Voi hyvä luoja tuttavaperheen kasvatustaktiikkaa. :O

Vierailija

03.01.2011 | 23:24

Meillä kävi eilen tuttavaperhe kylässä, oli tarkoitus syödä yhdessä ja sitten vähän kahvitella ja vaihtaa kuulumisia. Meillä on kaksi kouluikäistä, tuttavaperheessä 3- ja 4-vuotiaat lapset. Ei nähdä kovin usein ja ekaa kertaa oltiin koko ilta yhdessä, mutta kiitti mulle riitti. :O

Vanhempien kasvatusperiaatteena on, että lapselta pitää AINA kysyä mitä se haluaa ja sitten tehdä sen mukaan. Siis ihan joka asiassa, vessareissusta ruokaluun, vaatteiden pukemisesta leluilla huitomiseen jne. Voitte vaan kuvitella millainen show täällä pyöri.

Muutamia huippukohtia: Olin kattanut ruokapöytään paikat aikuisille ja isoille koululaisille ja näille pienemmille lapsille oli korkeammat tuolit (ei mitään syöttötuoleja) ja omat paikat. No, pöytään mennessä kumpikaan lapsi ei halunnut katetulle paikalle ja vanhemmat taipuivat. Isä ja äiti istuutuivat niille pienille lastentuoleille ja SÖIVÄT LASTENASTIOILTA, koska jälkikasvu niin halusi. Vasta kun lapset olivat syöneet ja lähteneet pöydästä, tulivat aikuiset aikuisten paikoille istumaan, mutta nousivat toki heti jos lapsi halusikin palata pöytään. Lapset kun saavat itse päättää mitä syövät ja milloin tulevat pöytään. Jos ei ruoka maita, niin puoli tuntia myöhemmin saa haluta keksiä ja sitä myös saa.

Ruokailun jälkeen lapset leikkivät ja aloittivat hurjan huitomisleikin. Kaikki aikuiset kielsivät vuoronperään ja pakkohan siinä minunkin oli ilmoittaa, että yksi huitaisu vielä, niin lelu lähtee pois. Olin oikein iloinen, kun isä otti kuin ottikin lelun pois toiselta lapselta ja nosti sen hyllyn päälle. Maassa parkuvalle lapselle isä sitten sanoi hempeästi, että "mää otin tän nyt pois kun sä huidoit, mutta saat tän ihan kohta takaisin". Siis what? :O

Ja tuota jatkui. Koko illan ajan. Lisäksi vanhemmat riitelivät keskenään siitä, jos toinen oli unohtanut kysyä mitä lapset haluavat. Esim. oli tarkoitus lähteä hetkeksi ulos yhdessä ja isä meinasi lähteä pukemaan lapsia, niin eiköhän äiti sanonut närkästyneesti, että "lapsilta pitää _kysyä_, että haluavatko ne ulos nyt vai myöhemmin". Niin että me neljä aikuista ja kaksi koululaista istumme ja odotamme, milloin 3v. ja 4 v. keksivät haluta ulos. :O No, isä kysyi lapsilta että haluavatko nyt ulos ja toinen sanoi "joo" ja toinen "ei". Vanhemmat olivat ihan paineessa, että miten tilanne nyt ratkaistaan kun toinen tahtoo ja toinen ei ja miettivät, että kumpi jää toisen kanssa sisälle ja että pitää varmaan kysyä lapsilta, että kummanko vanhemman kanssa kukakin haluaa ulos tai jäädä sisälle.

Siis huoh. Miten tuollaista voi jaksaa? Eikö lapsillakin ole jo huono olla, kun joutuu ihan kaikesta päättämään itse? Nämä lapset ovat hyvinkin "vapaita", esim. hajottivat useammankin meidän lasten tavaran, eivätkä vanhemmat sanoneet mitään, vaikka varmasti näkivät. Mukavaa oli illalla siivotessa huomata, että "ai tääkin on paskana, kiva". Mulla nousee niin savu korvista tuota iltaa ajatellessakin, enkä halua edes miettiä miten rankkaa tuon perheen arki on joka päivä. Vanhemmat ovat kyllä tosi väsyneitä, mutta niin olisin minäkin, jos koko ajan pitäisi pomppia lasten pillin mukaan. Ei hyvää päivää.

Vastaa

Tapahtumat

Voi hyvä luoja tuttavaperheen kasvatustaktiikkaa. :O

Kommentit (19)