Ettekö osaa rahankäyttöä vai miksi olette jatkuasti ihan pa?

Siis ihan oikeasti. Olen korkeakoulutettu ihminen, työssä hyvin menestynyt, mutta raha-asiat AINA ihan rempallaan.



Nyt olen aloittanut asian harjoittelun ja tehnyt budjetin jne. Toivottavasti saan tähän hommaan jotain ryhtiä.

Me ei rehellisesti sanottuna osata käyttää rahaa. Me ollaan miehen kanssa aivan tolkuttoman impulssiivisia ja tunneihmisiä -kun tulee tunne, että joku tarvitaan niin se hankitaan, vaikka ei mitään järkeä. Esim. ostimme 2000euron imurin -se on kyllä tosi hyvä höyrypesuominaisuuksineen jne. mut haloo, kyllä tässä on pakko sanoa, että ihan perusimuri olisi riittänyt. Me ei mitään siivoajia muutenkaan olla niin mitä hittoa me tehdään superimurilla??



Meillä on hyvät tulot mun mielestä kun saadaan käteen 5000 euroa. Asuntolainaan menee 1500 eli 3500euroa kuussa jää laskuihin ja elämiseen... mutta: meillä on 2 autoa (molemmat rahoituksella) luottokortit tapissa, säästötili nollissa... en ees jaksa jatkaa listaa.



Kahden lapsen kanssa tietysti myös kiinteitä kuluja (vakuutukset, harrastukset, ruoka) on enemmän mutta kyllä me nyt todellakin pärjättäis hyvin jos ei oltais näin surkeita rahojemme kanssa.



Mä ainakin myönnän sen ihan rehellisesti. Me ollaan just semmosia "nyt kaikki mulle heti" -ihmisiä. Lähdetään leffaan ja ravintolaan, vaikka tilillä on 200e ja palkkapäivään viikko... miksi? No kun se tuntuu niin järjettömän hyvältä ajatukselta :)



En oikein tiedä, mikä tähän kaaokseen olisi ratkaisu -tai ratkeaako tämä ikinä- omakotitalossa riittää rahareikiä, pitäis tehdä sitä ja tätä (ikkunaremontti, vessaremontti, terasssi huonossa kunnossa...).



Hyvä asia on, että me ollaan ihan hulluina toisiimme. Eli rakkautta riittää -jos meillä menis keskenään huonosti oltais varmaan jo jossain katastorofissa.

olen työkyttömyyseläkkeellä, ja yksinasuva. Tosin makselen asuntolainaa pari sataa kuussa.

ja juuri sen vuoksi jos tulee yllättäviä menoja. Ja nyt sitten tuli...jääkaappi rikki, joten pakkohan se on mennä ostamaan uusi.

vaikka toinen käyttötileistä on nytkin vain muutaman euron plussalla... Toisella on kymmeniä euroja, ja lisäksi rahaa on kiinni sijoituksissa (osakket ja rahastot) ja säästötilillä.



Kuukausittain otan jonkin verran sivuun (käteinen), niin ettei tarvi sijoituksiin tai säästötiliin kajota jos käyttötilit menee liian pienelle.



Lisäksi löytyy luottokortti varalle.



Eli ei ongelmia sillä saralla :)

tai jo perusjuttu on mennyt perseelleen, väärä ammatinvalinta. Netto tulot huimat 1600€/kk, siitä vie asuminen, auto ja vakuutukset 700 eli vielä pitäisi jäädä 900€ elämiseen, puhelimeen, nettiin, lehtiin, ruokaan, vaatteisiin jne.



Vanha omakotitalo kun tahtoo keksiä aina jotain uusia korjauskohteita ja opiskelevia nuoria haluaa auttaa kun tietää kuinka raskasta on opiskella tehdä työtä ja minusta nuorena kuuluu myös elää eikä kituuttaa rahapulassa tonnikalalla.



pyydän anateeksi jos paljon kirjoitusvirheitä, en pysty istumaan ja kaksi sormijärjesttelmä on aika aikeaa. El sairasteluunkin menee rahaa.

toinen osapäivätyössä (ei ole ollut parempaakaan tarjolla) +keikkatyössä.



Pakolliset menot vuokra (ei varaa asuntolainaan), tarha, bussi- ja junaliput n. 1500 e/kk. Siihen päälle lisää pakollisia menoja: muutama satanen ruokakuluja + puhelinlasku, netti, sähkö, vakuutukset, lapsikin tarttee välillä kenkiä yms. niin tarkkaan pitää laskea että rahat riittää. Välillä ollaan loppukuusta ihan pa, ja meidän aikuisten lounaat on tyyliä keitetty kananmuna + pala leipää. Onneksi lapsi saa ruokaa tarhassa.

PA aina tai ainakin usein. Mies käy töissä, minä opiskelen. Kaksi lasta.



Tulot vaan on niin pienet, ettei tarvitse mitään erikoista ostaa, kun rahat on jo menneet. Juuri meni asuntolainan lyhennykset tililtä ja maksoin kasan laskuja. Laskuja oli vesi-, puhelin-, yhtiövastike-,lääkäri-,kirjakerholaskut. Ainoa noista, mikä ei ole pakollinen on kirjakerho. Toisaalta 18 euroa ei muuttaisi meidän kuukausimenoja mihinkään.



Tilille jäi vähän reilut 1000e, jolla ostetaan ruokaa ja maksetaan laskut, jotka ehtivät vielä tälle kuulle tulla. Säästöön tuskin jää mitään.



Ehkä sitten valmistumisen ja työllistymisen jälkeen on mahdollista myös säästää.

Sitten tapasin hieman impulsiivisen miehen. Ostelee kaikenlaista osamaksulla.

Pistää mut allekirjoittamaan koska itsellä on luottotiedot mennyt.



Selvittää aina kuinka hän TARVITSEE jonkun tietylaisen auton jne. Jos en allekirjoita mies murjottaa ja syyttää mua että olen tyhmä enkä ymmärrä.



Mies ei ymmärrä että pitäis ehkä ensin säästää ja sitten vasta ostella.

Piilotan mieheltä usein rahaa eri tileille minne hänellä ei ole pääsyä.



Miehen yrittäjyys ei paranna tilannetta ollenkaan. Välillä tulee isoja könttiä rahaa ja sitten taas pitkään aikaan ei mitään.



Olen yrittänyt tahkoa järkeä miehen päähän. Välillä onnistun, välillä en.

Kun esim. tv meni rikki mies oli sitä mieltä että vingutetaan mun luottokorttia ja ostetaan uusi tv. En suostunut siihen väitin että luottokorttini on vedetty tappiin ( oikeasti ei ollut) ja yllätys, yllätys, löytyikin käytetty tv joltain kaverilta, ja vielä ihan ilmaiseksi kun kaveri oli jo heittämässä sitä pois.

Ilmeisesti sitten osaan rahankäytön, koska en ole koskaan pa, vaikka tulot ei mitenkään mahtavat olekaan. Ei henkilökohtainen taloudenpito ole mitään rakettitiedettä, siinä pärjää ihan hyvin peruskoulun matematiikalla.



Pidän kirjaa menoistani ja tuloistani ja tiedän mitä laskuja on tulossa seuraavan vuoden ajan. En harrasta impulssiostoksia ja yllättäviä kuluja varten minulla on noin puolen vuoden menojani vastaava varakassa.

Opiskelen, enkä ole saanut töitä. Oikeastaan ongelmana on lasten iltahoidon järjestäminen. Voisin tehdä keikkatöitä, jos siis saisin lapsille vakituisen hoitopaikan myös illaksi. Sitä ennen mennään opintotuella, lainalla, elareilla ja lapsilisällä. Riittää just kaikki yhteensä vuokraan. Mietin joka kuukausi, mistä saamme ruokaa ja millä maksamme laskut.



Onneksi tämä on kohta ohi...

olen kotiäiti ja mies ihan hyvätuloinen, mutta noin yhteenlaskettuna ei mitään hyvätuloisia siis olla. Meillä riittää rahat kuitenkin kaikkeen mitä tarvitaan ja hemmotteluunkin. Ihmisillä on nykyään niin mahdottomasti kaikenlaisia ihan päättömiäkin tarpeita tai lähinnä markkinoinnin luomia päähänpinttymiä. Jonkun jo mainitsema sisustus on yksi sellainen. Jollekin se voi olla henkireikä ja jos ei muuten törsää, niin ok sitten, mutta joillekin se on "pakko". Jotta on kelvollinen ihminen, pitää sisustus vaihtaa niin ja niin usein. Miksi? Meillä menee tosi vähän sisustukseen, ja kaunistakin saa halvalla (kierrätyskeskukset, kirpparit). Yleinen roinan vähentäminenkin jo tekisi kodin hauskemman näköiseksi, ja jos ne roinat myy esim. kirpparilla, seuraa tästä "sisustamisesta" ennemminkin tuloja kuin kuluja! Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä. Päättäkää jokainen itse, mitä todella tarvitsette! Ja jos rahaa jää, sitten hemmotteluun.

ensin kitkuteltiin opinto-ja asuntolainojen kanssa samaan aikaan kun olin kotihoidontuella ja perhe kasvoi. Sitten kun luultiin, että päästiin taloudessa tasapainoon, toinen meistä vanhemmista sairastui vakavasti.

Jotkut sekoittaa perseaukisuuden myös siihen että ei ole varaa johonkin.



Pienituloisena yh:na joudun monesti sanomaan paremmin tienaaville ystävilleni ettei minulla ole varaa teatteriin ja ravintolaan tai lähteä shoppailemaan. Tai siis voin lähteä katselemaan, mutta aika harvoin on varaa ostaa mitään.



Heidän mielestään olen kai sitten koko ajan pa. Vaikka todellisuudessa syömme hyvää ruokaa, minulla ei ole velkaa ja maksan vuokran ja laskut aina hyvissä ajoin. Minulle ei vain tällä hetkellä tule ylimääräistä, kaikki menee siihen peruselämiseen. En koe olevani pa, en millään muotoa. Minulla ja lapsellani on kaikki mitä tarvitsemme. Eikä harmita väliin jääneet teatterit tai heräteostokset, mitä minä niillä?..

Yksi lapsi maksaa jo aikalailla, ei siihen lisää pidä tehdä jos kauhistuttaa hankinnat...meillä vain yksi lapsi ja tuilla elää hyvin.

Ei siinä mulla ole ongelmia. Ongelma on se, että rahaa ei ole tai on liian vähän.

Ei siinä mulla ole ongelmia. Ongelma on se, että rahaa ei ole tai on liian vähän.

korjaus tuohon

Olen holtiton rahankäyttäjä, mutta en liian holtiton. Johtuu siitä kun lapsena sain aina vähemmän kaikkea kuin kaverit.



Nyt en tyydy vähään. Ostan melkein kaiken mitä haluan ja vähän ylikin. En osaa säästää. Ja miksi säästäisin työssäkäyvänä kun sossu katsoisi säästöt tuloiksi jos jään työttömäksi.



Että sinne meni 5000e kankkulan kaivoon, vaikka sillä summalla olisi voinut ostaa vaatteita ja kenkiä.

En koe, että minulla on joka kuukausi "varaa" laittaa huvituksiin enempää kuin 30 euroa. Säästöön kuitenkin menee pahanpäivän varalle. Monet luulevat, että elän täysin kädestä suuhun. en vain keksi, että miten muutenkaan tuon ilmaisisi, että näihin huvituksiin ei kaikkia rahoja haluaisi laittaa...

Jotkut sekoittaa perseaukisuuden myös siihen että ei ole varaa johonkin.

Pienituloisena yh:na joudun monesti sanomaan paremmin tienaaville ystävilleni ettei minulla ole varaa teatteriin ja ravintolaan tai lähteä shoppailemaan. Tai siis voin lähteä katselemaan, mutta aika harvoin on varaa ostaa mitään.

Heidän mielestään olen kai sitten koko ajan pa. Vaikka todellisuudessa syömme hyvää ruokaa, minulla ei ole velkaa ja maksan vuokran ja laskut aina hyvissä ajoin. Minulle ei vain tällä hetkellä tule ylimääräistä, kaikki menee siihen peruselämiseen. En koe olevani pa, en millään muotoa. Minulla ja lapsellani on kaikki mitä tarvitsemme. Eikä harmita väliin jääneet teatterit tai heräteostokset, mitä minä niillä?..

Enkä ole vielä yli 1500 euroo käteen jäänyt. Opiskelin 6 vuotta omillani, töissä käyden, ilman lainoja. Kun valmistuin, ei työpaikkaa omalta alalta ole löytynyt (huono työtilanne, asuinkunta) ja samalla opiskeluaikaisella työpaikalla olen vieläkin osa-aikaisena. Nyt tulot vähän alle tonni käteen/kk. Vuokra 550e plus muut laskut. Elättelen vieläkin töitä omalta alalta..

Rahan käytön osaan, mutta ei tolla palkalla juhlita. 20 e pistän säästöön kuukaudessa.