Lue keskustelun säännöt.
Raskaana oleminen pelottaa..
05.01.2011 |
Olen siis ensimmäistä kertaa raskaana, ja minua pelottaa tämä raskaus todella paljon! Olen vasta 8rv mutta minua jännittää ihan tuhottomasti miten se alkaa kasvamaan ja liikkumaan mahassani.. Jotenkin tunnen vaan pelkoa koko raskaudesta, onko ihan normaalia? lapsi on kyllä toivottu.. Jotenkin olen kumminkin miettinyt aborttia, mutta en ehkä voisi tehdä sitä..
Kommentit (8)
Mites tuleva isä? Tietääkö hän peloistasi? Toivottavasti. Jos ei niin neuvolan lisäksi puhu myös tulevalle isälle. Raskaus, synnytys ja tuleva äitiys ovat uskomattoman pelottavia, mutta myös uskomattoman hienoja asioita naisen elämässä. Älä pelkää liikaa, ole herkkä tunteillesi (myös niille negatiivisille), puhu tunteistasi ja NAUTI. Sinusta tulee äiti! Mahtavaa! Onnea sinulle, onnea tulevalle vauvalle! Voikaa hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miltähän tuntuu olla raskaana jne... Nyt odotan esikoista loppusuoralla. Jotenkin se maha ja kaikki kasvoi niin hitaasti, että hyvin ehti sopeutua, eikä ole tullut mitään ällötyksen tunteita. Tosin viimeksi tänään (vai eilen?) kun vauva potki ja maha höllyi, tuli kummallinen olo, että ottakaa se pois... Enimmäkseen kuitenkin tuntunut ihan luonnolliselta, yllätyksekseni.
että miltähän tuntuu olla raskaana jne... Nyt odotan esikoista loppusuoralla. Jotenkin se maha ja kaikki kasvoi niin hitaasti, että hyvin ehti sopeutua, eikä ole tullut mitään ällötyksen tunteita. Tosin viimeksi tänään (vai eilen?) kun vauva potki ja maha höllyi, tuli kummallinen olo, että ottakaa se pois... Enimmäkseen kuitenkin tuntunut ihan luonnolliselta, yllätyksekseni.
ajatuksia kuin seiskalla.
jo käyny neuvolassa? Kannattaa siellä ottaa asia puheeksi.
käynyt neuvolassa, parin viikon päästä vasta menen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yritin mieheni kanssa esikoista useamman vuoden, ja vaikka olin raskauden alkaessa aivan älyttömän onnellinen olin myös vähän kauhuissani. Mitä ihmettä olen mennyt tekemään, osaanko lainkaan olla äiti kenellekään? Samoin toista lasta odottaessani: raskaus oli toivottu, mutta tuli alkuun pieni pelko omista voimista kahden lapsen kanssa. Toisella kerralla oli aluksi epävarmaa onko alkiolla kaikki hyvin, ja mietin jopa etten olisi täysin onneton jos se menisi kesken.
Silti samalla olin hirveän onnellinen ja mietin miten hhienoa on saada vauva ja tokalla kerralla esikoiselle sisarus. Nämä ovat vain niin kamalan suuria asioita, muuttavat elämää lopullisesti, että minusta ei ole ihme että jännittää.
Ohi tuo olo meni kuitenkin, ja aika pian olin vain onnellinen. Ehkä sinullakin on tällaisesta alkujännityksestä kyse. Onnea raskaudesta, vauva muuttaa elämää mutta tuo mukanaan paljon ihanuutta.
Pakko-oireinen häiriö (OCD, Obsessive-compulsive disorder) on psykiatrinen häiriö, joka luokitellaan ICD-10 tautiluokituksessa ahdistuneisuushäiriöihin. Pakko-oireita voi liittyä myös muihin psyykkisiin häiriöihin kuten masennukseen. Pakko-oireinen häiriö ilmenee monissa muodoissa, mutta useimmiten se esiintyy potilaan pakonomaisena ajatusmalleina ja/tai tapana tehdä joitakin rituaalinomaisia tehtäviä eli pakkotoimintoja, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta tai katastrofilta. Potilas yrittää varmistaa, ettei itse aiheuta muille tai itselle peruuttamatonta vahinkoa. Useimmilla ihmisillä on pakonomaisia tai ahdistavia ajatuksia ja impulsseja. Pakko-oireesta kärsivä ahdistuu näistä ajatuksista ja pakkotoimintojen avulla hän yrittää poistaa tai vähentää huolta ja siitä seuraavaa ahdistusta.
Pakko-oireisen häiriön erottaminen muista ahdistuneisuuden muodoista, kuten tavallisesta jännityksestä ja stressistä, on tärkeää. Henkilöllä, joka vaikuttaa tiettyyn aiheeseen fiksoituneelta tai on täydellisyyttä tavoitteleva, ei välttämättä ole pakko-oireista häiriötä. Pakko-oireiseksi potilas voidaan määritellä silloin, kun pakonomaiseen ajatuksiin tai toimintoihin menee aikaa yli kaksi tuntia päivässä tai oireista on muuten merkittävää haittaa ihmisen toimintakyvylle.
OCD:tä on väitetty esiintyvän keskimääräistä älykkäämmillä ihmisillä, tosin tätä ei ole koskaan tieteellisesti vahvistettu.
Olen ihan samoja asioita pyöritellyt päässäni; haluaisin kovasti lapsen, mutta en tiedä miten kestäisin raskausajan. Mitä jos alkaisin inhoamaan tai vierastamaan mahassa liikkuvaa lasta? Jo ajatus siitä että jotain siellä kasvaisi tuntuu aika vastenmieliseltä. Kun sikiö on kasvanut yli keskeytysajan, ei enää ole "takaisinmenemistä". En tiedä mitä tekisin tämän ongelman kanssa ja olen kuitenkin jo 30-vuotias, eli kauheasti panikointiaikaa ei enää ole!
Lapset ovat mielestäni ihania ja oma olisi lahja, mutta pelkään että pilaan itse omat mahdollisuuteni jälkikasvuun. Minulla on myös masennus- ja paniikkihäiriötaustaa, joten voitte arvata että aika moni asia mietityttää.
Nyt minua kiinnostaisikin tietää miten Sinä selvisit??