Nyt tuntuu, että elämä on lipsahtanut käsistä..
olen kestoväsynyt monistakin syistä ja aina vaan haaveilen, että saisin levätä riittämiin. (olen töissä + yh + kaikenlaista, elämä on aika raskasta)
Nyt olen koko uudenvuoden vain maannut tekemättä suunnilleen mitään, katsonut telkkaria jota normaalisti en tee, löhöillyt vain. Niin yllättäen nyt tunnenkin selkeää masennusta, jota minulla normaalisti ei ole. Mikään ei huvita, kaikki tuntuu tarkoituksettomalta, tuntuu, etten jaksa enää koskaan nousta ja pukea, lähteä kauppoihin ja muuta vastaavaa normaalia. Yleensä olen aika tarmokas, sosiaalinen, virkeä ihminen.
Voiko tällainen totaalilaiskottelu laukaista masennuksen?? Vai meneekö tämä itsestään ohi, kun huomenna arki alkaa? Pitääkö mun nyt pakottaa itseni normaaleihin toimiin? Oikeasti, tuntuu todella kurjalta ja yksinäiseltä ja pahalta, ihan kuin olisi painajaisuni jäänyt päälle.
Kommentit (6)
Olen joutunut vuosia olemaan todella reipas ja oon tehnyt kovasti töitä ja samalla opiskellut. Nyt valmistuin ja voisi luulla että olen tyytyväinen.... mutta tekisi mieli vaan nukkua aamusta iltaan. Ei tullut joulufiilista, ei uudenvuodenvuoden iloa. Tuntuu merkityksettömältä kaikki. Ja mies ei ole kiinnostunt muusta kuin omista jutuistaan.
Meillä on varmaan suurin ongelma kyl se kun ollaan oltu mun opiskelun takia köyhiä. Oon luopunut kaikesta kivasta ja laittanut kaikki palkkani ruokaan ja vuokraan ja lapseen. Nyt tuntuu että en kaipaakaan enää mitään. En aio mennä alennusmyynteihin, en ole edes jaksanut katsella työpaikkaa. Tuntuu että elämä ei tarjoa mulle mitään ja kaikki vaan lisää väsymustä.
ei ole mitään mieltä missään. iloa ei saa mistään. aikaisemmin sentään olisi ollut motivaatiota tehdä ja kehitellä tekemistä, nyt ei ole sitäkään. odotaan jokaisen päivän loppuvan että saisin nukkua.
lapsen puolesta tää tilanne tuntuu pahalta. olen yh.
Laitetaanko pystyyn joku rinki? tavataan välillä ja tehdään jotain yhdessä, kokeillaan uusia juttuja :) siitä voisi saada uutta potkua elämään.
Tosin täällä on lopullinen ero vasta työn alla, ja mies "karkasi" paikalta, joten asioista ei ole päästy sopimaan. Tosi mukavaa oli jäädä yksin tähän tunteiden vuoristorataan pyörimään.
Todellakin tuntuu, että aika menee nyt vaan maatessa, ja tosi vaikea on löytää voimia leikkimiseen lasten kanssa. Onneksi en ole tällä hetkellä yksin, mutta raskas viikko tuntuu ja näkyy. Ensi viikolla vielä edessä välienselvittely miehen kanssa, ja olen jo valmiiksi niin rikki asian suhteen.
..kesti puoli vuotta ennen kuin menin lääkäriin asian suhteen ja asia oli niinkin yksinkertainen että rautaa ei ollu veressä, hehe. Korjaantu reseptivapaalla rautakuurilla. Eli menkääs mammat nyt sinne lääkäriin hyvän sään aikana, ei se ota jos ei annakkaan. Parhaassa tapauksessa ratkaisu on teilläkin yhtä helppo (paitsi tällä eroa selvittelevällä tuskin).
eroa selvittelevä on raskaana, ja hempat on neuvolassa olleet kyllä kunnossa. ;)
masentaa, ainakin minua. Mutta jos tuo olotila jatkuu tosi pitkään, niin silloin kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin...