pysty??? T. tyhjäpäiväinen pissis2

Up

No, kokeisiin asti selvinneistä kaikki osaavat asian hyvin. Sun täytyy olla niiden joukossa, jotka osaavat ne siinä sisäänotettavien parhaimpien joukossa. Ota pääsykokeisiin valmistautuminen testinä. Jos pää tai usko omiin kykyihin ei kestä, etä pärjää oikiksen tenteissä saati myöhemmin lakimiehenä.

t. tutkielmaa kirjoittava Helsingin oikkari, sisään ekalla yrittämällä ja ilman kursseja

Ei oikikseen pääsy mikään mahdottomuus ole, eikä se vaadi mitään huippuälykkyyttä: motivaatiota lukemiseen senkin edestä. Itse pääsin toisella kerralla sisään ja voin sanoa, että kevät kannattaa pyhittää täysin lukemiselle (ei tarkoita sitä, ettei saisi olla harrastuksia tai pitää vapaapäivä: päinvastoin) tai siis siten, että sitä pitää kokopäivätyönä. Se on ihan hemmetin turhauttavaa, kun lukee, mutta ei lue täyspainotteisesti ja sisään ei pääse: silloin koko luku-urakka on hukkaan heitettyä aikaa.

Valmennuskursseista sen verran, että ne eivät ole missään nimessä pakollisia, että sisään pääse. Siitä on tullut vain kierre, että motivoituneimmat sinne menee (ne jotka eivät ole tosissaan, eivättietenkään halua maksaa) ja siitä tulee mielikuva, että se olisi jotenkin välttämättömyys: kuka haluaisi ottaa riskiä? ;)

Ainut hyöty on se, että jos suoraan lukiosta hakee, niin silloin saa karistettua kirjoituksiin treenatut vastaustekniikan pois. Sen voi toki opetella itsekin. Kävin ensimmäisellä hakukerralla valmennuskurssin ja minulle siinä suurin hyöty oli se, että olin puolessa välissä lukemisurakkaa ja epätoivo iski, että en osaa mitään. Se motivoi taas jatkamaan, kun huomasi, ettei muutkaan vielä osaa. Toiselle kerralle en valmennuskurssia ottanut, koska minusta se olisi ollut täyttä ajanhukkaa: lakiteksti oli tuttua ja luennoilla istuminen olisi ollut pois lukuajasta.

Itse pääsykoekysymykset voivat olla ns. helppoja tai sii kuka tahansa osaa vastata niihin jotakin, kun on vain kirjat joskus avannut. Siksi ne erot haetaan sillä, kuka muistaa tarkimmin eniten asioita. Kysymykset voivat olla myös minkätyyppisiä tahansa (katso vaikka Turun oikeustieteellisen viimeisintä koetta: siinä kysyttiin puhtaasti vuosilukuja!)

Sehän siinä on, että kokeet. voi mennä ihan hyvin, mutta paikkaa ei irtoa, kun ei mennyt paremmin kuin 90 % muista. Pitää tähdätä täysiin pisteisiin, ei siihen, että on lukiotyylillä hyvin valmistautunut.

Ei ole mahdotonta, mutta vaatii paljon töitä. Kuten joku jo sanoikin, kokeet mittaavat hyvin pärjäämistäsi alalla. Jos et läpäise pääsykoetta, et usko itseesi tai luovutat kesken luku-urakan, niin paikka ei ole sinua varten.

Eivät ne kokeet mahdottomia ole, mutta monelle tulee yllätyksenä miten paljon työtä ja tarkkuutta ne vaativat.

Hain 7v. sitten vähän hälläväliä asenteella - lukio oli helppo, kirjoitin pelkkiä L:iä YO kokeessa. Jäin pisteen verran rajasta. Tämä herätti minut ja luin seuraavana vuonna määrätietoisesti, osallistuin intensiivivalmennuskurssille ja pääsin sisään huippupistein.

Pitää löytää se sopiva tasapaino ulkoa opettelemisen ja opitun tiedon soveltamisen välillä. Kysymyksiin sisältyy aina jokin kompa, joihin suurin osa hakijoista lankeaa. Kaikki poikkeukset ja niiden mahdolliset soveltuvuusalueet kannattaa opiskella tarkkaan. Koko koeaika kannattaa hyödyntää ja vastaukset lukea läpi "ulkopuolisen kriittisin silmin", jotta huomaisi sudenkuopat ja omat kirjoitusvirheet.

Oikiksessa opiskelen Helsingissä minäkin. Kysymykset eivät ole "vaikeita", vaativia ja aikaavieviä kylläkin usein, mutta vaikeus tulee siinä, että 1500-2000 kilpailee samoista paikoista, joten pk:een tulee suhtautua kuin kilpailuun, pitää vain olla 200 parhaan joukossa, tai kaikki on muuten turhaa.

On erittäin raskasta ja turhauttavaa tankata ja päntätä, ja kokeessa saattaakin sitten erehtyä epäilemään vastauksiaan ja langeta kompiin sun muuta. Tähän mielestäni auttavat valmennuskurssit, niiden avulla tiedät ne henkisen puolen psyykkaamiset paremmin.

Totuus on, että 1-2% menee sisään Helsinkiin ilman valmennuskursseja, joten tulee miettiä kumpaan porukkaan itse kuuluu. Samoin on lukujen kanssa, 1% on "neroja", joiden ei tarvitse pitää pepaa penkissä 10h/pv, mutta jälleen, tulee miettiä mihin kastiin itse kuuluu..

Oikiksessa on hyvän näköisiä opiskelijoita, mutta tämä seikka ei todella tee heistä tyhmempiä.

Valmennuskurssit eivät ole kalliita, siis ne millä sisään pääsee. Ainejärjestön kurssit, joiden avulle lähes 80% sisään päässeistä on pänttäyksen läpikäyneet, ovat kohtuullisen hintaisia, haitari 350e-reilu tonni, keskitason kurssit n. 700-800e (silloin kun itse hain).

Tavalliselle pulliaiselle ihan mahdollista päästä, mutta ilman kunnon valmennuskursseja lähes mahdotonta. En lähtisi kokeilemaan.

Yllä on paljon täyttä potaskaa. Jos oikikseen hyväksytään 5 % pääsykoeissa olleista ja suurin osa on jo kolmatta kertaa pyrkimässä niin mittikääpä vähän mitä kaikkea siinä tarvitaan. Sadasta pyrkijästä jää 95 ulkopuolelle. tarvitaan älyä, kykyä, motivaatiota, sinnikkyyttä, rankkaa työtä. jne...

https://www.oikeustieteet.fi/wp-content/uploads/sites/3/2018/06/pistera…

Eioisin päässyt sisään mutten jaksanut mennä.

Sanovat että valmennuskurssi ehdoton. Vain huiput pääsee ilman kurssia.

Olin valmennuskurssilla ja en päässyt sisään. Läheltä liippasi kuitenkin. Pääsin toiseen paikkaan.

Valmennuskurssi oli kallis ja huono siksi, että ne "opettajat" eivät osanneet opettaa. Olivat itse oikiksen opiskelijoita. Heillä ei ollut minkäänlaista luennoimis- tai opetustaitoa. Kaikki karisma opettajan roolissa puuttui.