Lue keskustelun säännöt.
Voiko omaa luonnettaan muuttaa? Oletko itse onnistunut?
07.01.2011 |
Olen mukavuudenhaluinen, laiska ja kohtaleisen tarmotonkin. Miten saan luonteeni muutettua tarmokkaaksi ja ahkeraksi? Ikääkin alkaa jo olla sen verran, että nämä ominaisuudet pikemminkin lisääntyvät kuin vähenevät.
Vai sopeudunko vaan suosiolla tähän luonteeseen ja yritän vaan sinnitellä joten kuten tarmokkaampien ihmisten joukossa?
Kommentit (9)
Eikä se auta yhtään laiskuuttakaan vastaan. Taloyhtiö sitä paitsi hoitaa aurauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että aamuisin saan eniten kotitöitä aikaan. Niinpä työpäivinäkin (teen kotona töitä) teen kotityöt aamusta pois alta, koska työpäivän päätteeksi en saa mitään aikaan. Samoin viikonloppuisin teen usein yöpuku päällä muutaman tunnin kotitöitä ja lösöilen loppupäivän. Nuorena olin iltaisin tarmokas, nyt aikuisena aamuisin.
En tiedä saako luonnettaan muutettua. Tai ehkä saa, mutta törmäämme erittäin syvälliseen kysymykseen: millaisia me olemme pohjimmiltamme? Perustuuko luonteemme joihinkin psyyken pysyviin osatekijöihin vai onko kaikki toimintamme sittenkin jonkin pomona toimivan mielemme osan kommenneltavissa. Ja mikä lopultakin on se perimmäinen minä, joka käskee olemaan ahkera tai antaa luvan olla laiska? Onko mielessämme ja itsessämme monta kerrostumaa, joista jokin saa muut tottelemaan itseään?
Jos sinulla on ihan oikeasti tarmonpuutetta, kyse ei minusta ole luonteesta. Jos et jaksa herätä aamulla etkä saa mitään aikaan, minun on pakko kysyä, että oletko väsynyt. Nukutko tarpeeksi. Uskotteletko pärjääväsi jatkuvasti kuuden tunnin yöunilla vaikka kenties tarvitsisit kahdeksan tuntia joka yö? Ahdistaako sinua jokin? En ihan äkikseltään usko, että kaikki ihmiset ovat kaikessa sinua tarmokkaampia. Kun vertaat itseäsi toisiin, satutko vertaamaan sellaisessa asiassa jossa toiset ehkä vain ovat sinua lahjakkaampia? En tiedä missä olet hyvä, mutta toiset meistä ovat lahjakkaita vaikkapa siivoamisessa, toiset kielissä. Jos satut olemaan ajatuksenjuoksultasi vikkelä mutta et kovin käytännöllinen, en ihmettele jos sinua turhauttaa kun hommat eivät luonnistu kuten muilta. Ja se luonnistuksen puute johtaa kaiketi motivaation vähenemiseen.
Luonne on minusta sellaisia persoonallisuuden piirteitä, jotka yhdessä asiassa ovat hyviä ja toisessa huonoja. Tunnnet itsesi laiskaksi. Oletetaanpa että et ole väsynyt tai sairas... yleensä luonteenpiirteillä ja ominaisuuksilla on kaksi puolta. Se, ettei ole koko ajan raatamassa, voi myös olla myös rauhallisuutta. Entäpä jos sinulla ei ole tarvetta leipoa pullaa, koska pakastin on ennestäänkin täynnä?
Lopuksi kysyn, että motivoidutko tekemään jotakin ylipäätään? Mistä pidät? Yleensä hyvää saa aikaan parhaiten kun tekee asioita joissa on hyvä ja jotka ovat mieleisiä. Ei ole tarkoituskaan että me kaikki pidämme kotimme yhtä siisteinä ja pakastimet täynnä pitkoja. Jos sinä vaikka oletkin sellainen, että innostut vaikka kirjoittamaan tarinoita, niin kirjoita. Niistä voi olla aivan yhtä paljon iloa ja hyötyä läheisille kuin raatamisesta samoissa asioissa kuin muutkin.
Mä tein toissa kesänä ihan tietoisen päätöksen, että lomalla en vaan löhöä. Aamuisin ennen aamupalaa kävelylle tai aamuuinnille rantaa tai jotain. Siitä se lähti (oli kyllä ihan järkkyä eka aamuna!!! :D).
Jotenkin siitä tuli energisempi olo, jaksoi paremmin kaikkea, sai tosi paljon aikaiseksi, ehti nähdä ystäviä enempi.
Tein samaan aikaan ruokaremontin. En grillannut makkaraa yms, vaan broikkufileitä/kalaa/kasviksia. Kala meni kuivaksi, mut muuten meni hyvin.
Kannattaa kokeilla! Siinä ei menetä mitään.
Eikä se auta yhtään laiskuuttakaan vastaan. Taloyhtiö sitä paitsi hoitaa aurauksen.
Fyysinen rasitus auttaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein toissa kesänä ihan tietoisen päätöksen, että lomalla en vaan löhöä. Aamuisin ennen aamupalaa kävelylle tai aamuuinnille rantaa tai jotain. Siitä se lähti (oli kyllä ihan järkkyä eka aamuna!!! :D).
Jotenkin siitä tuli energisempi olo, jaksoi paremmin kaikkea, sai tosi paljon aikaiseksi, ehti nähdä ystäviä enempi.
Tein samaan aikaan ruokaremontin. En grillannut makkaraa yms, vaan broikkufileitä/kalaa/kasviksia. Kala meni kuivaksi, mut muuten meni hyvin.
Kannattaa kokeilla! Siinä ei menetä mitään.
ja asioiden tekemistä pakolla mutta ei siitä ole apua kuin hetkeksi. Sitten taas palaan tuttuun laiskaan tyyliini ja olen helpottunut kun ei enempää tarvitse uurastaa.
Eikä mulla ole pitkoja pakkasessa kun en jaksa niitä leipoa, pärjään ilman pullaakin ja ajattelen ettei perheenikään sitä tarvitse saada koska se on epäterveellistä ja lihottavaakin kuitenkin.
Kyllä tämä luonteenpiirrettä valitettavasti taitaa olla tai sitten olen ehkä myös masentunut, en tiedä.
Tulee vaan välillä mieleen, että pitäisi kai olla puuhakkaampi, etteivät lapset saisi niin laiskan äidin mallia minusta. ap
hirveä valehtelija ja asia häiritsi mua itseä varmaan kaikista eniten. Yritin lukuisia kertoja lopettaa valehtelun, ja lopulta pari vuotta sinniteltyäni onnistuin. Joo ja en kehdannut asiasta kenenkään kanssa puhua, joten siksi pyristelin yksin irti ongelmastani jonka muut varmasti olivat huomanneet.
Toi on nyt aivan eriasia ku sun "ongelmat", mut sanoin ton sen takia et todella ihminen voi muuttua niin itse halutessaan! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen esim. melkoinen tulisielu. Olen oppinut hillitsemään itseäni niin etten läheskään aina näytä suuttumustani, mutta ei se tarkoita sitä ettenkö kiivastuisi yhtä usein kuin ennenkin.
Joskus tietty joku kokee valaistumisen, mutta yleensä silloin tuntuu olevan kyse siitä, ettei kyseinen henkilö ole ajatellut sitä aiempaa toimintatapaansa sen kummemmin.
Itse hakeudun sellaisten ihmisten seuraan joista saa energiaa ja menen ulos vaikka luomaan lunta jos laiskotteluvaihde jää pahasti päälle.