Onko muita,jotka eivät pysty sanomaan,mitä olisi pitänyt tehdä avioeron välttämiseksi?
Olen pohtinut todella paljon syitä avioeroomme. Mies siis löysi toisen pitkän liiton jälkeemme.
Olen yrittänyt miettiä, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. En löydä mitään merkittävää, mikä olisi pelastanut liittomme. Meillä oli jo kaikkea yhteisetä ajasta lähtien.
Onko tämä yleistä? Miten siis olette järkeilleet itsellenne eron syyt?
Kommentit (21)
jos olet tutustunut psykologiseen tutkimukseen (tai oikeastaan mihin tahansa ihmistieteen tutkimukseen) kunnolla, niin sinulle pitäisi olla selvää, että psykologia ei ole fysiikkaa tai mekaniikkaa. Yleisiä lainalaisuuksia on ihmistieteissäkin, mutta ei ainuttakaan absoluuttista. Esim. useimmissa ihmisissä toisen henkilön ystävällinen käytös tuottaa ystävällisyyttä, mutta löytyy myös ihmisiä (vähemmistö), joille vaikutusta ei ole tai joille käy jopa päinvastoin. Tämä siksi, että asiaan vaikuttavat tilanteen (=toinen ystävällinen) lisäksi ihmisen persoonallisuus, aiemmat kokemukset ja muuta tilannetekijät (esim. mieliala). Miten ihmeessä voit kuvitella, että niin monimutkaiselle asialle kuin "lapsen erosta selviäminen" voitaisiin löytää absoluuttinen laki, jota kaikki lapset noudattaisivat ilman poikkeuksia?
Minä olen lukenut lukuisia erokirjoja, myös lasten näkökulmasta. Yhdessäkin tutkimuksessa sanottiin, että lapset selviävät erosta 9-12 kuukaudessa. Kaikki lapset.
miten lapsenne kärsii? Kaikkihan (eroseminaarien kehittäjä Bruce Fisher esim.) sanovat, että lapset selviävät juuri samalla lailla kuin vanhempansa. Lapset siis jäävät samoihin ongelmiin,joita vanhemmat eivät psyty ratkaisemaan.
että vaikka erosta on jo useita vuosia, hän edelleen itkee toisinaan iltaisin itsensä uneen, ikävöi aina sitä toista vanhempaa, jonka luona ei ole. On myös masentunut, kärsii jonkinlaisista paniikkikohtauksista/pelkotiloista (alkoivat eron jälkeen) ja on hyvin, hyvin herkkä, arka, ikäänkuin luottamus ihmisiin olisi mennyt. Jaksaa sinnikkäästi toivoa, että palaisimme yhteen. Ja siis eromme ei edes ollut riitaisa, ja olemme hyvissä väleissä olleet jo useamman vuoden.
miehen mukaan minun olisi pitänyt muuttua, en tiedä miten, ei mieskään tiennyt. Pitkä avioliitto loppui miehen löydettyä toisen.
Olimme kovin erilaisia, minusta se oli rikkaus, miehestä taakka liitolle.
sama, mutta toisinpäin :( Pikkuhiljaa alkaa toipumaan.
Kun kirja on luettu lopuun suljetaan kannet ja aloitetaan uusi kirja.
Kun kirja on luettu lopuun suljetaan kannet ja aloitetaan uusi kirja.
...tai sitten se on niin hyvä kirja, että sen tahtoo lukea uudelleen monta kertaa =)
tuntemasta mieheeni vetoa (siis sellaista vetoa, että olisin pystynyt seksiin hänen kanssaan). Yritin kyllä tehdä asialle jotain, yli 3 vuotta pyörittelin asiaa yrittäen tehdä asialle jotain, mutta en kertakaikkiaan löytänyt mitään apua asiaan.
Toisaalta ero oli kamala, siis siltä kantilta, että lapsemme kärsi hyvin paljon, ja kärsii edelleen. Toisinaan mietin, että olisin lapsen vuoksi voinut jäädäkin..
mutta toisaalta, en usko että olisimme voineet selviytyä selväjärkisenä, siis minä tai mies, jos mun olisi pitänyt harrastaa seksiä säännöllisesti miehen kanssa, johon en tunne lainkaan, minkäänlaista vetovoimaa ja seksi tuntuu kuin veljen kanssa panisi, ja siksi jopa tosi epämiellyttävältä, ja taas jos seksi olisi lopetettu, mies olisi kärsinyt.
Oli mun mielestä tosi ihmeellinen pattitilanne. Joka ratkaistiin erolla (en keksinyt enkä keksisi edelleenkään muuta ratkaisua), ja lapsemme sai/saa siitä maksaa :(
miten lapsenne kärsii? Kaikkihan (eroseminaarien kehittäjä Bruce Fisher esim.) sanovat, että lapset selviävät juuri samalla lailla kuin vanhempansa. Lapset siis jäävät samoihin ongelmiin,joita vanhemmat eivät psyty ratkaisemaan.
tuntemasta mieheeni vetoa (siis sellaista vetoa, että olisin pystynyt seksiin hänen kanssaan). Yritin kyllä tehdä asialle jotain, yli 3 vuotta pyörittelin asiaa yrittäen tehdä asialle jotain, mutta en kertakaikkiaan löytänyt mitään apua asiaan. Toisaalta ero oli kamala, siis siltä kantilta, että lapsemme kärsi hyvin paljon, ja kärsii edelleen. Toisinaan mietin, että olisin lapsen vuoksi voinut jäädäkin.. mutta toisaalta, en usko että olisimme voineet selviytyä selväjärkisenä, siis minä tai mies, jos mun olisi pitänyt harrastaa seksiä säännöllisesti miehen kanssa, johon en tunne lainkaan, minkäänlaista vetovoimaa ja seksi tuntuu kuin veljen kanssa panisi, ja siksi jopa tosi epämiellyttävältä, ja taas jos seksi olisi lopetettu, mies olisi kärsinyt. Oli mun mielestä tosi ihmeellinen pattitilanne. Joka ratkaistiin erolla (en keksinyt enkä keksisi edelleenkään muuta ratkaisua), ja lapsemme sai/saa siitä maksaa :(
...ja tällä hetkellä vielä lapset voittaa.
Mulla on aivan ihana miesystävä ja tiedän, ettei tää valinta ole oikein, mutta en voi erotakaan, koska ei ole mielestäni 'oikeaa syytä'!
miehen mukaan minun olisi pitänyt muuttua, en tiedä miten, ei mieskään tiennyt. Pitkä avioliitto loppui miehen löydettyä toisen.
Olimme kovin erilaisia, minusta se oli rikkaus, miehestä taakka liitolle.
miten lapsenne kärsii? Kaikkihan (eroseminaarien kehittäjä Bruce Fisher esim.) sanovat, että lapset selviävät juuri samalla lailla kuin vanhempansa. Lapset siis jäävät samoihin ongelmiin,joita vanhemmat eivät psyty ratkaisemaan.
että vaikka erosta on jo useita vuosia, hän edelleen itkee toisinaan iltaisin itsensä uneen, ikävöi aina sitä toista vanhempaa, jonka luona ei ole.
On myös masentunut, kärsii jonkinlaisista paniikkikohtauksista/pelkotiloista (alkoivat eron jälkeen) ja on hyvin, hyvin herkkä, arka, ikäänkuin luottamus ihmisiin olisi mennyt.
Jaksaa sinnikkäästi toivoa, että palaisimme yhteen.
Ja siis eromme ei edes ollut riitaisa, ja olemme hyvissä väleissä olleet jo useamman vuoden.
Minä olen lukenut lukuisia erokirjoja, myös lasten näkökulmasta. Yhdessäkin tutkimuksessa sanottiin, että lapset selviävät erosta 9-12 kuukaudessa. Kaikki lapset.
miten lapsenne kärsii? Kaikkihan (eroseminaarien kehittäjä Bruce Fisher esim.) sanovat, että lapset selviävät juuri samalla lailla kuin vanhempansa. Lapset siis jäävät samoihin ongelmiin,joita vanhemmat eivät psyty ratkaisemaan.
että vaikka erosta on jo useita vuosia, hän edelleen itkee toisinaan iltaisin itsensä uneen, ikävöi aina sitä toista vanhempaa, jonka luona ei ole. On myös masentunut, kärsii jonkinlaisista paniikkikohtauksista/pelkotiloista (alkoivat eron jälkeen) ja on hyvin, hyvin herkkä, arka, ikäänkuin luottamus ihmisiin olisi mennyt. Jaksaa sinnikkäästi toivoa, että palaisimme yhteen. Ja siis eromme ei edes ollut riitaisa, ja olemme hyvissä väleissä olleet jo useamman vuoden.
Minä olen lukenut lukuisia erokirjoja, myös lasten näkökulmasta. Yhdessäkin tutkimuksessa sanottiin, että lapset selviävät erosta 9-12 kuukaudessa. Kaikki lapset.
miten lapsenne kärsii? Kaikkihan (eroseminaarien kehittäjä Bruce Fisher esim.) sanovat, että lapset selviävät juuri samalla lailla kuin vanhempansa. Lapset siis jäävät samoihin ongelmiin,joita vanhemmat eivät psyty ratkaisemaan.
että vaikka erosta on jo useita vuosia, hän edelleen itkee toisinaan iltaisin itsensä uneen, ikävöi aina sitä toista vanhempaa, jonka luona ei ole. On myös masentunut, kärsii jonkinlaisista paniikkikohtauksista/pelkotiloista (alkoivat eron jälkeen) ja on hyvin, hyvin herkkä, arka, ikäänkuin luottamus ihmisiin olisi mennyt. Jaksaa sinnikkäästi toivoa, että palaisimme yhteen. Ja siis eromme ei edes ollut riitaisa, ja olemme hyvissä väleissä olleet jo useamman vuoden.
Olikohan perheterapeutti Saara Kinnusen kirjoittamassa kirjassa Kun tiet eroavat sanottu näin? Kinnunen kirjoittaa lähinnä lastenkasvatuksesta ja tämäkin kirja oli hyvin lapsikeskeinen.
silti vanhemmat lapset ovat vihaisia minulle siitä, etten ota isää takaisin, kun nyt juo kuppiloissa.
Nuorin ei kärsi, kun erosin silloin, kun hän ei vielä altistunut noille järjettömyyksille.
Vanhemmat lapset arvostavat isän vapaamielisyyttä ja säälivät nyt minua ja nuorinta, kun eletään niin "kurjaa" elämää, eikä osta rentoutua! Huoh!
Olikohan perheterapeutti Saara Kinnusen kirjoittamassa kirjassa Kun tiet eroavat sanottu näin? Kinnunen kirjoittaa lähinnä lastenkasvatuksesta ja tämäkin kirja oli hyvin lapsikeskeinen.
Jos todella joku väittää, että poikkeuksetta kaikki lapset selviävät erosta 9-12 kk aikana.
Itse olen tavannut jopa aikuisia ihmisiä, jotka edelleen kärsivät tietyillä elämänsä osa-alueilla vakavistakin ongelmista, jotka ovat lähtöisin vanhempiensa erosta ja sen aiheuttamista järkytyksistä...
kaikista parhaiten erosta selviää 6-8 -vuotias. Ja kaikista huonoiten murrosikäinen, jolla on muutenkin jo kaikki valmiiksi hukassa.
Kinnunen on nimenomaan perheiden puolustaja. Hän ei siis ole eroterapeutti, vaan lähinnä kai avioliittoneuvoja.
Olikohan perheterapeutti Saara Kinnusen kirjoittamassa kirjassa Kun tiet eroavat sanottu näin? Kinnunen kirjoittaa lähinnä lastenkasvatuksesta ja tämäkin kirja oli hyvin lapsikeskeinen.
Jos todella joku väittää, että poikkeuksetta kaikki lapset selviävät erosta 9-12 kk aikana. Itse olen tavannut jopa aikuisia ihmisiä, jotka edelleen kärsivät tietyillä elämänsä osa-alueilla vakavistakin ongelmista, jotka ovat lähtöisin vanhempiensa erosta ja sen aiheuttamista järkytyksistä...
kaikista parhaiten erosta selviää 6-8 -vuotias. Ja kaikista huonoiten murrosikäinen, jolla on muutenkin jo kaikki valmiiksi hukassa.
Kinnunen on nimenomaan perheiden puolustaja. Hän ei siis ole eroterapeutti, vaan lähinnä kai avioliittoneuvoja.
Olikohan perheterapeutti Saara Kinnusen kirjoittamassa kirjassa Kun tiet eroavat sanottu näin? Kinnunen kirjoittaa lähinnä lastenkasvatuksesta ja tämäkin kirja oli hyvin lapsikeskeinen.
Jos todella joku väittää, että poikkeuksetta kaikki lapset selviävät erosta 9-12 kk aikana. Itse olen tavannut jopa aikuisia ihmisiä, jotka edelleen kärsivät tietyillä elämänsä osa-alueilla vakavistakin ongelmista, jotka ovat lähtöisin vanhempiensa erosta ja sen aiheuttamista järkytyksistä...
Eli siis jos tämä Kinnunen on sanonut, että "parhaiten erosta selviää..." niin se on kuitenkin täysin eri asia, kuin sanoa että "selviää täysin". Ymmärrät kai eron, "parhaiten selviäminen" EI ole sama asia kuin "täysin selviäminen" (ja kaikkien kohdalla!)
olen lukenut niin paljon sekä suomeksi että englanniksi, että en muista kuka on sanonut mitä. Kinnunen puhui "selvää parhaiten", mutta joku on jossain antanut nuo kuukausimäärät. (En siis väitä, että kyse oli juuri Kinnusen määrittelemästä)
Ja sen muistan selvästi, että Fisher sanoo, että se, mitä aikuisen pitää tehdä, on selvittää oma pää. Fisherillä on parikymmentä porrasta, jotka pitää käydä läpi, jotta avioerosta on kuivilla. Kaikki tunteet ja luottamus ja muut. Hän käsittelee kirjassa myös lapsia joka luvun lopussa, eli sitä, miten ko. porras käydään läpi lapsen kanssa. Mutta kaikista tärkeintä on, että aikuinen itse ei jää avioeronsa vangiksi, vaan pääsee surustaan ja vihastaan ja muista yli.
kaikista parhaiten erosta selviää 6-8 -vuotias. Ja kaikista huonoiten murrosikäinen, jolla on muutenkin jo kaikki valmiiksi hukassa. Kinnunen on nimenomaan perheiden puolustaja. Hän ei siis ole eroterapeutti, vaan lähinnä kai avioliittoneuvoja.
Olikohan perheterapeutti Saara Kinnusen kirjoittamassa kirjassa Kun tiet eroavat sanottu näin? Kinnunen kirjoittaa lähinnä lastenkasvatuksesta ja tämäkin kirja oli hyvin lapsikeskeinen.
Jos todella joku väittää, että poikkeuksetta kaikki lapset selviävät erosta 9-12 kk aikana. Itse olen tavannut jopa aikuisia ihmisiä, jotka edelleen kärsivät tietyillä elämänsä osa-alueilla vakavistakin ongelmista, jotka ovat lähtöisin vanhempiensa erosta ja sen aiheuttamista järkytyksistä...
Eli siis jos tämä Kinnunen on sanonut, että "parhaiten erosta selviää..." niin se on kuitenkin täysin eri asia, kuin sanoa että "selviää täysin". Ymmärrät kai eron, "parhaiten selviäminen" EI ole sama asia kuin "täysin selviäminen" (ja kaikkien kohdalla!)
tuskin voit kuitenkaan sanoa tietäväsi esimerkiksi meidän tapausta paremmin kuin minä. Minä ja ex-mieheni olemme päässeet erosta jo yli, kuten sanoin, siitä on vuosia ja olemme nykyään jo hyvissä väleissä, olleet jo pitkään. Lapsemme silti kärsii edelleen, ja se on valitettavaa mutta totta, luit sinä kirjoistasi mitä tahansa.
olen lukenut niin paljon sekä suomeksi että englanniksi, että en muista kuka on sanonut mitä. Kinnunen puhui "selvää parhaiten", mutta joku on jossain antanut nuo kuukausimäärät. (En siis väitä, että kyse oli juuri Kinnusen määrittelemästä)
Ja sen muistan selvästi, että Fisher sanoo, että se, mitä aikuisen pitää tehdä, on selvittää oma pää. Fisherillä on parikymmentä porrasta, jotka pitää käydä läpi, jotta avioerosta on kuivilla. Kaikki tunteet ja luottamus ja muut. Hän käsittelee kirjassa myös lapsia joka luvun lopussa, eli sitä, miten ko. porras käydään läpi lapsen kanssa. Mutta kaikista tärkeintä on, että aikuinen itse ei jää avioeronsa vangiksi, vaan pääsee surustaan ja vihastaan ja muista yli.
[
enkä sitä ole väittänytkään. Teidän tapauksenne vain on ristiriidassa kaikkien lukemani kanssa. Siksi ihmettelin.
Sitä paitsi oletteko varmoja, että kaikki johtuu erosta? Jos syynä onkin joku muu asia? Jos lapsi ei osaa paikantaa syytä? Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Vai voiko erosta johtuva esim. hylkäämisen kokemus olla niin vahva, ettei mikään poista sitä?
En tiedä, en...
tuskin voit kuitenkaan sanoa tietäväsi esimerkiksi meidän tapausta paremmin kuin minä. Minä ja ex-mieheni olemme päässeet erosta jo yli, kuten sanoin, siitä on vuosia ja olemme nykyään jo hyvissä väleissä, olleet jo pitkään. Lapsemme silti kärsii edelleen, ja se on valitettavaa mutta totta, luit sinä kirjoistasi mitä tahansa.
olen lukenut niin paljon sekä suomeksi että englanniksi, että en muista kuka on sanonut mitä. Kinnunen puhui "selvää parhaiten", mutta joku on jossain antanut nuo kuukausimäärät. (En siis väitä, että kyse oli juuri Kinnusen määrittelemästä) Ja sen muistan selvästi, että Fisher sanoo, että se, mitä aikuisen pitää tehdä, on selvittää oma pää. Fisherillä on parikymmentä porrasta, jotka pitää käydä läpi, jotta avioerosta on kuivilla. Kaikki tunteet ja luottamus ja muut. Hän käsittelee kirjassa myös lapsia joka luvun lopussa, eli sitä, miten ko. porras käydään läpi lapsen kanssa. Mutta kaikista tärkeintä on, että aikuinen itse ei jää avioeronsa vangiksi, vaan pääsee surustaan ja vihastaan ja muista yli.
[
"kuopus höpsötteli"? Mitä tuo höpsöttely oli?