Muita jotka kokevat imetyksen vaikeana ja imettävät vain osittain?

Kaks ekaa kuukautta oli niin vaikeat ja tuskalliset, että mä en pystyny imettämään kuin tietyn määrän kertoja päivässä. Oli pakko pumpata ja antaa pullosta välillä että sai vähän taukoa siihen kipuun ja särkyyn (joka jatkui vielä tunteja imetyksen jälkeen). Mä olin ihan stressinä ja ahdistunut koko asiasta kun olin niin päättänyt onnistua siinä -esikoisen kanssa luovutn aikaisemmin. Ahdisti kun olin ihan varma että se pullo sotkee lopullisesti kaikki kuviot ja muotteen oppimisen, mutta kun mä en vaan voinu tehdä muuten. Välillä särki niin etten saanut nukuttua. Sit mä päätin antaa itselleni armoa tossa asiassa, ja aloin relata vähän, ja imagon minkä kykenin ja loput pmppasin ja lopulta, kahden kuukauden kieppeillä maidontuotanto alko vihdoin vähän tasaantua ja kivut hellittää. Nyt vauva on kohta 6kk ja täysimetyksellä yhä, ja itseasiassa ei enää huoli pulloa lainkaan. E se imettäminen vieläkään mitenkään kivalta tunnu, mutta ei nyt varsinaisesti satukaan.

Mä "voitin" tän taistelun, mutta en kyllätiedä suositteisinko kenellekään muulle samaa, sen verran koville se otti. Myöskään minkään valtakunnan imetysfanaatikoita en voi sietää .

En ole kovin hyvä näpyttelemään ipadilla joss vielä oletus päällä.. Imago= imetys

kipeytyneet rinnat alussa ihan kauheesti. Oikein kiukuttaa kun neuvolassakin väitetiin syyksi huonoa imuotetta (esikoisella oli huono, muilla hyvä).



Vaan kun hankalan alun jälkeen imetys on superhelppoa ja laiskan äidin helpotus. Mä olen alussa käyttänyt ihan buranaa apuna ja rasvaista bevitaa.

... sain tapella aina rintakumin kanssa, kun mulla niin pieni nänni tai aina sisään vetäytynyt. Poika ei saanut otetta. Ihan suututti/harmitti :(

Ja ollut kyllä helppoakin, maidonnousu mulla aivan hirveä, teen joka kerta oikeasti pari-kolme päivää kuolemaa, enkä yhtään ihmettele, että joku muu siinä vaiheessa saattais jo lannistua... Mutta sitten lähtee aina sujumaan. Tämä on minun kokemus.



Kätilönä tiedän, että jokainen nainen kokee imettämisen eri lailla. Ja jokaisella on eri kuvitelmat siitä ja ylipäänsä vauvan hoidosta. Tiedän myös, että vaikka Suomessa onkin loistava neuvolasysteemi, niin siltikään suurin osa äideistä eivät saa kunnollista ohjausta ja apua imetykseen.Ammattilaisillakin on osittain todella puutteelliset tiedot, etenkin neuvolan terkkareilla. Sairaalassa ollaan niin lyhyt aika, että siellä on vaikea auttaa konkreettisesti, yrittää vain jakaa tietoa ja tukea itseluottamusta. Sillä on nimittäin todella suuri merkitys. En ole imetysfanaatikko, enkä työssäni missään nimessä haluaisi ketään painostaa. Mutta on sääli, jos imetys takkuilee sen puuttuvan tiedon takia. Tai jonkun ulkopuolisen painostuksen takia, se voi olla oma mies, anoppi, naapurin äiti tai ystävä. Imetystä täytyy alkuun harjoitella ja hakea siihen tarvittaessa tukea. Eräs kätilökaverinikin kutsui imetykseen erikoistuneen kätilön kotikäynnille, koska ei itse oikein onnistunut imetyksessä alkuun. Ja vaikka hänellä toki oli tietoa huomattavasti muita äitejä enemmän, niin hän sai todella arvokkaita vinkkejä tältä ammattilaiselta. Motivaatio ja oikea apu tekee ihmeitä. Sitten on tietysti syitä, miksi imetys ei onnistu tai että on järkevämpää valita joku muu vaihtoehto. Se ei tee äitiydestä vähemmän arvokkaampaa. Mutta toivoisin, että meidän terveydenhuolto kehittyisi ja paranisi niin, että kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus onnistuneeseen imetykseen. Ja alku voi olla vähän hankalaa, niin kuin moni muukin asia pienten, ihmeellisten ihmisalkujen kanssa:)

lapsi 10viikkoa. Rinnat ihan superkipeät vieläkin. Ei nyt enää itketä kun imetän, mutta jomottelee kanssa tunteja imetyksen jälkeen. Imuote on vauvalla kunnossa, se vaan kokoajan päästää irti ja imasee uudelleen, päästää irti ja imaisee taas... auts.



Todellakin harkitsen imetyksen lopettamista/osittaisimetystä.

Esikoisella se meni ihan metsään, lähestulkoon kaikki meni pieleen ja itku silmässä lopetin 3,5kk jälkeen. Nyt toisella kerralla aiemmasta viisastuneena "osaan" homman vähän paremmin, mtuta kyllä tälläkin kertaa saa työtä tehdä ja särkyjä potea. Nyt alkaa sujua, kun vauva 1,5kk vanha.

Imetin siis vain kuukauden ja toki rintoihin sattui jonkin verran kun vauva imi mutta sen olisin kyllä kestänyt. Muuten se imettäminen olikin sitten kaikin puolin hanlakaa. Mulla oli aina hirveä esivalmistelu ja säätäminen ennen imetyksen alkua kun jouduin kasailemaan tyynyjä ja muita niin että saisin vauvan ja itseni hyvään asentoon. Sen jälkeen pitkä taistelu että sain vauvan imemään kun ei millään meinannut saada kunnon otetta rinnasta, ja jos saikin niin imi korkeintaan pari minuuttia ja päästi irti. Ja joka kerta kun päästi irti niin taas hirveä säätäminen että sain vauvan imemään. Ja hirveä säätäminen rintakumin kanssa joka ei meinannut pysyä paikoillaan. Ja koska vauva ei oikein missään vaiheessa imenyt kunnolla niin ei sitä maitoakaan alkanut tulla tarpeeksi.



Kerran oli semmonen tilanne että mun piti lypsää rintapumpulla maitoa kun mulla tais olla joku lääkärireissu tai vastaava ja lapsi oli silloin hoidossa. Olin ollut siis jotain 2-3 tuntia imettämättä ja ajattelin että nyt varmaan täytyy lypsää. Lypsin sitten ja parinkymmenenminuutin lypsyllä maitoa tuli vain 15ml. Siis molemmista rinnoista yhteensä... Lisäksi lapsi sai rintaraivareita usein. Ei puhettakaan että olisin edes voinut harkita imettäväni julkisella paikalla

2 ekaa lasta olivat pullolapsia, koska en osannut imettää. Maitoa ois tullu vaikka toisille jakaa mut imettäminen sattui ihan hirveästi ja kaikki vaan hoki, et se ei voi sattua. Tunsin sit itseni ihan friikiksi, enkä osannut hakea mistään apua.



Kolmannen lapsen kohdalla otin asioista selvää ja imetys onnistuikin tuskallisen alun jälkeen tosi hyvin. Imetin 2v asti.



Neljännen kohdalla imetys sujuikin sitten jo rutiinilla :)

ekat 3kk, mutta sitten alkanut sujua kuin leikki :)

Niin kamalana juttuna sitä pidin. Ajatuskin siitä niin voi yök.

Ja ollut kyllä helppoakin, maidonnousu mulla aivan hirveä, teen joka kerta oikeasti pari-kolme päivää kuolemaa, enkä yhtään ihmettele, että joku muu siinä vaiheessa saattais jo lannistua... Mutta sitten lähtee aina sujumaan. Tämä on minun kokemus.

Kätilönä tiedän, että jokainen nainen kokee imettämisen eri lailla. Ja jokaisella on eri kuvitelmat siitä ja ylipäänsä vauvan hoidosta. Tiedän myös, että vaikka Suomessa onkin loistava neuvolasysteemi, niin siltikään suurin osa äideistä eivät saa kunnollista ohjausta ja apua imetykseen.Ammattilaisillakin on osittain todella puutteelliset tiedot, etenkin neuvolan terkkareilla. Sairaalassa ollaan niin lyhyt aika, että siellä on vaikea auttaa konkreettisesti, yrittää vain jakaa tietoa ja tukea itseluottamusta. Sillä on nimittäin todella suuri merkitys. En ole imetysfanaatikko, enkä työssäni missään nimessä haluaisi ketään painostaa. Mutta on sääli, jos imetys takkuilee sen puuttuvan tiedon takia. Tai jonkun ulkopuolisen painostuksen takia, se voi olla oma mies, anoppi, naapurin äiti tai ystävä. Imetystä täytyy alkuun harjoitella ja hakea siihen tarvittaessa tukea. Eräs kätilökaverinikin kutsui imetykseen erikoistuneen kätilön kotikäynnille, koska ei itse oikein onnistunut imetyksessä alkuun. Ja vaikka hänellä toki oli tietoa huomattavasti muita äitejä enemmän, niin hän sai todella arvokkaita vinkkejä tältä ammattilaiselta. Motivaatio ja oikea apu tekee ihmeitä. Sitten on tietysti syitä, miksi imetys ei onnistu tai että on järkevämpää valita joku muu vaihtoehto. Se ei tee äitiydestä vähemmän arvokkaampaa. Mutta toivoisin, että meidän terveydenhuolto kehittyisi ja paranisi niin, että kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus onnistuneeseen imetykseen. Ja alku voi olla vähän hankalaa, niin kuin moni muukin asia pienten, ihmeellisten ihmisalkujen kanssa:)

Niin siis en maininnut, että todella hain alusta asti omatoimisesti apua imetykseen, sillä esikoisen kanssa tosiaan koko homma meni ihan käsille. Opiskelin imetyksen saloja kirjsta ja netistä jo hyvissä ajoin ennen synnytystä, hankin apuvälineitä, kysein neuvoja tutulta ja puhuttiin paljon asiasta etukäteen. Sairaalassa viivyin miltei viisi päivää ihan vaan just sen takia, että siellä kätilöt ja imetysneuvojat olivat auttamassa. Kotiutumisen jälkeen kävin n. kerran viikossa imetysneuvojalla ja lisäksi ekan kuukauden ajan muilla asiaan erikostuneilla lääkäreillä, sillä mulla tuli rintatlehduksia peräjälkeen. Mun maidonnousu oli jotain ihan kamalaa, ja se tuntui kuin se olis jäänyt jotenkin "päälle" ekojen kuukausien ajaksi. imetysneuvojat, kätilöt ja lääkärit vaan lähinnä puistelivat päätään kun mikään konsti ei oikein auttanut ja mitään erityistä "vikaa" ei tuntunut löytyvän ja olivat jopa epäuskoisen oloisia, et "ai sattuuks sua tosiaan noin paljon?".. Ja mä voin sanoa, että se todella sattui niin paljon, että olisin mieluummin synnyttänyt kerran päivässä sen kahden kuukauden ajan kuin imettänyt parin tunnin välein. Ja joka helvetin kerta kun töstä asiasta puhutaan jälkeenpäin, saan kuulla kuinka on sääli, etten saanut asiantuntevaa ohjausta ja imetysneuvontaa synnytyksen jälkeen. Itse uskon, että saamani ohjaus oli ihan hyvää, vastasi ihan kaikkia imetystukilistojen sun muitten oppeja, mutta ne eivät vaan auttaneet. Ainoa mikä auttoi oli sitten aika. Mutta kaksi kuukautta on todella pitkä aika kokea päivittäistä kovaa kipua ja särkyä, ja ikäväkseni täytyy vielä,sanoa, että sinä aikana en kyllä nauttinut äitiydestäni enkä vauvastani juuri pätkääkään, saati ehtinyt huomioida tarpeeksi pientä esikoista, itkin vaan särkyä ja ahdistustani . Ja tämän takia nimenomaan, en ehkä suosittelisi kenelleköön muulle enää tällaista "maksoi-mitä-maksoi"- taistelua asian puolesta, itse olin nimittäin todella lähellä uupua/masentua/tulla hulluksi kun en suostunut antamaan periksi, vaikka sitä jo lähiympäristöni aneli. Tietty tänä päivänää olen onnellinen ja ihan ihmeissäni siitä, että koko imetys ylipäätään onnistuu, ja kyllähän se tietyllä tavalla arkea helpottaa. En silti mitenkään nauti siitä; imeän, koska se kuuluu asiaan, mutta aika raskaalta ja ahdistavaltakin se joskus yhä tuntuu.

Anteeksi sekava kirjoitus ja virheet, mulla on vähän ongelmia tän laitteen kanssa..

tuohon yhteen kommenttiin. Se ettei maitoa tuu pumppaamalla, ei kyllä tarkoita mitään. Ite imetin esikoista 10 kk, joista 5 täysimetyksellä. Ainoastaan sairaalan pumpuilla olen saanut maitoa tulemaan, omat vekottimet ei saa maitoa herumaan enkä kyllä jaksa siihen oikeen keskittyäkään. Vaikka pumppailin tunninkin niin sain noin 20 ml pulloon. Tämän toisen vauvan kanssa en ole viittinyt juuri pumppaillakaan jos vaan olen jotenkin kestänyt täpötäysien rintojen kanssa olla.



Imetys ei mun mielestä ole mitenkään erikoisen ihanaa. Esikoisella oli tosi pahat rintaraivarit jotka kesti vajaa pari kuukautta ja tämä toinen aloitti raivoamisen melkein synnyttyään, nyt ehkä kuukauden vanhana näyttää merkkejä laantumisesta. En koe imetystä tunnetasollakaan mitenkään ihmeellisen ihanana, kunhan nyt imetän ja toivon että pystyn imettämään.



Siihen tulokseen olen tullut, että imettäminen vaatii ihan hirveesti uskoa itseen, pitää vaan luottaa siihen, että sitä maitoa tulee.

Miksi ette käytä rintakumia? Nykyään kumit ovat niin hyviä, että eivät pilaa lapsen imuotetta eivätkä muutenkaan haittaa. Niitä voi käyttää ihan koko imetyksen ajan. Itse käytin ekat 4 kk esikoisen kanssa, ja sitten lapsi itse kiskoi kumin pois ja kävi rintaan kiinni. :) Jatkettiin sitten vielä kuukauden täysimetystä ja kolme kuukautta sen jälkeen osittaisimetystä ilman rintakumia. Lapsi ei vain saanut rinnasta otetta ilman kumia, nännit eivät ole kyllä sisäänpäin kääntyneet mutta jotenkin sellaiset, että lapsi ei niistä saanut helpolla imuotetta. Kun imetin ilman rintakumia, nänninpäät menivät heti rikki ja parin päivän ajan suunnittelin tosissani vaihtavani takaisin rintakumeihin, ennen kuin totuin. Rintakumeilla ei satu.

Mutta sehän on hienoa, että olet saanut hyvää apua! Juuri tuotahan tarkoitan, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus tukeen. Se ei valitettavasti tarkoita, että kaikilla imetys sujuisi leikiten, mutta todella suuri osa siitä hyötyisi. En lähde tässä veikkaamaan, mikä sinulla aiheuttaa kipua, kun eivät minua viisaamatkaan siihen pystyneet. Tiedän kyllä miltä se kipu tuntuu, se vain menee mulla nopeammin ohi. Itsellänikin se maidonnousu on ihan yhtä helvettiä, ja todellakin synnyttäisin mielummin vaikka lisää lapsia sen ajan! Ja ensimmäiset imetykset aina puristin nyrkkejä ja potkin peittoa. Ja kirosin niitä sukulaisia, jotka eivät ymmärtäneet kehotuksista huolimatta lähteä, kun tein sitä maidonnousukuolemaa. Rinnat olivat niin isot, että jouduin toista kannattelemaan käsillä kävellessä ja pidin vastasyntyneen vaippoja liivinsuojina, kun mitkään muut ei riittäneet:) Että tosi hehkeä olo! Nostan sulle hattua, en tiedä kuinka kauan itsellänikään olisi hermot kestäneet, vaikka sinänsä motivaatio on tietysti kova. Nuo sun rintatulehdukset ovat varmasti osaltaan sotkeneet koko hommaa myös. Mutta mun pointti on, että on sääli, että ne jotka kokevat imetyksen "hankalan" parin ensimmäisen viikon aikana luovuttavat niin kovin helposti ja neuvolakin usein vain neuvoo vaihtamaan pulloon (tai tyrkyttää aina sitä lisämaitoa, vaikka ei olisi mitään syytä...) Sille ei sitten voi mitään, jos homma ei toimi oikeasti, monesti vaan syyt ovat täysin väärät...

Siis kun mulla esimerkiksi se särky oli paljon kokonaisvaltaisempaa, eikä niinkään "nänniperäistä". Koko rintamusta särki ja vihloi. Itseasiassa mä käytinkin pari ekaa viikkoa rintakumeja kun molemmat nännit vuosi verta (mutta se särky ei ollut se pahin) mutta sitten ne taas sai osaltaan aikaan sen, että rinnat ei tyhjentyneetkään yhtä hyvin kuin ilman niitä, ja se tod näk edesauttoi noiden rintatulehdusten syntyä. Ja muutenkin, niitten kanssa oli ihan kamala sählääminen, ja sitten yhdessä vaiheessa vauva ei suostunut enää paljaalle rinnalle ollenkaan. Uskon toki että niistä on apu monelle, mutta ei välttämättä kaikille, ainakaan pidemmäksi aikaa.

T. 2

Miksi ette käytä rintakumia? Nykyään kumit ovat niin hyviä, että eivät pilaa lapsen imuotetta eivätkä muutenkaan haittaa. Niitä voi käyttää ihan koko imetyksen ajan. Itse käytin ekat 4 kk esikoisen kanssa, ja sitten lapsi itse kiskoi kumin pois ja kävi rintaan kiinni. :) Jatkettiin sitten vielä kuukauden täysimetystä ja kolme kuukautta sen jälkeen osittaisimetystä ilman rintakumia. Lapsi ei vain saanut rinnasta otetta ilman kumia, nännit eivät ole kyllä sisäänpäin kääntyneet mutta jotenkin sellaiset, että lapsi ei niistä saanut helpolla imuotetta. Kun imetin ilman rintakumia, nänninpäät menivät heti rikki ja parin päivän ajan suunnittelin tosissani vaihtavani takaisin rintakumeihin, ennen kuin totuin. Rintakumeilla ei satu.

Ymmärrän toki mitä tarkoitit! Anteeksi hieman kärkäs tyyli vastauksessani, en tarkoittanut ihan niin; tämä nyt vaan on ollut niin vaikea asia mulle. Mun olisi varmasti parasta olla osallistumasta näihin keskusteluihin, ikävät muistot kun tuppaa esiin vaikka kaikki on nyt ihan hyvin. Edustan ongelmineni tosiaankin varmaan hyvin pientä vähemmistöä, ja olet oikeassa siinä, että varmasti monen muun imetyjseen liittyviin ongelmiin olisi apu olemassa. Ja on tietty hyvö että sitä Suomessa ihan kiitettävästi tarjotaankin (itse asun ulkomailla). Silti itse olisin ehkä kaivannut kaikkein vaikeimpina aikoina loputtomien neuvojen ohella jonkinlaista "armahduksen" sanaa, että joku olisi sanonut että lopeta jo hyvä ihminen, ennen kuin väsähdätte koko perhe. Mulla oli vaan niin epäonnistunut ja surkea olo kun kaikkialta toitotettiin, kuinka "kaikki pystyvät siihen", " ei ole olemassa epäonnistunutta imetystä, on vain epäonnistunutta imetysneuvontaa", "imetyksen epäonnistumiselle ei ole mitään syytä jos siihen hakee apua " jne. Mulla noi mantrat soi korvissa ja mä yritin ja yritin ja ahdistuin entisestään kun ei siitä tuntunut tulevan mitään.. Mulle imetys oli molempien lasten kohdalla niin kamalaa, ettämä ihan vakavissani nyt olen sitä mieltä, että se on suurin syy siihen, että meidän lapsiluku on nyt tässä. Pitäisi varmaan yrittää päästä näistä traumoista eroon..

Mutta sehän on hienoa, että olet saanut hyvää apua! Juuri tuotahan tarkoitan, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus tukeen. Se ei valitettavasti tarkoita, että kaikilla imetys sujuisi leikiten, mutta todella suuri osa siitä hyötyisi. En lähde tässä veikkaamaan, mikä sinulla aiheuttaa kipua, kun eivät minua viisaamatkaan siihen pystyneet. Tiedän kyllä miltä se kipu tuntuu, se vain menee mulla nopeammin ohi. Itsellänikin se maidonnousu on ihan yhtä helvettiä, ja todellakin synnyttäisin mielummin vaikka lisää lapsia sen ajan! Ja ensimmäiset imetykset aina puristin nyrkkejä ja potkin peittoa. Ja kirosin niitä sukulaisia, jotka eivät ymmärtäneet kehotuksista huolimatta lähteä, kun tein sitä maidonnousukuolemaa. Rinnat olivat niin isot, että jouduin toista kannattelemaan käsillä kävellessä ja pidin vastasyntyneen vaippoja liivinsuojina, kun mitkään muut ei riittäneet:) Että tosi hehkeä olo! Nostan sulle hattua, en tiedä kuinka kauan itsellänikään olisi hermot kestäneet, vaikka sinänsä motivaatio on tietysti kova. Nuo sun rintatulehdukset ovat varmasti osaltaan sotkeneet koko hommaa myös. Mutta mun pointti on, että on sääli, että ne jotka kokevat imetyksen "hankalan" parin ensimmäisen viikon aikana luovuttavat niin kovin helposti ja neuvolakin usein vain neuvoo vaihtamaan pulloon (tai tyrkyttää aina sitä lisämaitoa, vaikka ei olisi mitään syytä...) Sille ei sitten voi mitään, jos homma ei toimi oikeasti, monesti vaan syyt ovat täysin väärät...

Ollaan me niin erilaisia. Itselläni raskaudet on olleet synnytyksiä ja imetyksiä kamalampia. Jos en lukisi näitä, en edes osaisi kuvitella, että imetys voi todella tehdä niin kipeää jollakin toisella. Itselläni se on aina sujunut helposti, alusta alkaen, ja olen kokenut sen todella mukavana puuhana. Ikävää, että näin ei ole kaikilla! Kun nyt vaan kaikki muistaisivat, ettei se imetys yksin äitiyttä tee, eikä itseasiassa oikeastaan tee mitenkään. Se on loppujen lopuksi vain yksi tapa ruokkia vauvaa.

Siis kun mulla esimerkiksi se särky oli paljon kokonaisvaltaisempaa, eikä niinkään "nänniperäistä". Koko rintamusta särki ja vihloi. Itseasiassa mä käytinkin pari ekaa viikkoa rintakumeja kun molemmat nännit vuosi verta (mutta se särky ei ollut se pahin) mutta sitten ne taas sai osaltaan aikaan sen, että rinnat ei tyhjentyneetkään yhtä hyvin kuin ilman niitä, ja se tod näk edesauttoi noiden rintatulehdusten syntyä. Ja muutenkin, niitten kanssa oli ihan kamala sählääminen, ja sitten yhdessä vaiheessa vauva ei suostunut enää paljaalle rinnalle ollenkaan. Uskon toki että niistä on apu monelle, mutta ei välttämättä kaikille, ainakaan pidemmäksi aikaa.

T. 2

Miksi ette käytä rintakumia? Nykyään kumit ovat niin hyviä, että eivät pilaa lapsen imuotetta eivätkä muutenkaan haittaa. Niitä voi käyttää ihan koko imetyksen ajan. Itse käytin ekat 4 kk esikoisen kanssa, ja sitten lapsi itse kiskoi kumin pois ja kävi rintaan kiinni. :) Jatkettiin sitten vielä kuukauden täysimetystä ja kolme kuukautta sen jälkeen osittaisimetystä ilman rintakumia. Lapsi ei vain saanut rinnasta otetta ilman kumia, nännit eivät ole kyllä sisäänpäin kääntyneet mutta jotenkin sellaiset, että lapsi ei niistä saanut helpolla imuotetta. Kun imetin ilman rintakumia, nänninpäät menivät heti rikki ja parin päivän ajan suunnittelin tosissani vaihtavani takaisin rintakumeihin, ennen kuin totuin. Rintakumeilla ei satu.

Mulle kun aina jankutettiin, että rintakumien kanssa ei satu ja siksikin niitä on hyvä käyttää, ja heti kun lopetin, niin tuli rinnanpäät niin kipeiksi...

Allekirjoitan myös tuon, että rintakumien kanssa on melkoinen sählääminen, mutta kun en tiennyt paremmasta ekaa 4 kuukautta. Kaverini vain kerran sitten kommentoi, että ei ymmärrä, miten olen jaksanut tuon kamalan välineurheiluni tähän asti. TArvitsin siis rintakumien lisäksi maidonkerääjiä ja rintapumppua herumisen aloittamiseen, jos ei tissistä sillä kertaa suihkunutkaan suoraan (sitä ei voinut etukäteen tietää!) .

seurustelu avoliitto tyttö ystävätyttö kaveri sille tärkeesti poika ystävä poika ystävä seurustelu  avoliitto  parisuhte  vaimona emäntä keittiössä miehenä imettävävä ruokaa syöpi itsekkii lasten tarha esikoulu eskari ala aste yhdistyy yläaste kummunkoulu5 9 kummunkoulu pariskunta raskaana synnyttävä tyttö poika vauva vaimona äiti miehenä isä koulutyttö surakka veli 200320140504021118 pohjoisahonkadu28d9 sähkö posti a1123465441a  surakka lukee