Olen yrittänyt taipua kaikille mahdollisille mutkille miehen takia.

Siksi minäkin sanon, että pariterapiaan tai ero. Ihan näin lyhyesti. Miehen valinta. Kenenkään ei pidä kuulla kotonaan tuollaista. TAi sitten nauhoitat joku kerta miehen raivoamista ja annat kuunnella. Alkaisikohan mennä perille?

Pariterapiassa tällä hetkellä.

Nauhoittaminen olisi hyvä, mutta henkinen väkivalta tarttuu kumppaniin (tästä on jopa tutkimuksia) ja en haluaisi samaa itselleni. Olen oppinut ihan liikaa:(

Mutta kuten ap:n viestistäkin huomasi (ainakin minä,) kiitos kantaisi suhteessa pitkälle. Odotan vielä, josko mies oppisi sen sanan. Hän on toisaalta ottanut sen jo pois minunkin sanavarastostani:(

mutta en kyllä kynnysmattona suostunut olemaan vaan annoin takaisin, riideltiin paljon ja suhde oli huono. Mies sitten lähti ja löysi "elämänsä naisen" jonka kanssa on niin kivaa (no varmaan kun tapailevat vaan rennon hauskanpidon merkeissä ilman yhteistä arkea..).



Nainen ei ainakaan vielä halua syvempää, mies on niin naiivi että ei tajua että se arki olisi samanlaista jonkun muunkin kanssa ja että itse pitää muuttua eikä syyttää toista kaikesta. Melkein käy sääliksi tuota naista. Exän isä on samanlainen, mollaa vaimoaan jatkuvasti ja kiukuttelee ja kaikki on vaimon syytä ja kauhistutti kun ex alkoi kolmikymppisenä muistuttaa isäänsä yhä enemmän.



Minä olen ollut eron jälkeen levollisempi, rauhallisempi, stressittömämpi ja tasapainoisempi vaikka käytännön elämä hieman vaikeampaa onkin ilman toista aikuista.



Tuo ei ap johda yhtään mihinkään, miehellä on omia ongelmia, ikäkriisi tai jotain muuta mitä purkaa sinuun etkä voi tehdä asialle yhtään mitään.

elä omaa elämääsi ja lakkaa käyttäytymästä kuin kehuja kärttävä piski. Ongelma ei ole sinun vaan miehesi, et voi tehdä hänestä onnellista. Se on jokaisen tehtävä itse.

elä omaa elämääsi ja lakkaa käyttäytymästä kuin kehuja kärttävä piski. Ongelma ei ole sinun vaan miehesi, et voi tehdä hänestä onnellista. Se on jokaisen tehtävä itse.

Terapiaan mies ei suostu. Koska hänessä ei ole vikaa ja kaikki paranisi jos minä olisin parempi. Kuulemma... eli ero on ainoa vaihtoehto. Oikeastaan helpottavaa.

ap

ja INHOAN sekä tuota äijää että sitä, millainen ystäväni on hänen kanssaan. Ystävä on kaunis ja älykäs, mutta äijän edessä käsittämätön tossu ja mitä enemmän hän matelee ukon edessä ja hyppii oikkujen mukaan, sitä huonommin äijä ystävääni kohtelee. Urgh, ihan vihaksi pistää taas, kun aloin asiaa miettiä... Ikävä kyllä tiedän, että ystäväni ei jätä miestä koskaan, joten ainoa toivo on, että mies häipyy itse ennen kuin tuhoaa ystäväni itsetunnon rippeet lopullisesti.

Mitä hän tekee ansaitakseen sen?

Miksi et rakasta itseäsi enempää?

Mun mies on joskus ollut tyytymätön arjen sujumiseen (tosin onneksi ei odottanut tuollaista palvelua kuin sinun miehesi, kyse oli vähäisemmistä asioista). Aloin tehdä kuten itse halusin, ja kun mies tätä ihmetteli, niin sanoin että jos yritän tehdä kuten mies haluaa, menee pieleen kuitenkin ja sitten meitä on kaksi tyytymätöntä. Kun teen kuten itse haluan, olen edes itse tyytyväinen. Mitä suotta yrittämään, kun mikään ei kuitenkaan kelpaa. Tuon jälkeen on meno muuttunut.



Minustakin tuossa on vaihtoehtona vain miehen käytöksen muuttuminen tai ero. Miehen käytös taas voi muuttua keskustelemalla, pariterapiaan hakeutumalla tai omaa käytöstäsi muuttamalla. Keskeistä on, että lopetat miehen miellyttämisen. Jos mies valittaa siivoamattomuudesta,sano ihan nätisti että niin onkin, en ole ehtinyt imuroida, imuroipas sinä (tai mikä nyt suuhusi luontevasti sopii). Jos ruoka ei maistu, sano että ok, mies voi laittaa seuraavana päivänä iltaruuan koko perheelle. Sano nuo jämptisti mutta sopuisasti, älä provosoivasti tai riitaa haastaen. Jos miehellä on yhtään järkeä päässä, niin tuosta voi syntyä keskustelu tilanteestanne. Jos mikään ei muutu, niin pakkaa kimpsut ja kampsut ja lapsesi ja muuta pois. Miksi et selviäisi yksin? Kuullostaa siltä, ettei miehesi tee nytkään kotona mitään.

Lopputulos on että sitten kaksi idioottia riitelee. Jos asiallinen puhe ei tehoa niin ei sitten mikään puhe.

No siihen sitten lässytät, että 'sanoiko joku rumasti, onko nyt paha mieli, voi pientä mussukkaparkaa'! Aina kun alkaa jostain urputtaa, niin alat lässytyksen.

Jos asiallisesti keskustelee, niin sitten tietysti olet itsekin asiallinen. Ei sinun tarvitse kuunnella mitään ihme mussutusta. Tavallinen taulapää on, jos ei ala tajuta miten ihmisille -sinulle- puhutaan!

Mille mutkalle pitäisi taipua, että kelpaisi?

Nyt parisuhdeterapiaan. Jos mies ei suostu, ero. Elämä on aivan liian lyhyt vietettäväksi sellaisessa suhteessa, joka saa voimaan pahoin.

vaihda miestä tai menkää jollekin ammattiauttajalle.

sano että alkaa pakata kampeitaan jos ei kelpaa ja pesköön itse sukkansa.



Itsekunnioitusta nainen!

Oletko olemassa vain sen takia että miellytät miestäsi. Alapas miellyttää itseäsi välillä. Huomaat pian että mies muuttuu tai jos ei muutu, olet itse ainakin tyytyväisempi elämääsi :)

Kun olen kuullut siitä yli kymmenen vuotta. Pärjäänkö yksin lasten kanssa?

ap

Kuulostaa elämältäni. Paitsi ehkä toi laihdutus, koska olen hoikka, ja vauvakilot sain aika nopeasti pois. Mutta muuta valitettavaa löytyy paljon. Aloitan kuulemma riitelyn koko ajan (jos esim hengähdän väärin se on riitelyn aloittamista) Keitän väärää ruokaa ja väärällä tavalla. Tiskaan väärin. Käytän aikani väärin (puhun puhelimessa ja luen aamulla sanomalehden.) Tiedän, että pärjäisin lasten kanssa yksin, mutta kaikesta huolimatta rakastan miestäni. On hänessä hirvittävästi hyvääkin. Aina ei sitä vain jaksa muistaa.

Kuulostaa elämältäni. Paitsi ehkä toi laihdutus, koska olen hoikka, ja vauvakilot sain aika nopeasti pois. Mutta muuta valitettavaa löytyy paljon. Aloitan kuulemma riitelyn koko ajan (jos esim hengähdän väärin se on riitelyn aloittamista) Keitän väärää ruokaa ja väärällä tavalla. Tiskaan väärin. Käytän aikani väärin (puhun puhelimessa ja luen aamulla sanomalehden.) Tiedän, että pärjäisin lasten kanssa yksin, mutta kaikesta huolimatta rakastan miestäni. On hänessä hirvittävästi hyvääkin. Aina ei sitä vain jaksa muistaa.

Kaikki on minun syytäni. Minun syytäni on esim. se, jos työvuoroni alkaa pari tuntia ennen hänen työtään ja hän vie lapset hoitoon, aloittaa aina liian myöhään pukemaan, myöhästyy töistä... soittaa minulle ja raivoaa, kun myöhästyi töistä.

Vaikka olisin laittanut kaikki vaatteet valmiiksi, pakannut hoitoreput, herättänyt miehen ja muistuttanut, että kannattaa nousta ajoissa. Tuo nyt on yksi esimerkki.

Miten jaksat? Itse olen suunnattoman ahdistunut ja ahtaalla.

Jos olis pokkaa, niin antaisi valitusten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minusta ainakin kuulostaa niin lapselliselta nipotukselta, että en jaksaisi edes välittää.



Mitäs jos vastaat miehellesi, että 'onko pikku palleroisella nyt sukat hukassa, voi voi! Pitäisikö mennä äitille itkemään...' tai jotain vastaavaa. Ymmärtäisikö sitten miten tyhmältä valitus kuulostaa.

Jos olis pokkaa, niin antaisi valitusten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minusta ainakin kuulostaa niin lapselliselta nipotukselta, että en jaksaisi edes välittää.

Mitäs jos vastaat miehellesi, että 'onko pikku palleroisella nyt sukat hukassa, voi voi! Pitäisikö mennä äitille itkemään...' tai jotain vastaavaa. Ymmärtäisikö sitten miten tyhmältä valitus kuulostaa.

"Sä olet sitten niin kersa, tuollainen vittumainen kusipää"-ryöpyn.

ap

Olen tosi ahdistunut. Vaatii hän mahdottomia myös itseltään. Tasapuolisuutta sairaalla tavallaan.

'sanoiko joku rumasti, onko nyt paha mieli, voi pientä mussukkaparkaa'! Aina kun alkaa jostain urputtaa, niin alat lässytyksen.



Jos asiallisesti keskustelee, niin sitten tietysti olet itsekin asiallinen. Ei sinun tarvitse kuunnella mitään ihme mussutusta. Tavallinen taulapää on, jos ei ala tajuta miten ihmisille -sinulle- puhutaan!