Lue keskustelun säännöt.
Anoppini "kummallisuuksia"
04.01.2011 |
Kun käyvät meillä, hän ei oikeastaan juuri koskaan kuuntele mitä minä puhun, (enkä tod. ole koko aikaa suuna päänä) jos aloitan kertomaan jotain juttua, hän saattaa kesken kaiken alkaa puhumaan jotain vaikkapa lapsille. Tai joskus jopa itse kysyy jotain, mutta kuuntelee vastauksesta vaan ekan sanan ja alkaa taas puhua jotain juttua jollekin toiselle. Eikä siis vaan sano muutamaa sanaa ohimennen, vaan oikein alkaa höpöttämään jostain muusta jutusta.
Toinen kummallisuus on, että esim. kun hiljattain muutimme uuteen taloon, ja anoppi ja appi tulivat ensimmäistä kertaa kylään.. ovikello soi, mieheni oli suihkussa, minä menin tietysti sitten avaamaan. Anopilla oli joku tuparilahja käsissään, ei antanut sitä minulle, vaan istui lahja sylissään ja odotteli että mieheni tulee suihkusta. No sitten viimein kun mieheni tuli, anoppi antoi lahjan pojalleen. Mieheni ei kommentoinut mitään (joo, juntti, ei kiitä) mutta otti lahjan vastaan.
Sitten hetken kuluttua anoppi katsoi mua ja tokaisi että mikä on kun ei miniältä edes kiitosta lahjasta kuulu!
Siis okei, lahjaa ei edes anneta mulle, ja mun sitten pitäisi olla se, joka kiittelee? Poikansa kiittämättömyydestä ei kommentoinut mitään.
Joo, kiva ja hauska anoppi noin muuten, kunhan vaan avauduin.
Kommentit (2)
Oletko antanut aihetta? Jos et, niin tee selväksi miten onnellinen olet elämästäsi, arvostat miestäsi jne. Kyllä se anoppi siitä leppyy.
Monet ihmiset puhuvat toistensa päälle. Se ei ole mitenkään kummallista. Harvat kykenevät oikeasti kuuntelemaan mitä toinen puhuu. Siinä mielessä anoppisi on ihan tavallinen nainen.
Yritä luoda hyvä suhde anoppiin. Itse olen myös aloittanut anoppisuhteeni huonoilla lähtökohdilla, koska anoppini ei pitänyt minua riittävän hyvää pojalleen. Nykyään hän arvostaa minua todella paljon, kun olen omalla käytökselläni ja puheillani osoittanut, että osaan arvostaa hänen poikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotkut on vaan tosi epäkohteliaita. Munkin anoppi puhuu aina omia juttujaan eikä jaksa kuunnella meidän. Me lähinnä kuunnellaan kertomuksia sukulaisista joita edes mies ei välttämättä tunne, niiden sairauksista ja kuolemantapauksista ja jostain kahvitteluista ja kuka sanoi mitäkin.