Naisen etunimi Scholastica 1800-luvun kirkonkirjoissa?
Mitähän nimeä pappi on tarkoittanut? Siis moni Antti on Anders, Kaisa Caisa, Liisa Lisa jne. mutta Scholastica?
Kommentit (21)
tuolla kirjoitusasulla tai sitten kirjoitettu esim. Skolastika.
Mitähän nimeä pappi on tarkoittanut? Siis moni Antti on Anders, Kaisa Caisa, Liisa Lisa jne. mutta Scholastica?
Ei Anders "tarkoita" Anttia, vaan Antti on Andersin suomalaistettu lempinimimuoto. Kyllähän monen mielestä nykyäänkin sellaiset nimet kuin Samu, Pete tai Sohvi eivät kuulosta "oikeilta" nimiltä, vaan lempinimiltä.
Joten ei Scholastica "tarkoita" mitään toista nimeä, mutta kyllähän se merkitykseltään tarkoittaa oppinutta tms, tai siis on latinan sanasta johdettu nimi.
Mitähän nimeä pappi on tarkoittanut? Siis moni Antti on Anders, Kaisa Caisa, Liisa Lisa jne. mutta Scholastica?
Ei Anders "tarkoita" Anttia, vaan Antti on Andersin suomalaistettu lempinimimuoto. Kyllähän monen mielestä nykyäänkin sellaiset nimet kuin Samu, Pete tai Sohvi eivät kuulosta "oikeilta" nimiltä, vaan lempinimiltä. Joten ei Scholastica "tarkoita" mitään toista nimeä, mutta kyllähän se merkitykseltään tarkoittaa oppinutta tms, tai siis on latinan sanasta johdettu nimi.
sitä tarkoitin. ap
Mitähän nimeä pappi on tarkoittanut? Siis moni Antti on Anders, Kaisa Caisa, Liisa Lisa jne. mutta Scholastica?
Ei Anders "tarkoita" Anttia, vaan Antti on Andersin suomalaistettu lempinimimuoto. Kyllähän monen mielestä nykyäänkin sellaiset nimet kuin Samu, Pete tai Sohvi eivät kuulosta "oikeilta" nimiltä, vaan lempinimiltä. Joten ei Scholastica "tarkoita" mitään toista nimeä, mutta kyllähän se merkitykseltään tarkoittaa oppinutta tms, tai siis on latinan sanasta johdettu nimi.
Niin mut siis jos tiedän varmaksi että mun esi-isä oli Antti ja kirkonkirjoissa se onkin Anders, sitä tarkoitin. ap
Totta kai Antti oli sitten se nimi, jolla mies tunnettiin. Ehkei kaikissa paikoissa sitten annettu virallisiksi nimiksi noita suomalaisia asuja nimistä, vaan ruotsalaisia.
vaikka ihan umpisuomalaisia on oltu, sisämaassa ja syvällä. ap
Noi sch-härpäkkeet on ruotsia. On ihan vanha nimi jopa 1300-luvulla kait tavattu.
Tuo taulu ainakin vilisee ruotsalaisia nimiä vaikka ihan umpisuomalaisia on oltu, sisämaassa ja syvällä. ap
Ihan yleinen käytäntö on ollut antaa nimen ruotsalainen/kansainvälinen versio, koska suomalaiset versiot on nähty junttimaisina tai lempinimen kaltaisina, siis virallisissa yhteyksissä. Silloin nämä asiat on nähty vähän eri valossa kuin tänään.
Täällä lisää, jos joskus tarvit:
http://www.saunalahti.fi/hirvela/historismi_sivut/nimetsivu.html
Tuo taulu ainakin vilisee ruotsalaisia nimiä vaikka ihan umpisuomalaisia on oltu, sisämaassa ja syvällä. ap
Ihan yleinen käytäntö on ollut antaa nimen ruotsalainen/kansainvälinen versio, koska suomalaiset versiot on nähty junttimaisina tai lempinimen kaltaisina, siis virallisissa yhteyksissä. Silloin nämä asiat on nähty vähän eri valossa kuin tänään.
ja selvisihän se. Ihan samaa asiaa keskustellaan. ap
Ei oikein hyväksytty suomenkielisiä kirjoitusasuja! Eli tuollaisia nimiä ei annettu, itse asianomainen ei välttämättä edes tiennyt, miten hänet on kirjoihin kirjoitettu. Ja muulle paikkakunnalle muuttaessaan nimi muuttuu jälleen, koska taas sen papin mielestä nimi kirjoitetaan toisin.
Esim. mulla on esi-isä, josta tiedämme, että hänen nimensä on takuuvarmasti Kalle. Kalle asui aluksi paikkakunnalla, jossa papin mielestä nimi kirjoitettiin Gabriel. Ja kun hän muutti, niin seuraavalla paikkakunnalla nimi olikin Carl ja kun hän taas muutti, niin nimi oli Karle. Ja siis hän oli Kalle, sillä lapsi on Kallenpoika 1800-lopun kirjoissa, kun alettiin käyttää suomea.
Tuo taulu ainakin vilisee ruotsalaisia nimiä vaikka ihan umpisuomalaisia on oltu, sisämaassa ja syvällä. ap
Ihan yleinen käytäntö on ollut antaa nimen ruotsalainen/kansainvälinen versio, koska suomalaiset versiot on nähty junttimaisina tai lempinimen kaltaisina, siis virallisissa yhteyksissä. Silloin nämä asiat on nähty vähän eri valossa kuin tänään.
Kansallisromantiikan myötä suomalaiskansalliset nimet yleistyivät, ensin sivistyneistössä, ajan myötä myäs rahvaan keskuudessa. Sitä ennen olivat "kansainväliset" nimet muotia.
ja erityisen hienoksi minusta tekee sen, etta se on annettu naiselle aikana jolloin naisten oppineisuutta ei paljoa arvostettu... Jos olisi meille viela lapsia tulossa niin voisinpa hyvinkin laittaa Scholastican toiseksi nimeksi ("Sofia" eli viisaus meilla jo on). ;-)
normalisoituna eli "suomeksi"?
En ole ap.
Eli vanhemmat antoivat lapselle nimeksi esim. Antti ja henkilöä aina kutsuttiin Antiksi, mutta pappi piti kirkonkirjoja ruotsiksi ja päätti yleensä myös "ruotsintaa" lapsen nimen.
t. sukututkimusta harrastanut
Ei oikein hyväksytty suomenkielisiä kirjoitusasuja! Eli tuollaisia nimiä ei annettu, itse asianomainen ei välttämättä edes tiennyt, miten hänet on kirjoihin kirjoitettu. Ja muulle paikkakunnalle muuttaessaan nimi muuttuu jälleen, koska taas sen papin mielestä nimi kirjoitetaan toisin. Esim. mulla on esi-isä, josta tiedämme, että hänen nimensä on takuuvarmasti Kalle. Kalle asui aluksi paikkakunnalla, jossa papin mielestä nimi kirjoitettiin Gabriel. Ja kun hän muutti, niin seuraavalla paikkakunnalla nimi olikin Carl ja kun hän taas muutti, niin nimi oli Karle. Ja siis hän oli Kalle, sillä lapsi on Kallenpoika 1800-lopun kirjoissa, kun alettiin käyttää suomea.
Tuo taulu ainakin vilisee ruotsalaisia nimiä vaikka ihan umpisuomalaisia on oltu, sisämaassa ja syvällä. ap
Ihan yleinen käytäntö on ollut antaa nimen ruotsalainen/kansainvälinen versio, koska suomalaiset versiot on nähty junttimaisina tai lempinimen kaltaisina, siis virallisissa yhteyksissä. Silloin nämä asiat on nähty vähän eri valossa kuin tänään.
Eli vanhemmat antoivat lapselle nimeksi esim. Antti ja henkilöä aina kutsuttiin Antiksi, mutta pappi piti kirkonkirjoja ruotsiksi ja päätti yleensä myös "ruotsintaa" lapsen nimen. t. sukututkimusta harrastanut
Ei oikein hyväksytty suomenkielisiä kirjoitusasuja! Eli tuollaisia nimiä ei annettu, itse asianomainen ei välttämättä edes tiennyt, miten hänet on kirjoihin kirjoitettu. Ja muulle paikkakunnalle muuttaessaan nimi muuttuu jälleen, koska taas sen papin mielestä nimi kirjoitetaan toisin. Esim. mulla on esi-isä, josta tiedämme, että hänen nimensä on takuuvarmasti Kalle. Kalle asui aluksi paikkakunnalla, jossa papin mielestä nimi kirjoitettiin Gabriel. Ja kun hän muutti, niin seuraavalla paikkakunnalla nimi olikin Carl ja kun hän taas muutti, niin nimi oli Karle. Ja siis hän oli Kalle, sillä lapsi on Kallenpoika 1800-lopun kirjoissa, kun alettiin käyttää suomea.
Tuo taulu ainakin vilisee ruotsalaisia nimiä vaikka ihan umpisuomalaisia on oltu, sisämaassa ja syvällä. ap
Ihan yleinen käytäntö on ollut antaa nimen ruotsalainen/kansainvälinen versio, koska suomalaiset versiot on nähty junttimaisina tai lempinimen kaltaisina, siis virallisissa yhteyksissä. Silloin nämä asiat on nähty vähän eri valossa kuin tänään.
Ihan samaa asiaa veivaatte. ap
Pappi oli usein ainoa joka tiesi miten se kirkonkirjoissa on.
Lukutaito oli varsin harvinaista vielä 1800-luvun lopullakin.
Tuo taulu ainakin vilisee ruotsalaisia nimiä vaikka ihan umpisuomalaisia on oltu, sisämaassa ja syvällä. ap
Ihan yleinen käytäntö on ollut antaa nimen ruotsalainen/kansainvälinen versio, koska suomalaiset versiot on nähty junttimaisina tai lempinimen kaltaisina, siis virallisissa yhteyksissä. Silloin nämä asiat on nähty vähän eri valossa kuin tänään.
Pappi oli usein ainoa joka tiesi miten se kirkonkirjoissa on. Lukutaito oli varsin harvinaista vielä 1800-luvun lopullakin.
Tuo taulu ainakin vilisee ruotsalaisia nimiä vaikka ihan umpisuomalaisia on oltu, sisämaassa ja syvällä. ap
Ihan yleinen käytäntö on ollut antaa nimen ruotsalainen/kansainvälinen versio, koska suomalaiset versiot on nähty junttimaisina tai lempinimen kaltaisina, siis virallisissa yhteyksissä. Silloin nämä asiat on nähty vähän eri valossa kuin tänään.
vaan pappi laittanut kirkonkirjaan Antin Andersiksi, Kaisan Caisaksi jne. ap
Esim. mun isoisosetä oli Viljo, eikä häntä koskaan muuksi kutsuttu. Kirkonkirjoissa nimi oli William. Hänen vaimonsa oli Iita, eikä "oikeasti" mikään Ida, joka oli kirjoihin merkitty.
Pappi oli usein ainoa joka tiesi miten se kirkonkirjoissa on. Lukutaito oli varsin harvinaista vielä 1800-luvun lopullakin.
Tuo taulu ainakin vilisee ruotsalaisia nimiä vaikka ihan umpisuomalaisia on oltu, sisämaassa ja syvällä. ap
Ihan yleinen käytäntö on ollut antaa nimen ruotsalainen/kansainvälinen versio, koska suomalaiset versiot on nähty junttimaisina tai lempinimen kaltaisina, siis virallisissa yhteyksissä. Silloin nämä asiat on nähty vähän eri valossa kuin tänään.
vaan pappi laittanut kirkonkirjaan Antin Andersiksi, Kaisan Caisaksi jne. ap
http://www.genealogia.fi/nimet/nimi15s.htm