Miten olette jaksaneet..

Läheisen ihmisen poismenon? Minun elämäni toinen rakkaus oli päättänyt itse lähteä. En pysty nukkumaan, en nauramaan. On kuin harmaa verho olisi vedetty päälleni. En ole kenenkään kanssa tuntenut sitä läheisyyttä mitä minulla oli hänen kanssaan. Mutta niin meidänkin tiemme lopulta erkanivat. Nyt näen hänet koko ajan. Joka paikassa. On niin ikävä. Mietin myös että olenko tehny virheen. Miksi näin kävi... Miksi minä en ollut enää häntä varten niin kuin hän aina oli minua varten. Sydäntä puristaa ja ihan fyysisesti minua koskee :(