Jaahas, mieheni on pikavippikierteessä.

vaan sellaisessa lokerikossa. ;)

Olen aikasemmin jo yrittänyt auttaa häntä eräässä lainassa, neuvonut pankkiasiassa, silloin hän sanoi tiukkaan sävyyn, että hänen raha-asiansa eivät kuulu mulle! Hän tekee omalla rahalla just mitä haluaa. Mullepa ei ole sen koommin tarvinnut sitä huutaa.



Nyt kyllä ihmettelen, millä rahalla hän lähtee illalla reissuun. Mistä hän pieras 200 egeä. Toisaalta vasta hän sanoi, että tulee hänelle paljon rahaa....en sillooinkaan kysnyt, että mistä.



Hän on oikeasti sellainen jäärä, että tekee just niinku haluaa ja just sellaisille asioille, mille haluaa. :)



Näillä siis mennään. Nyt asiat ei tunnu enää järkyttävältä, kaipa hän asiansa selvittää, varmaan myy jotain juttujaan ja saa taas rahaa tms.



Onneksi meillä ei ole yhteisiä lainoja ja muita yhteisiä rahanreikiä, koska itse olen tunnollinen ja hän ei. Mulla menis omatkin rahat paikatakseni hänen osuuksiaan.

on siinä, että sinä maksat kaikki juokset kulut samaan aikaan, kun mies paitsi että on velkaantunut myös kartuttaa omaisuuttaan? Hänhän omistaa kaiken sen, mitä rahallaan hankkii ja asuntolainakin lyhenee. Jos teille tulee ero, hänelle jää omaisuus, jonka kartuttamiseen osallistut ostamalla ruokaa jne.

Näillä siis mennään. Nyt asiat ei tunnu enää järkyttävältä, kaipa hän asiansa selvittää, varmaan myy jotain juttujaan ja saa taas rahaa tms.

No mutta sittenhän asiat on hyvin. Hetken aikaa luulin että olit huolissasi miehesi rahankäytöstä, mutta jos hän hallitsee tilanteen niin kaikki on kunnossa.

mitä ajattelen sanoa.

En viitsi kyllä sanoa nuuskineeni hänen papereitaankaan. Jotenkin ihan puulla päähän lyöty olo.

Esittää mulle, että kaikki ok.

Periaatteessa mulla kaikki onkin ok.

sinulla periaatteessa kaikki ok, muutoin ei. Minä kyllä sanoisin suoraan, koska meillä ei tuollaiset asiat ole kummankin omia asioita vaan yhteisiä asioita. Jos yhdessä perhettä pidetään ja yhteistä lainaa maksetaan ja omaisuus molempien nimissä, niin ei todellakaan saa olla tuollaisia salaisuuksia (tai perhe/yhteinen omaisuus yhteinen suunnitelma). Periaatteessa en hyväksy edes sitä perinteistä ostosten piilottelua. Jos tällaisia täytyy salata, niin siinä jo tunnustaa itsellä olevan jonkin riippuvuuden tai sen, ettei osaa talouttaan hallita.



Jos taas teillä sama osoite ja sänky, mutta muutoin erilliset elämät, niin asia on minun näkemyksen mukaan toinen.



Itsehän tiedät, miten toimit. Ei käy kateeksi. Tuntuu pahalta puolestasi:(

Ei kai siinä muu auta kuin jollain tavalla tuoda asia esiin. Hölmöä nimittäin hassata rahaa muistutusmaksuihin, korkoihin ja mahdollisiin perintäkuluihin. Sinulla kun on kokemusta kierteen katkaisemisesta niin pystyt ainakin auttamaan miestäsi. Yhdessä se on helpompaa ja ties vaikka olisi miehellesi helpotus jos asia hoidetaan yhdessä pois päiväjärjestyksestä.

asuntolaina.

Meillä on avioliitto, mutta erilliset sängyt.

meillä on molemmilla omat lainamme, omat työmme ja tilimme ja rahamme.

Itseasiassa en voi auttaa, koska en tiedä kuinka auttaisin häntä. En ymmärrä miksi hän ei marssi pankkiin ja ota sieltä joustoluottoa?? Hänellä on asunto, vakituinen työ.



Itseni ymmärrän miksi olen ottanut pikavippejä, ei vakkarityötä, ei omaisuutta.



Mies voisi sitäpaitsi halutessaan realisida omaisuuttaa, myydä tätä harrastustaan...

Mielestäni ihan valintakysymys hänelle.



Silti jotenkin järkytyin..

Onko avioehtoa? Onko omien lainojenne vakuutena yhteinen asunto vai molemmilla omat vakuudet? Jos ei avioehtoa ja omia erillisiä vakuuksia, niin kyllä se miehen talousongelmat voivat vaikuttaa sinuunkin.



Sinuna siis ottaisin asian puheeksi joka tapauksessa.



En ymmärrä tätä nykypäivän trendiä olla yhdessä, mutta kuitenkin niin itsenäisesti. Tarkoitan siis, että halutaan yhteinen koti, mutta otetaan omat lainat ja molemmat maksavat kaikista yhteisistä laskuista puolet/kulutuksensa mukaan. Myös lasten hankinnoista/menoista tarkka kirjanpito, jotta molemmat osallistuvat tasapuolisesti. Puuttuuko ihmisiltä luottamus vai ollaanko itsekkäitä? Minusta tuollaiset järjestelyt ovat varma tie tuhoon, koska oikeasti toiseen ei sitoudu missään vaiheessa vaan aina pitää asiat siinä mallissa, että erotaan. Toki uusioperheet ovat luku erikseen ja jossain kohtaa nämä järjestelyt ymmärtää jossain määrin.



Sorry, meni hieman aiheen ohi..

Asunto on miehen, kuten myös sen laina.

Olemme uusperhe, joten aikoinaan kun yhdessä alettiin, mies halusi omille nimilleen talon, sanoin, että siitä vaan, lainakin on sit sun.



Emme maksa mitään puoliksi, mies maksaa kaikki laskut, minä maksan ruuat ja teinimme asiat, netit ja kännykät sekä koiran jutut.



kyllähän talousongelmat vaikuttavat minuunkin, koska silloin mies on kireä ja veemäinen.

Ei tää oo enää järkiliittokaan, ennemminkin laiskuusliitto, ei vaan jaksa enää erotakaan.Sekin vaihe jo ylitetty..



Mutta palaan asiaan huomenna jos palattavaa,meen nukkuun.

Kiitos asiallisesta keskustelusta, se auttaa hahmottamaan tilannetta.

pikemminkin kuin pariskunta tai perhe.

Miehellä olisi mahdollisuuksia hoitaa velkansa, mutta hän on päästänyt ne karkaamaan käsistään. Ei siis halua kohdata ongelmia.

Ihan kämppiksenäkin voisit olla häntä kohtaan lojaali, kertoa että näit laskut - miksi ne olivat levällään pöydällä? - ja kertoa miten itse pääsit eroon velkakierteestä. Vaikka tilanteenne on erilaiset, kokemuksestasi voisi olla miehelle henkistä apua. Hänen ei tarvitsisi hävetä asiaa ainakaan sinun edessäsi.