Vittuilemalla ei ainakaan häviä mitään, kiltteys ei kannata.

Ei ole odotettavissa merkittävää menestystä. Hyvä yhteistyökyky eri suuntiin on aivan keskeinen ominaisuus, jos aikoo menestyä urallaan. Kiltteys on hyvä ominaisuus yhdistyneenä jämäkkyyteen ja itsevarmuuteen.

varmasti nautit elämästäsi, sulla on onnellinen parisuhde ja paljon ystäviä.

hekin kohtelevat minua hyvin. Parisuhde on tasan niin hyvä mitä mies ansaitsee, jos vittuilee mulle, turha odottaa minulta hyvää kohtelua.

Työelämässä voi vittuilla ilman että kirjaimellisesti haistattaa vitut.

Sairaalassa ollessa voi vittuilla hoitajille esim. kertomalla kuinka hyvin se edellinen hoitsu osasi laittaa kanyylin ja tällä kertaa sattui ihan vitusti.

Ja lekureille voi kertoa, että omasta mielestäni hoito ei ole tehonnut, päin vastoin tilanne mennyt hoidon takia huonompaan suuntaan.

Kun lähden täältä sairaalasta kiitän hoitsuja että olen hoidosta huolimatta hengissä.

kovasti eräältä ihmiseltä, joka elää katkeroitunutta elämäänsä, yksin lapsensa kanssa. Jos on vittumainen, kiero ja itsekeskeinen perusluonteeltaan, niin se kyllä paistaa läpi esitetyn kiltteyden. Sellainen ei vain pysty olemaan oikeasti kiltti, ystävällinen ja ymmärtäväinen ihminen.

Illalla aion kertoa hoitsuille kuinka kiitollinen olen siitä että saan samaa hoitoa mitä muutkin vaikka sossu mun sairaalalaskun maksaakin.

Tälläkin hetkellä mun sossunrahoilla läskistetyssä koivessa roikkuu V.A.C-laite, joka kuulemma maksaa pikkuauton verran.

Ilmeisesti ei ollut saman hoidon tarpeessa olevia veronmaksajia ja sairaalalaskunsa omasta pussista maksavia paikalla, kun meikäläisen sossuntapauksen jalkaan tämän laitteen raaskivat antaa.

Ja yhtä huonoa ruokaakin taidan saada, mitä muut hoidokit vaikken itse maksa hoidostani euroakaan.

Mitä sillä vittuilulla voittaa?