Uskotko, että sellaisia ystävyyssuhteita, joissa toiselle voi kertoa ihan mitä vaan ja
soittaa ihan mihin vuorokaudenaikaan vaan on olemassa? Kun monesti naistenlehdistä saa lukea näistä...mulla ei vaan tuollaisesta koskaan ole ollut kokemusta..nytkin on aika yksipuolinen ystävyyssuhde, jossa lähinää minä pidän yhteyttä...
Kommentit (9)
ihmiselle, jota olen pitänyt parhaimpana ystävänäni ja hän on hyökännyt minua vastaan juuri näissä asioissa ja sanonut todella ilkeästi.
Siitä oppineena minulla on ystävättäriä ja tuttuja, mutta kenellekään en kerro ihan kaikkea eli suojelen itseäni.
Ja ennen kaikkea jos sattuu jotakin ikävää, en soita ystävälle heti, vaan sitten kun tilanne on rauhoittunut ja selkiytynyt. Raskaampaa joskus, etenkin kun on ollut vaikea avioeroprosessi esimerkiksi mutta siksi pitää pitää huolta omasta mielestään ettei tule toistuvasti loukatuksi.
mut mä en tosiaan kaipaa ystävää joka soittaa iltamyöhällä tai yöllä vaan rupatellakseen, ja jonka kanssa käydään vuodesta toiseen tuntikausien terapiakeskusteluja asioista jotka eivät koskaan tule muuttumaan. Minulla on ollut pari kaveria jotka odottivat tätä, ja mun oli pakko ottaa etäisyyttä, koska omasta mielestäni he olivat aika raskaita ja itsekeskeisiä ihmisiä. Joillekin ihmisille ystävyys merkitsee samanlaista sitoutumista kuin parisuhde (ja toisille enemmänkin) mut mä en pysty venymään sellaiseen. Jos on hätä, niin autan, jos on ongemia niin kuuntelen, mut en niin että mä lähtökohtaisesti olen aina toista ihmistä varten.
tosin en ole koskaan tuntenut tarvetta soittaa hänelle keskellä yötä. Mutta voin kertoa hänelle aivan mitä hyvänsä. Luotan häneen aivan täysin ja arvostan häntä erittäin paljon.
Emme tapaa nykyään kovin usein koska emme asu samassa kaupungissa, ei edes kerran kuussa. Siitä huolimatta olemme täsmälleen yhtä läheisiä kuin olimme aikanaan naapuruksina, kun tapasimme monta kertaa viikossa.
Jos muuttaisimme ulkomaille, hän olisi se jota ikävöisin eniten, paljon enemmän kuin esim. sukulaisiani.
Minulla ei ole kuin yksi lähellekään tuollainen ystävä, muut ovat kavereita tai tuttuja.
Olemme olleet parhaimpia ystäviä 1.luokalta asti, aina erottamaton kaksikko :) Nyt olemme päälle 30-vuotiaita, perheellisiä ihmisiä, ja edelleen ystävyyssuhde yhtä luja. Pystymme puhumaan kaikesta! Jopa sellaisista mistä aviopuolisoidemme kanssa emme ehkä puhuisi.. En pysty kuvittelemaan tilannetta että tällaista ystävää ei olisi, koska minulla on aina ollut.. Suunnaton rikkaus elämässäni :)
Mä olen huomannut että olen nykyään kaikille se "toinen".
Oletkohan ystäväni ;)
Olemme olleet parhaimpia ystäviä 1.luokalta asti, aina erottamaton kaksikko :) Nyt olemme päälle 30-vuotiaita, perheellisiä ihmisiä, ja edelleen ystävyyssuhde yhtä luja. Pystymme puhumaan kaikesta! Jopa sellaisista mistä aviopuolisoidemme kanssa emme ehkä puhuisi.. En pysty kuvittelemaan tilannetta että tällaista ystävää ei olisi, koska minulla on aina ollut.. Suunnaton rikkaus elämässäni :)
jolle voin soittaa milloin vain ja hän saa soittaa minulle milloin vain. Molemmilla meillä on samantyyppinen historia ja se yhdistää.
Itse pidän lähimpinä ystävinäni ihmisiä, joille voin aidosti kertoa ihan mitä tahansa ja he voivat kertoa minulle ihan mitä ikinä. MIkään ei ole epäsopiva puheenaihe. Tunnetaan toisemme läpikotaisin ja tuetaan kaikessa mitä elämässä eteen tulee. Näiden ystävien kanssa voin olla täysin vapaasti oma itseni, aivan kuin aviomieheni kanssa. Ystävät vaan tietävät joistain asioista vielä enemmän kuin mieheni, sillä voin puhua heille myös suhteestamme.
Ehkä elämässäni on ollut vain jatkumo huonoja ihmissuhteita kun en usko tälläisiin.