Miksi lääkärit eivät huomaa asioita?

Noita luulosairaita on PALJON. Joskus se on äippä joka vetää raivarit kun pupsilla ei tälläKÄÄN kerralla ollut korvatulehdusta, vaikka se selvästi taas kerran haroi korvaa. Joskus henkilö, joka on vakuuttunut jännityspäänsäryksi sopivan pääkipunsa olevan merkki aivokasvaimesta. Joskus henkilö, joka on varma kärsivänsä suolistosairaudesta, koska ruokailun jälkeen vatsa turpoaa. Vanhukset etenkin tarkkailevat suolentoimintaansa fanaattisesti, samoin kuin pienten vauvojen tuoreet vanhemmat. Eli heti lähdetään päivystykseen jos massu on vähän löysällä/kovalla, uloste vaaleaa/tummaa/rakaista/tasaista massaa jne.



On oikeasti pirun vaikea diffata ketkä ovat vain ylihuolestuneita, keillä oikeasti on jotakin ja ketkä vaativat psyykepuolen hoitoa. Ja kaikkihan tietävät ne surkeat arvauskeskuslääkärit, jotka sanoivat "ei se mitään ole" ja taustalta paljastui hirveän kuolettava tauti.



Joten tutkittava on. Ensun usein seurataan,annetaa kotihoito-ohjeita jne, koska yli 90% ihmisten valittamista vaivoista menee ohitse ajan kanssa. Sitten tehdään perustutkimusket. Jos ei löydöksiä, taas seurataan. Sitten ehkä kontrolloidaan perustutkimukset. Seurataan. Ehkä kuitenkin joku erikoistutkimus. Näin se menee, vähitellen. Ei kaikkia päänsärystä kärsiviä tungeta heti magneettikuviin ja otetaa 200 labrakoetta. maan talous kaatuisi puolessa tunnissa mikäli näin toimittaisiin.



Lääkäri voi vaihtua. Jos mutsisi ramppaa päiväpäivystyskessä, iltapivystyksessä, akuuttiajoilla jne, niin lääkärit vaihtuvat tuhkatiheään. Hän voi olla taitava kuvailemaan vaivoja niin, että ne kuulostavat joltain olemassaolevalta sairaudelta. Tai vaivat kehittyvät ja vaihtelevat, jolloin tarvitaan aina poissulkumielessä uusia tutkimuksia. Todennäköisesti kaikki ajanvaraushenkilökuntaa myöten ovat tuskastuneita tilanteeseen, mutta sanopa henkilökke, että nyt lähtee lähete psykiatriselle sairaanhoitajalle/psykiatrille. Suurin osa ihmisistä loukkaantuu, suuttuu, kieltäytyy menemästä. Kieltämisen voima on uskomaton. Esim. tavallisia paniikkikohtausoireita voidaan vuosikaupalla pitää pelottavina rytmihäiriöinä ja neurologisina kohtaustiloina. Henkilö kieltäytyy kertakaikkiaan hyväksymästä, että HÄNELLÄ voisi ns olla päässä vikaa. Ei ole, eio hän mikään hullu ole, tämä pitää tutkia!!



Sinun kannattaa keskustella äitisi kanssa ja yrittää saada hänet suhtautumaan suopeasti psykiatriseen tutkimusjaksoon (sh, psykologi, tarvittaessa lääkäri, tarvittaessa lähete erikoissairaanhoitoon). Sitten hänen kanssaan vastaanotolle selittämään tilanne. Mutta jos äiti ei halua, lääkäri ei voi tehdä tietenkään mitään.

itseohjautuvaa



- tulee itse tietää oma ja lapsen sairaus ja pyyttää asianmukainen hoito+lääkkeet

Ja myös moniongelmaisilla mielenterveyspotilailla on usein fyysisiäkin ongelmia,ei ne toisiaan pois sulje ja tutkittava on!

enemmän huolissani siitä että tutkitusti kun saa mt-diagnoosin ei oteta enää vakavissaan ruumiillisisa oireita, kaiken nähdään vaan johtuvan kuvittelusta...moni mt-potilas on kuollut ruumiilliseen sairauteen joka olisi voitu hoitaa.

Jos oireet pahenevat kun et pidä yhteyttä niin pidä ihmeessä enemmän yhteyttä. Jos ei siis sekaannu sun elämään, sitä ei toki saa sallia.



Henkinen stressi voi aiheuttaa ihan aitoja fyysisiä oireita myös.

Sukulaisen on vaikea puuttua asiaan, jos äitisi kuitenkin on toimintakykyinen ja selviää arjesta.



Meitä on moneksi.

Pian olisi hoitovirhesyyte niskassa ja isot lööpit lehdissä.

ja kun jonkin mt-diagnoosin saa, sen jälkeen ei sitten enää mitään tutkitakaan, kun kaikki on kuitenkin korvien välissä.

Kuulostaa todella tutulta. Äitini ramppasi vuosia lääkäriltä toiselle ja valitteli milloin mitäkin vaivaa, oli syöpää sun muuta. Lisäksi äidilläni oli todella paha alkoholi- ja lääkeriippuvuus, ja tätäkään monet lääkärit eivät tuntuneen haluavan nähdä vaikka äiti oli aina kännissä. Vuosi sitten äitini kuoli.



Valitettavasti sukulaiset tai ystävät eivät voi tehdä asialle mitään, kun kyseessä on täysi-ikäinen henkilö. Lääkärit eivät todennäköisesti ottaudu asiaan millään tavalla jos soitat heille.

Oli vaiva melkein mikä tahansa niin fyysistähän sen on oltava tai ainakin fyysinen syy on sen aiheuttaja.

Lääkettä, jumppaa, lääkettä ja vielä vahvemnpaa lääkettä kehiin niin hyvä tulee.

Siinä on tulos siitä ettei yleislääkäreillä ole kuin 1-vko koulutksessaan psykologiaa.

Yleislääkäritkin ovat käyneet psykiatrian kurssin (kestää useita viikkoja) mutta kiinnostus psykiatriaan vaihtelee. Yleensä psyykkisiä syitä osataan epäillä paremmin jos lääkäri ei vaihdu koko ajan. Hyvä huomioida, että potilaat tarkoituksella peittelevät psyykkisiä oireita ja saattavat suoraan valehdellakin niistä kysyttäessä. Erityisesti tämä näkyy naisten alkoholiongelmissa.

lääkäritkin (siis toivottavasti)jossain vaiheessa huomaa, jos sama henkilö tulee valittamaan usein eri sairausepäilyistä. Tutkittavahan nuo silti on.



Sinä voisit omaisena miettiä mitkä syyt tuohon ongelmaan on johtanut ja pitää enemmän yhteyttä. Voisit puhua äitisi kanssa suoraan.

voihan nen huomata vaikka mitä, mutta äitisi ei kerro sitä sinulla.

Voi olla myös niin, että äiti käy eri lääkäreillä, jolloin kokonaiskuva ei oikein hahmotu. 20 min tk-käynnillä on vaikea puuttua muuhun kuin siihen potilaan kokemaan oireiseen.



Neurologian ja psykiatrian alalla on ihan tavallista kysyä potilaan läheiseltä kokemuksia, jos potilas antaa siihen luvan. Ainahan sinä voit soittaa lääkärille ja kertoa havaintojasi, mutta lääkäri ei saa kertoa mitään ilman lupaa. Ehkä parasta olisi, jos saisit tupattua itsesi mukaan jollekin lääkärikäynnille? Sanoisit äidillesi, että näin sinun on helpompi auttaa häntä (siis ihan jos tarvitsee apua vaikka lääkkeiden jakamisessa tms.)

Jos ihminen valittaa vaikkapa verta ulosteessa ja vatsakipuja ja jätetään tutkimatta tyylillä "hulluhan se on, ei sieltä mitään löydy kuitenkaan" ja onkin vaikkapa paksusuolensyöpä niin siinähän on sitten hoitovirhesyytteet niskassa. Lähtökohtana on se, että ihmisen valittamat oireet on otettava todesta.

Entä jos menisitte yksityispuolen lääkärille sillä ajatuksella, että kun näitä erilaisia vaivoja vuosien aikana on ollut, olisi hyvä, että yhdellä ns. omalla lääkärillä olisi kokonaiskuva tilanteesta. Sinä lähtisit mukaan vastaanotolle.