Jos hyvä ystävä tai sukulainen eroaa, niin "kuuluuko" hänen puolelleen asettua ex-puolisoa vastaan?
Onko etikettivirhe, jos pyrkii säilyttämään objektiivisuuden?
En voi enkä halua asettua kenenkään puolelle, vaikka toinen osapuoli olisi minulle kuinka läheinen.
Kommentit (3)
minusta juuri aikuisuutta on se, että ei asetu varsinaisesti kenenkään puolelle. se ei tarkoita tietenkään sitä, että hyväksyisi kaikkia näiden ihmisten tekoja (jos nyt ero tulee esim toisen uskottomuuden vuoksi, niin on oikeus silti olla sitä mieltä, että hän toimi väärin ja jos joku sitä kysyy asian voi sanoa niinkuin ajattelee...mutta aikuinen kantaa itse vastuun teoistaan ja välit voi silti olla normaalit,vaikkei toisen toimia hyväksyiskään kaikelta osin=
mutta en niele mitään kritiikittömästi ja puolustan vastapuolta keskusteluissa, jos hän ei itse ole paikalla.
Voit toki olla haukkumatta ex-puolisoa kenellekään jne mutta joudut kyllä valitsemaan, kumman kutsut kylään ja juhliin jne. Molempia ei voi aina kutsua, koska eivät aina halua todellakaan olla samoissa tilaisuuksissa.
Mun mielestä loogisinta on olla tekemisissä oman ystävän tai sukulaisensa kanssa ja "unohtaa" se exän olemassaolo