Lapsi 9kk ikäisenä päivähoitoon

Uskon myös että se voi tehdä lapselle hyvää. Sitä reaktiota mietin sen vuoksi, että joskus jos olen useamman tunnin pois kotoa esim jumpilla, ja lapsi on isän kanssa kotona, niin kotiin tullessani lapsi ei ole huomaavinaankaan minua. Sitä kestää hetken, ja sitten taas naurattaa ja sylitellään. Ehkä se on normaalia.

Mielummin vien päiväkotiin silti, jotenki en luota perhepäivähoitoon, en tiedä mistä sellainen ennakkoluulo, varmasti perätön mutta silti.

Kyllä muakin katsotaan pitkään, kun olen kertonut päiväkotiaikeista ihmisille. Se tuntuu pahalta, mutta on itse vain pysyttävä kovana ja tehtävä ne omat päätökset.. Ehkä se lapsi pärjää jos äiti pärjää.

Niin pitkälle ei todellakaan voi mennä että väittäisi että päiväkotiinmeno "tekisi lapselle hyvää". Kaikkea sitä kuulee!

kymmenkuisina, eikä mitään ongelmia ole ollut. Kiva hoitotäti, ja molemmat tykkäsivät olla siellä. Nyt nuo lapset ovat jo fiksuja 12- ja 15-vuotiaita, eivätkä kyllä mitenkään ole tilanteesta kärsineet.

Syyllistäminen on ihan turhaa.

Ensimmäinen viikko meni oikein hyvin ja jäi jo nukkumaan toisena hoitopäivänä. :)



Hyvin on sopeutunut. Tyttö on kyllä sen verran sosiaalienn tapaus (ainakin toistaiseksi), että hoidossa oleminen vaikuttaa hänelle leikiltä.



Kyllä se muutaman ensimmäisen päivän riipaisi vähän sydäntä, mutta taisi olla äidille isompi järkytys. ;)

vanhempainvapaani loppui, joten asia on ajankohtainen. Menen töihin kahtena päivänä viikossa ja palkkasimme hoitajan kotiin näiksi päiviksi.



Olemme käyttäneet hoitajapalveluita siitä lähtien, kun vauva oli viisikuinen. Minulla on työ, jota voin tehdä oman aikatauluni mukaan. Hyvin vauva on hoitajien kanssa pärjännyt.



Kokopäiväiseen työhön en haluaisi vielä mennä, huomasin sen, kun mies oli juuri isäkuukaudellaan. Haluan nauttia tästä ajasta vauvan kanssa. Meillä vauva on tosi helppo, puuhailee lelujensa kanssa ja tutkii asuntoamme pitkiä aikoja itsekseen. Aina välillä tulee luokseni kommentoimaan jotain! Nautin täysillä tästä!



Ymmärrän, että monilla on työ, jota ei voi tehdä joustavasti ja tilanne vain on se, että pieni lapsi menee päiväkotiin. En usko, että siitä lapselle tulee mitään haittaa. Luulen, että monille äideille se on paljon kovempi paikka.

laitettiin poika pakottavista syistä 10½kk iässä hoitoon, sai tosin pph paikan. Meidän poika kun on niin sosiaalinen tapaus että tuntu loppuen lopuks paremmalta viedä hoitoon kun jäädä kotiin. Itse kun olisi joutunut olla sirkuspellenä 24/7.

Harmittaahan se aina viedä hoitoon, mutta kun tietää että on hyvissä käsissä ja sillä on seuraa niin se lohduttaa. Ja onpa sitten illalla ihana römytä ja kölliä yhdessä kun molemmilla on ollut ikävä toisiaan.



Tsemppiä teille. Hyvin menee.

Minusta se oli ihan tavallinen ja itsestään selvä asia. Lapsi sopeutui hyvin, ei mitään ongelmia. Sitten kun toka syntyi, isompikin oli kotona vuoden. Sitten 3-vuotiaana paluu hoitoon olikin paljon hankalampaa.

mun lapsi meni 5kk hoitoon. Vakihoitopaikassa kaikki sujui hyvin, mutta sijaishoitop oli ongelmia. Kannatan ehdottomasti päiväkotia. Aina on paikalla joku tuttu ihminen tai ainakin seinät on tutut lapselle. Kyllä se alkaa jotenkin suttaantua. Sairastella toki voi enemmän

Tuo sirkuspellenä oleminen kuulostaa tutulta, meiänkin lapsi viihtyy kyllä isossa porukassa ja on innoissaan muista lapsista kun kyläillään. Kotona turhautuu nopeasti lattialla leikkiessään ja kaipaa viihdyttäjää..



T. ap

en mä sitten ap usko että mitään onglemia tulee kerran yhtä sosiaalinen kun meidän poika.

Kaikki teilas mut ja haukku huonoksi äidiksi jne kun vein pojan niin nuorena hoitoon.

Oli kotiäitinä toiminut sukulaiseni kateellinen kun eräillä synytymäpäivillä koko suku kehui meidän poikaa joka nyt siis 1v10kk ja on niin hienot käytöstavat ja niin ihanan sosiaalinen lapsi. Sukulaisen lapset kun on rasavillejä ilman sääntöjä ja käytöstapoja.

Monesti olen elämässä tehnyt asioita joita katunut jälkeenpäin, mutta tätä hoitoon viemistä en ole katunu päivääkään, vaikka aluksi se haikeaksi tekikin.

Uskon myös että se voi tehdä lapselle hyvää. Sitä reaktiota mietin sen vuoksi, että joskus jos olen useamman tunnin pois kotoa esim jumpilla, ja lapsi on isän kanssa kotona, niin kotiin tullessani lapsi ei ole huomaavinaankaan minua. Sitä kestää hetken, ja sitten taas naurattaa ja sylitellään. Ehkä se on normaalia.



Mielummin vien päiväkotiin silti, jotenki en luota perhepäivähoitoon, en tiedä mistä sellainen ennakkoluulo, varmasti perätön mutta silti.



Kyllä muakin katsotaan pitkään, kun olen kertonut päiväkotiaikeista ihmisille. Se tuntuu pahalta, mutta on itse vain pysyttävä kovana ja tehtävä ne omat päätökset.. Ehkä se lapsi pärjää jos äiti pärjää.

..

esikoisen hoitoon 9-kuisena. Ehdoton vaatimukseni oli kuitenkin, että saan hänet perhepäivähoitajalle.



Silti alku oli ihan kauheaa - onneksi vain äidille, lapsella meni kaikki todella hyvin. ;) Hoitaja oli täysi kymppi: ihana, empaattinen, aidosti välittävä...



Pienemmät sisarukset olen onneksi voinut hoitaa kotona pidempään. Ovat aloittaneet päiväkodissa kävely- ja puhetaitoisina, jotka minusta ovat ehdottomat taidot ennen "laitokseen" laittamista.