Tuli näistä paskoista miehistä
oma tilanteeni mieleen.
Tänään aamulla oli harvinaista herkkua, sain nukkua 1,5 h pidempään kun mies ja lapset (mies nousi lasten kanssa vastahakoisesti ylös).
Kun heräsin myöhemmin kävi ilmi, että toinen lapsi ei ollut saanut säännöllistä lääkettään krooniseen tautiinsa aamulla ja kumpikaan ei ollut saanut aamupalaa. Ja lastenohjelmia oli katsottu koko aamu tv:stä. Vaipat oli kuulemma pieneltä vaihtanut kun oli kakat. Lapsilla pyjamat päällä.
Tästä minä sanoin, että ei saa jättää lapsia ilman aamupalaa tms. vaikka minä nukun - mies hermostui ja vaati minulta anteeksipyyntöä. Minä lopulta pyysin anteeksi kun en halunnut pilata koko päivää.
Mutta on vähän sellainen olo, että mitäkä vittua?! Tätäkö tämän elämän nyt sitten kuuluu olla?
Kommentit (5)
ollut antanut aamupalaa lapsille. Mun olisi pitänyt köysätä pipoa ja tajuta että mä voin antaa heti herättyäni aamupalaa.
ap
ollut antanut aamupalaa lapsille. Mun olisi pitänyt köysätä pipoa ja tajuta että mä voin antaa heti herättyäni aamupalaa. ap
ja lääkkeistä hän sanoi, että koska joskus on ennenkin annettu vasta aamupäivällä lääke, ei se haittaa jos hän ei sitä aamulla anna.
Mietin vaan, että jos en olisi erikseen kysynyt lääkkeestä, olisi lapselle jäänyt se kokonaan antamatta...
ap
Kyllä toi lääkityksen unohtaminen pitäis miestä harmittaa ja nolottaa. Aamupala ei tietysti aina maistu heti ja joskus voi yökkäreissäkin lökötellä pitkään. Vaadittu anteeksipyyntö tuntuu todella erikoiselta tavalta aikuissuhteessa.
löysää ämmä vähän sitä vannetta päässä ennenkuin löydä itsesi kadulta itkemästä.
Saako kysyä miksi?