Ettekö osaa rahankäyttöä vai miksi olette jatkuasti ihan pa?

kun haluan maksaa asuntolainani mahdollisimman nopeasti pois. Maksan tuloistani ensin kaikki laskut (asuntolaina, yhtiövastike, päivähoitomaksut ja lasten harrastukset) pois. Sitten siirrän tieten summan säästötilille ja lopulla pienellä summalla ostan bensan ja ruuat. Olen laskenut sen summan niin pieneksi että olen lähes kokoajan pa. Sitten kerran vuodessa teen säästötilillä olevalla rahalla ylimääräisen lyhennyksen asuntolainaan. Tätä ei kestä kuin muutama vuosi niin laina on maksettu ja elämä ei enää niin köyhää.

nyt kun on naimisissa mies kehittää 5000 euroa laskuja...

pienituloisessa perheessä tulee jatkuvasti yllättäviä menoja ja kokoajan hankintalistalla jotain niin ettei sitä rahaa voi makuuttaa tyhjänpanttinakaan. Toki sitä rahaa olisi jos ei ikinä mitään ostaisi mutta sitten puuttuisi jotain muuta tarpeellista, rahalla sinänsä ei tee mitään.

Tähän kertyneet selitykset.

T: ihminen jolla on aina ollut rahaa, oli sitten opiskelija tai työssäkäyvä

mutta kuitenkin saatu aina laskut maksettua ja ruokaa pöytään. Opiskeluaikoina ja hoitovapaalla oli tiukempaa, mutta olen aina ollut hyvä raha-asioissa. Onneksi miehenikin ona samanlainen.



Mutta äitini esim on täysin erilainen. Jättää laskuja maksamatta, kun tekee isoja heräteostoksia. Ostaa liika ruokaa, mitkä pilaantuu jääkaappiin, ja taas ostaa lisää.... kaapit pursuaa tavaraa, vaatteita, kenkiä.. Lapsuudessa oli usein niin, että ei ollut rahaa, kun kaikki oli mennyt alkukuusta.

Tai siis osaavat kyllä käyttää rahaa, mutta eivät hahmota rahankäyttöään. Vanha viisaus ei ne suuret tulot vaan pienet menot pitää paikkansa. Nykyään monet ostavat osamaksulla vaikka mitä, koska eivät halua odottaa ja säästää ja niistä osamaksuista kertyykin sitten yllättävän suuri kuluerä. Monet eivät myöskään tunnu tajuavan sitä, että heillä ei yksinkertaisesti ole varaa kaikkeen mitä naapureilla. Jos olet tehnyt sen valinnan, että teet pienituoloisena suuren määrän lapsia niin silloin joudut vähän niinkuin automaattisesti tinkimään jostain sellaisesta mihin naapurin parempituoloisella perheellä on varaa.

Olen aina käyttänyt kaiken mitä olen tienannut. Opiskeluaikana sillä rahalla juuri ja juuri eleli ilman että minun tarvitsi ottaa opintolainaa. Mutta mitään ei jäänyt säästöön tietenkään. Sitä mukaa kun palkka on noussut, menot ovat kasvaneet. On auto ja omistusasunto, niihin menee automaattisesti joka kuukausi osa palkasta. Loput käytän ostoksiin. Ostan oikeastaan mitä vain haluan riippumatta siitä mitä se maksaa. Luottokortteja käytän vain tilapäisesti. Mutta jos haluan jotain mielummin ostan luotolla kuin säästän etukäteen. En ole oppinut sellaista rahankäyttöä. Haluaisin olla säästäväisempi. Hävettää että näillä tuloilla tili on lähest nollilla kuun viimeisenä päivänä.

sillä raha on aina riittänyt kuluihin, mutta rahaa on silti aina hyvin vähän ja sitä on tarkasti laskeskeltava. Tämä johtuu kuitenkin palkan pienuudesta ja toisaalta siitä, että ihan normaali eläminen on pääkaupunkiseudulla hyvin kallista.



Luotan silti, että tulevaisuudessa on asiat paremmin kun saan korkeakoulututkintoni uunista ulos. Myös se helpottaa tialnnetta, että ensi syksynä nuorimmainenkin lapsi aloittaa eskarin ja päivähoitokulut pienenevät.

käyttää. Rahaa kun tulee niin se myös menee.

Koskaan ei tosin ole ollut tilannetta että rahaa ei ruokaan olisi ollut. Enkä ole koskaan ottanut mitään luottoa.

Ei ole edes autolainaa vaan ajelen sellaisella autolla johon on varaa.

Ja aika pienet on minun menot mutta vielä pienemmät ovat minun tulot. Ainakin nyt kun kotona olen lasten kanssa.

oli kummallakin kokopäivätyöt ja sitä myöten säännölliset tulot. Rahaa riitti säästöön ja pieneen luksukseenkin. Tuosta on aikaa 10 vuotta, nyt mies on yksityisyrittäjä, jolla suuret kulut ja epäsäännölliset tulot, itse olen vielä kotihoidontuen perusosalla. Että kyllä säästöt on syöty ja ihan krooninen pee aa päällä. Silleen se onnistuu.

Meillä on sitten pojilla paljon kaikkea ja kiva koti.

Näitä ei olisi, jos en rahoja käyttäisi.

Suunnilleen samoilla tuloilla, veloilla ja juokselvilla asumiskuluilla toinen perhe elää "kädestä suuhun" ja toiselle jää säästöönkin. Tällaisia eroja olen huomannut:

- sisustus ja remontointi. Joillekin on kamalan tärkeää, että koti on viimeisen päälle ja heti uusitaan tapetit kun joku kulma repsottaa. Ostetaan myös paljon tekstiilejä, vaihdetaan mattoja jne.

- auto. Jos perhe pärjää yhdellä autolla, säästää pitkän pennin. Voi vaikka hurauttaa taksillakin välillä :)

- Vaatteet. Ostetaanko tarpeeseen vai huvikseen? Hyödynnetäänkö kirpputoreja ja aleja?

- Lainan takaisinmaksu. Onko kiire maksaa asuntolaina pois vai lyhentäänkö suosiolla vähemmän ja leventää leipää. Tämä on ehkä se tärkein ero.



Tietysti koko yleinen elintaso ratkaisee, mutta tässä oletinkin, että eletään kuitenkin tavallista keskiluokkaista elämää.

Otahan itseäsi niskasta kiinni. Kaikki TURHA pois ostoslistalta, mitä mitä OIKEASTI TARVITSET. Johan rupee rahaa säästyyn ;) T. 2 kuukaudessa oppinut rahankäyttäjä kantapään kautta. 

EI se niin vaikeeta ole, täytyy vain olla päättäväinen 

Mulla on syy miehessä. Opiskeluaikana olin tosi köyhä, mutta pärjäsin kuitenkin opintotuella ja säästöillä. Kunnes tuli nykyinen mieheni kuvioihin ja vuodessa oli hävinnyt kaikki säästöt... Omaa tahtiani ne olisivat riittäneet vielä viisi vuotta. Tarvitsin uuden tietokoneen ja mies vakuutti silloin osaavansa sellaisen hankkia, hankkikin, mutta ihan liian kalliin ja tehokkaan minun tarpeisiini. Mies on aina ollut samanlainen: hankkii liian kallista, koska päätyy aina ostamaan jonkin tekosyyn varjolla enemmän kuin mitä oikeasti tarvitsisi. Olen valitettavasti tajunnut tämän vasta paljon myöhemmin, siksi olen hävinnyt paljon rahaa. Ei tämä asia meidän suhteemme kaataja ole ja pärjäämme kyllä, mutta minä olen aina pa, koska kannan vastuun perheen pakollisista menoista. Mies sitten ostelee liian kalliita lomamatkoja ja ruokaostoksilla heräteostoksia, leikkeleitä ja juustoja, hintalappuja katsomatta.

Koska olen pienituloinen useamman lapsen yksinhuoltaja, joka asuu omistusasunnossa (ei siis tule asumistukea) ja jonka on työn takia pakko pitää autoa. Lisäksi teini-ikäiset kasvavat miehenalut syövät hirveän paljon ruokaa.

Jaha, tämäkin oli joku vitsiksi nostettu vanha ketju. Miksi??? Miksi oi miksi?

Mun mies on tuhlari ja minä säästänkin salaa. Niillä on suvussa rahaa, että heti kun tulee joku lottovoitto, perintö tms. niin kaikki käytetään johonkin. Tosiaan yksi voitti lotossa muutaman tonnin ja oikein miettimällä mietti, mihin sen käyttää, ei käynyt mielessäkään säästää, vaikka ovat olleet persaukisia. 

Mulla on tapana jättää hankkimatta se, mitä en välttämättä tarvitse. 

Heh, tuntuu tyhmältä syyttää miestä, mutta muakin joskus ärsyttää miehen rahankäyttö. Esim. tänään kaupassa sieltä kaupasta piti ostaa kaikkea todella tyhmää, kuten lapsille kalliita muffinsseja paistotiskiltä, paistovalmiita jauhelihapihvejä hintaan 10 e kilo (itse tehden maksaisi ehkä neljäsosan tuosta), lapsille pari lelua "kun halvalla sai". Oikeasti tuntuu että me hukutaan muutenkin roinaan, ja sitten vielä kaupasta ostellaan kaikkea turhaa. Tuonkin noin 10 euroa minkä olis tänään säästäny helposti aivan turhista ostoksista, olis voinu käyttää paljon järkevämpäänkin. Ei sillä muuten niin väliä ole, mutta nyt meillä on ihan oikeasti aika tiukkaa ja minusta tuommoiset typerät heräteostokset pitäis aivan suosiolla jättää kauppaan.