Lue keskustelun säännöt.
Lapseni, joka ensimmäiset neljä vuotta oli mielessäni ja sydämessäni
03.01.2011 |
esikoisen varjossa, on tullut rakkaimmaksi kuin mikään.
Vahinkovauva jota en edes halunnut, johon en koskaan vauvana/taaperona kiintynyt, on minulle ihanin, rakkain ja läheisin 10- vuotias.
Tämä teille, jotka mietitte voiko toista lasta rakastaa..=))
Kommentit (12)
Tuota olen miettinytkin, miten rakkautta voi riittää molemmille.
Nyt rv 35 ja ei voisi vähempää kiinnostaa synnyttää tuo alien sekoittamaan perheen elämää....=(((
Toisaalta rakastan ja odotan, mutta isoin tunne on ahdistus ja pelko.
oisko kannattanu miettiä ennen pitämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota olen miettinytkin, miten rakkautta voi riittää molemmille. Nyt rv 35 ja ei voisi vähempää kiinnostaa synnyttää tuo alien sekoittamaan perheen elämää....=((( Toisaalta rakastan ja odotan, mutta isoin tunne on ahdistus ja pelko.
sä menit UFOa panemaan? olisiko kannattanut oman miehen kanssa tehdä?
mutta ihan totta, ei toi ole reilua lasta kohtaan ei se sen vika ole, että ette osaa ehkäisyä käyttää... tai kun kerran päätitte pitää niin voitko jo rakastaa...
kauheat paineet siitä miten rakkaus riittää molemmille lapsille kun toista lasta odotin.Hyvin on riittännyt, molemmat lapseni ovat mulle maailamn rakkaimmat ja tärkeimmät.
Itse olen lapsi no.2 ja minulle ei ole sitä rakkautta vanhemmiltani riittännyt.Rakkautta ja tukea on riittänyt kuitenkin sitten vielä iltataähti veljilleni....Kovasti olen syytä asiaan miettinnyt...josko minäkin oli sitten se ei toivottu alien, joka syntyi sekoittamaan perheen elämän......
Itse olen joutunnut selviämään kaikista elämäni haasteista, ilman vanhempieni tukea.En haluaisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa kuin itse olen kokennut.
Olen edelleenkin vanhemmille se kakkos vaihtoehto, vanhemmat usein sanovatki, kun ja jos jotain ehdotan, että katotaan tuleeko mitään muuta....surullista.
Älkää hyvät ihmiset rangaisko pientä syytöntä lastanne.Kokemuksella kerron, että siitä jää ikuiset jäljet.....
noin minäkin ajattelin kakkoseni suhten, mutta heti sairaalassa ajatukset muuttuivat, älä siis sure.
Tuota olen miettinytkin, miten rakkautta voi riittää molemmille. Nyt rv 35 ja ei voisi vähempää kiinnostaa synnyttää tuo alien sekoittamaan perheen elämää....=((( Toisaalta rakastan ja odotan, mutta isoin tunne on ahdistus ja pelko.
sä menit UFOa panemaan? olisiko kannattanut oman miehen kanssa tehdä?
mutta ihan totta, ei toi ole reilua lasta kohtaan ei se sen vika ole, että ette osaa ehkäisyä käyttää... tai kun kerran päätitte pitää niin voitko jo rakastaa...
että ei voi rakastaa sellaista, mitä ei ole kohdannut. Minusta ei riitä, että toinen yrittää muussata sisäelimet tai murskata kylkiluut potkuilla.
On ihan luonnollista epäillä asiaa. Kyllä se rakkaus sieltä jossakin vaiheessa herää.
nimim. yksi joskus samoissa aatoksissa ja jonka "masuasukin" lempinimi oli loinen =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu pahalta.. miksi äidinrakkaus ei ole tasapuolista lapsia kohtaan?
toista lasta odottaa. Minäkin esikoiseen täysumpirakastuneena mietin, etten voi ketään ikinä yhtä paljon rakastaa, ja kakkonen oli siis silloin jo tulossa. Väärässä olin. Kolmannen kanssa tiesinkin sitten jo, että rakkaus ei ole katoava luonnonvara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota olen miettinytkin, miten rakkautta voi riittää molemmille. Nyt rv 35 ja ei voisi vähempää kiinnostaa synnyttää tuo alien sekoittamaan perheen elämää....=((( Toisaalta rakastan ja odotan, mutta isoin tunne on ahdistus ja pelko.
oisko kannattanu miettiä ennen pitämistä?
Joo, ja maailmassa on vain mustaa ja valkoista...
Itselläni on tasan rv 33 tänään ja olen miettinyt, kuinka hauskaa on, kun perheessä pian on kaksi yhtä rakasta lasta.
Mikä sinua ahdistaa ja pelottaa eniten? Oliko raskautesi kenties ns. yllätysraskaus? Ollaanko sinua tuettu, vai tunnetko olevasi yksin? Entä oliko sinulla raskauden jälkeistä masennusta esikoisen kohdalla? Sellaiset asiat vaikuttavat paljon raskauden tunnepuoleen, etenkin meidän loppuvaiheessa olevien kanssa, joilla hormonit heittelee vähän väliä ihan miten sattuu; välistä sitä on aallonpohjassa, seuraavassa sekunnissa taas maailman onnellisimpia naisia... :)
Onnea loppuraskaudellesi, olen varma, että tulet rakastamaan toista lastasi aivan yhtä paljon kuin ensimmäistäsikin.
Tuota olen miettinytkin, miten rakkautta voi riittää molemmille.
Nyt rv 35 ja ei voisi vähempää kiinnostaa synnyttää tuo alien sekoittamaan perheen elämää....=(((
Toisaalta rakastan ja odotan, mutta isoin tunne on ahdistus ja pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin sanoa, että itse mietin aikoinani aivan samaa!!! Mietin että miten ihmeessa muka voisin rakastaa toista lasta samalla tavoin kuin esikoista, joka oli tuolloin kaikki kaikessa. Mutta saman tien kun vauvani syntyi, ihan sillä samalla hetkellä kun sain hänet ensi kerran nähdä, tajusin että olin turhaan pelännyt! Rakastuin vauvaani heti. Kyllä sitä rakkautta riittää toisellekin lapselle, ja varmasti kolmannelle jne. samalla tavalla kuin esikoisellekin.
voin sanoa, että itse mietin aikoinani aivan samaa!!! Mietin että miten ihmeessa muka voisin rakastaa toista lasta samalla tavoin kuin esikoista, joka oli tuolloin kaikki kaikessa. Mutta saman tien kun vauvani syntyi, ihan sillä samalla hetkellä kun sain hänet ensi kerran nähdä, tajusin että olin turhaan pelännyt! Rakastuin vauvaani heti. Kyllä sitä rakkautta riittää toisellekin lapselle, ja varmasti kolmannelle jne. samalla tavalla kuin esikoisellekin.
Tuota olen miettinytkin, miten rakkautta voi riittää molemmille.
Nyt rv 35 ja ei voisi vähempää kiinnostaa synnyttää tuo alien sekoittamaan perheen elämää....=(((
Toisaalta rakastan ja odotan, mutta isoin tunne on ahdistus ja pelko.