alatiesynnytyksesta toipuminen ja tikkien paraneminen

Mutta vähemmän ja vähemmän, puolen vuoden jälkeen en muista enää, että olisi ollut mitään tuntemuksia. Nyt on mennyt 11kk ja hädintuskin muistan, että on alle vuosi sitten joku sieltä putkahtanut.

Kyllä siinä kauemmin kuin viikko voi mennä. Limakalvot nirhautuu synnytyksessä ja voi kirvellä. Itse en pystynyt asioilla käymään ilman käsisuihkua 2 viikkoon. Itselläni ei vieläkään kivut loppuneet, 1kk synnytyksestä, mutta tuli vähän enemmän kuin 2 tikkiä... useita kymmeniä.

Toisilla kipuilu loppuu yhdessä päivässä, toisilla ei koskaan ja siihen vaan tottuu vuosien saatossa.

Synnytin alateitse reilu 2 kuukautta sitten, eikä alapääni ole vielä lähellekään parantunut. Tosin sain kyllä paljon enemmän tikkejä kuin sinä, kun emättimeeni tuli III asteen (peräsuolen sulkijalihakseen ulottuva) repeämä, jota paikkailtiin synnytyksen perään leikkaussalissa.



Mulla tikit sulivat reilun 6 viikon jälkeen ja virtsaaminen lakkasi kirvelemästä samoihin aikoihin. Ulostaminen on yhtä tuskaa edelleen, vaikka nyt on 9 viikkoa kulunut synnytyksestä. (Jälkitarkastus mulla on vasta 3 kk päästä synnytyksestä, toivottavasti alapää on siihen mennessä edes tyydyttävässä kunnossa.)



Kuvailemasi kirvely johtuu luultavasti tikkien sulamisesta. Siihen auttaa, kun virtsatessa huljuttelee alapäätä lämpimällä vedellä. Samoin lantionpohjanlihasten harjoittelu auttaa kivuissa ja myöskin myöhemmin yhdyntöjen aloittamisessa. Vielä ei kuitenkaan kannata mitään voimaharjoituksia aloittaa. Kannattaa aluksi kokeilla pystytkö edes supistamaan lantionpohjalihaksiasi ja tunnetko supistaessasi, missä on peräaukko, emätin ja virstaputken suu. Sitten voit varovasti vaikkapa vessassa ollessasi työntää sormesi emättimeen ja peräaukkoon ja kokeilla, tunnetko supistusta.

Itselläni tuli myös pahat repeämät emättimeen, sen suuaukolle ja molemmat peraukon sulkilihakset menivät poikki. Ensimmäiset pari kuukautta meni kotosalla, enkä kyennyt kävelemään postilaatikkoa pidemmälle. Jouduin syömään päivittäin särkylääkettä ja ulostuslääkettä. Ulostaminen oli todella kivuliasta, koska peräaukon suulla törrötti pari kuukautta synnytyksen jälkeen vielä sulamaton tikki. Lääkäri joka teki jälkitarkastuksen lähinnä naureskeli kun kerroin kivusta ja pistelystä peräaukon suulla. Ei sitten enää naureskellut kun huomasi tikin siiman. Sitä jouduttiin sitten lyhentämään pariin otteeseen, ennen kuin vaiva poistui. Lapsen hoitaminen oli raskasta, mutta onneksi isä pystyi pitämään paljon lomaa. Imettämään jouduin makuulta, koska istuminen ilman rengasta ja kipua onnistui vasta 5 kk jälkeen. Ensimmäistä kertaa yhdyntää uskallettiin kokeilla 8 kk lapsen syntymän jälkeen. Pitkissä kantimissa on siis tuo toipuminen tuollaisten vammojen jälkeen ja henkinen toipuminen kestääkin varmaan koko loppuelämän. Lapseni on kohta pari vuotta vanha ja seksuaalinen kanssakäyminen tuottaa edelleen toisinaan kipua ja ulostaminen samoin. En oikein tiedä mitä odottaa tulevaisuudelta, mutta menen nyt päivän kerrallaan.

synnytys päättyi imukuppiavusteisesti ja tikkejä tuli sen mukaisesti. siis välilihan leikkasivat + yksi repeämä jonnekin uumeniin.istuminen alkoi kunnolla onnistua n.viikko synnytyksestä. jos nyt oikein muistelen niin haava parani ja umpeutui n. 4viikossa...tikkien sulamiseen meni jokunen viikko. minulla kipuili enemmän ei haavan puoli vaan toinen puoli mihin tuli kätiön mukaan "nirhaumaa". sitä kirveli ja siinä on tuntemuksia joskus vieläkin esim vessassa pyyhkiessä.synnytyksestä 3,5kk. välilihanleikkaushaava tuntuu kovempana kohtana, kaippa siihen joku arpikudos on jäänyt mutta ei ole kipeä ollenkaan enää.

Mulla oli melko raju alatiesynnytys. Tuli kiire saada lapsi ulos, joten kiskottiin imukupilla väkisin, vaikka omat kudokset eivät vielä olleet ehtineet mukautua tilanteeseen. Onneksi epparihaava repesi sisälle päin eikä peräaukkoon päin. Tikkejä tuli siis reilusti, mutta leikkaussalissa ei jouduttu parsimaan.



Tästä huolimatta mä parannuin ihan hämmästyttävän hyvin. Pari päivää piti istuskella tosi varovasti ja sairaalassa kului särkylääkkeitä, mutta jo 4 päivää synnytyksen jälkeen, kun synnytystä hoitanut kätilö tuli juttelemaan mun kans osastolle, hän hämmästeli, miten pystyn istumaan niin hyvin. Liikkumisen aloitin heti kun mahdollista eli sairaalassa kävelin osastolla 3 päivää synnytyksen jälkeen ja jumppaan menin viikon kuluttua synnytyksestä. Toki liikuin varovasti ja haavaa kuulostellen. Haava parani parissa viikossa ja kun kävin alavatsakipujen takia lääkärissä 3 viikkoa synnytyksen jälkeen, lääkäri totesi, että haava on käytännössä täysin parantunut. Sairaalan fysioterapeutilta kyselin tuosta liikunnan aloittamisesta osastolla ollessani ja hän oli sitä mieltä, että jos siltä tuntuu ja kun on liikkunut koko raskausajan, voi hyvin aloittaa vaikka heti. Ja hän mainitsi sen, että liikunta ja mm. lantionpohjan lihasten aktivointi lisää verenkierto, mikä edesauttaa paranemista.



Nyt synnytyksestä on 2 kuukautta ja haavan kohta tuntuu toki paksummalta, mutta ei vaivaa millään tavalla.



Olin kyllä onnekas, kun näin äkkiä paranin.

alko ihan pyörryttää, ku luki näitä...heikottaa..=/ laskettuun aikaan alle kk ja nyt vähän tuli kauhua. toivottavasti kaikki paranette/olette parantuneet noista

Joku "kätilö" oli eilen av palstalla ja kertoi tukevansa välilihaa jos äiti pyytää... Itellä ei tullut mieleenkään koska en tiennyt että se pitää erikseen pyytää!! Kätilön tärkeimät tehtävät on lapsen pään-ja välilihan tukeminen.



Eli pyydä niitä lämpimiä pyyhkeitä vaan paikat täyteen ponnistusvaiheessa ja älä ponnista kerralla lasta ulos, niin kuin allekirjoittanut teki...kätilö ei kerennyt tukemaan yhtään mitään.

alko ihan pyörryttää, ku luki näitä...heikottaa..=/ laskettuun aikaan alle kk ja nyt vähän tuli kauhua. toivottavasti kaikki paranette/olette parantuneet noista

Kannattaa muistaa, että nuo "kauhutapaukset" ovat aika harvinaisia. Olen synnyttänyt 5 lasta, ja vaikka en ole ponnistusvaiheessa paljon pystynyt toppuuttelemaan, yleensä on tarvittu vain 2 - 3 tikkiä. Eivätkä lapsetkaan ole olleet mitään keijukaisia: vain yksi on ollut alle nelikiloinen. Paraneminen on kestänyt viikon verran; usein juuri ennen tikkien lopullista sulamista on tullut hetkeksi uudelleen epämiellyttävämpi kirvelevä tai kutittava olo. Yllättävän hyvin alapää synnyttämistä kestää :) - olen kerran uskaltautunut katsomaan peilillä muutama päivä synnytyksen jälkeen, eikä näky ollut ollenkaan paha, niin kuin olin kuvitellut.

Lämpö välilihan alueella olisi tarpeen jo avautumisvaiheessa; pelkästään ponnistusvaiheessa käytettynä se ei kuulemma välttämättä ehdi tehota. Vammalan sairaalassa kuulemma suositaan istumista lämpimän geelityynyn päällä. Viimeisinä viikkoina ennen synnytystä voitelin välilihaa varmuuden vuoksi kylmäpuristetulla oliivi- tai rypsiöljyllä, mutta en tiedä, oliko sillä jotain vaikutusta.

Olen kuullut, että ne naiset, jotka tunnustelevat lapsen päätä sen tullessa ulos, repeävät vähemmän - ehkä siinä saa paremmin kuvan siitä, kuinka lujaa kannattaa ponnistaa? Minulla on ponnistaminen ollut yhtä kertaa lukuun ottamatta niin kovaa hommaa, ettei ole tullut mieleen tunnustella. :)

Joku "kätilö" oli eilen av palstalla ja kertoi tukevansa välilihaa jos äiti pyytää... Itellä ei tullut mieleenkään koska en tiennyt että se pitää erikseen pyytää!!

Ei pitäisikään pyytää. Kätilön pitäisi itse tukea välilihaa. Ethän sinä itse voi tietää, milloin tukea pitää olla ja milloin sitä ei tarvitse.. Osaava kätilö tunnistaa tilanteen ja tukee tarvittaessa.

hei dalia 8, tuli ihan tippa linssiin kertomuksestasi, todella kamalaa kuultavaa ja miten ilkeä lääkäri onkaan kohdallesi sattunut vielä huono-onnisuuden lisäksi, todella paljon jaksamisia ja vilpittömästi voimia teille !